Puheeni seurakuntarakenneuudistusta koskevaa kirkkolain muutosta käsiteltäessä 6.5.2015
Kirkkohallituksen esitys on hyvin laadittu ja sopivan väljä kompromissi, jota lakivaliokunnan mietintöön yhtyen mielelläni kannatan. Nyt täytyy uskaltaa tehdä päätös ja siirtyä sitä kautta seuraavaan vaiheeseen.
Tuntuu surulliselta, melkeinpä turhauttavalta, että nyt palataan 2-3 vuoden kuluttua samoihin argementteihiin, joista lähdettiin liikkeelle tätä uudistusta tekemään.
Tässä esityksessä on otettu huomioon eri vaihtoehtoja ja mahdollistettu niiden toteuttaminen paikallisesti sopimalla sekä erilaiset olosuhteet ja tarpeet huomioiden. Lähtökohtana on seurakunta toiminnallisena perusyksikkönä. Siinä on otettu huomioon myös kielelliset vaatimukset.
Toki olisin toivonut rohkeampia askelia hallinnon keventämisen, kustannusten säästämisen ja jäsendemokratian kehittämisen, muun muassa, kohdalla, mutta tämä on hyvä kompromissi. Kannatan esitystä kokonaisuutena.
On sanottu, että uudistuksella ei ole nyt niin kiire tai että se on täysin turha, kun kunnat eivät ole joukolla nopeasti yhdistymässä, eikä ole sitä soteakaan, vielä.
Kuitenkaan syyt ja tavoitteet, joiden vuoksi seurakuntarakenneuudistus aloitettiin, eivät ole muuttuneet. Vai onko jäsenyyskehitys kääntymässä nousuun? Onko kansantaloudessa odotettavissa pitkä nousukausi, vaikka asiantuntijat ovat ennustaneet parhaimmillaankin niukan kasvun aikaa? Onko seurakuntien taloudellisessa asemassa tapahtumassa jostain muusta syystä käänne parempaan päin?
Ovatko nykyiset hallintorakenteet alkaneetkin tuntua sopivilta ja niitä kohtaan esitetty kritiikki todettu virheeksi. Onko tulevina vuosina jostain syystä helpompi rekrytoida eri alojen asiantuntemusta tässä yhä monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa pientenkin seurakuntien palvelukseen.
Halutaanko sittenkin mieluummin suurseurakuntia kuin pienempiä lähiseurakuntia ja jumalanpalvelusyhteisöjä? Onko lähiseurakunta nyt käsittelyssä olevan esityksen tapaan lähtökohtana sittenkin väärä?
Kieltämättä tavoitteena oli vielä keveämpi rakenne, mutta prosessin aikana osa kevennyksistä äänestettiin pois. Kaikesta näyttää olevan vaikea luopua. Vaikka uudistuksia ehkä toivotaan, muutoksia on niin vaikea toteuttaa.
Miksi tämä kirkkolakiuudistus hylkäämällä uudistukset tapahtuisivat sen jälkeen jotenkin helpommin?
On muistettava, miksi seurakuntarakennetta lähdettiin uudistamaan. Alkuperäinen tavoite on ollut varmistaa riittävät resurssit seurakuntien laadukkaalle toiminnalle koko kirkossa tilanteessa, jossa resurssit vähenevät. On haluttu myös toteuttaa yhteisvastuuta huonommassa asemassa olevia seurakuntia kohtaan. Sehän on kristillinen hyve.
Pelätään, että työpaikat ovat vaarassa uudistuksen vuoksi. Mielestäni työpaikat ovat vaarassa, ellei mitään tehdä. Hoitamalla tukitoimet tehokkaasti voidaan taata varsinaiseen toimintaan mahdollisimman suuret voimavarat.
Katse on suunnattava nykytilannetta pidemmälle, 10–20 vuoden päähän.
Entä olisiko syytä odottaa seuraavaa uudistusta? Ajatellaanko, että tehtävä kirkon hallinnon kokonaistarkastelu ja siitä seuraavat muutokset, tulisi olemaan jotenkin helppo sarja toimenpiteitä? On todennäköistä, että sitäkin tullaan vastustamaan.
On sanottu, että ei pakkoa. Tämä on kuitenkin vapaaehtoinen pakko, sillä päätös on vielä meidän käsissämme. Voimme toimia proaktiivisesti ennen kuin on todella pakko. Todella pakko on sitten, kun koko kirkon rahat loppuvat. Nyt voi vielä odottaa keskusrahastolta tukea.
On myös syytä irtaantua kuntien peesaamisesta. Jos odotetaan kuntaliitoksia ja kuntien ratkaisuja, siinä on varauduttava vuosikymmeniin.
Tämä on suuri päätös. Siten on luonnollista, että sen edessä tuntee epävarmuutta. Onko tämä sittenkään oikea ratkaisu ja mitä tästä seuraa? Mielestäni kuitenkin voimme rohkeasti ja luottavaisesti astua maaliviivan yli.
Nyt käsittelyssä oleva esitys on mielestäni viisaasti laadittu kompromissi, väljä puitelaki, jossa on otettu huomioon prosessin aikana esitetyt näkökohdat, ja joka taipuu erilaisiin paikallisiin olosuhteisiin. Sen peruslinjaukset on jo tehty täällä kirkolliskokouksessa matkan varrella. Nyt on vain uskallettava tehdä lopullinen päätös.
----------
Yleiskeskustelu jatkuu seuraavissa täysistunnoissa tänään ja huomenna. Sen jälkeen käydään läpi muutosesitykset ja ehkä esitys pöydälle panemisesta. Lopulta päätös koko lakiehdotuksesta, mikä vaatii 3/4 enemmistön.
