Ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu oli aamupäivän aiheena kirkolliskokouksessa.

Ensin avajaismessun saarnassa Porvoon piispa Björn Vikström kysyi, ”miten kirkko voi olla maailman suola, kun ihmisiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?” Kristillinen rakkauden laki tarjoaa mahdollisuuden aloittaa alusta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen jatkoi samaa aihetta avajaisistunnossa. Hän puhui maailman tilasta ja kirkonkellojen soiton symboliikasta.

Kellot soivat Lundissa, jossa vietettiin ekumeenista hartaushetkeä reformaation hengessä. Historiallinen hetki, johon myös paavi Franciscus osallistui.

Aleppon kellot eri puolilla Suomea ja maailmaa kuuluivat kauemmas kuin mikään julkilausuma tai hallinnollinen menettely.

”Turvapaikanhakijoiden kohtelu on tiukentunut kohtuuttomasti”, sanoi arkkipiispa. Ihmisiä ei pidä jättää yksin. Voisiko kirkko vaieta sellaisesta?

Hän lainasi Viljo Kajavan runoa Suomen sotakeväältä 1918, jossa Kajava kirjoitti, että ”ja kaikki kirkonkellot vaikenivat” – juuri kun olisi kaivattu kirkon ääntä.

****

Samaa aihetta tavallaan käsiteltiin vielä iltapäivällä, kun kirkkoministeri Sanni Grahn-Laasonen vieraili kirkolliskokouksessa ja tarjosi perinteiseen tapaan hyvät kahvit. Hän otti puheessaan esille syrjäytyvät nuoret, joilla ei ole opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikkaa.

Ministeri kutsui kirkkoa yhteistyöhön näiden nuorten puolesta. Yhteistyön kättä hän tarjosi myös Suomi 100-juhlavuoden järjestelyihin.

Vastauspuheessaan arkkipiispa otti haasteen vastaan. Hän korosti, että ihmisen arvo ei riipu hänen saavutuksistaan. Ihmisarvo on jakamaton.

Puheissa ei käsitelty sitä ajankohtaista asiaa, kun valtio pyytää kirkolta lausuntoa lakimuutoksesta, jolla kirkon valtiolta saamaa avustusta pienennettäisiin.. . Mahtaako se kirkkoa tai seurakuntia innostaa?

****

Varsinaisista kokousasioista aloitettiin kirkon nelivuotiskertomuksen käsittely, mutta se jatkuu keväällä, koska ruotsinkielinen versio ei ole valmis. Kertomus on uudenlainen; siinä on vähemmän numeroita, enemmän arvioita ja analyysiä.

Kirkon ensi vuoden talousarviosta käytiin lähetekeskustelu ja siitä saadaan talousvaliokunnan mietintö vielä tällä viikolla.

Toimintasuunnitelmassa lähivuosille viestintä on yksi strateginen painopiste, jota tietysti komppaan mielelläni. Kohtaamiset ihmisten kanssa, yhteistyö ja jäsenyyden vahvistaminen ovat nekin painopisteitä. Kuhunkin painopisteeseen on suunnitteilla erilaisia hankkeita.

Lähetekeskusteluja käytiin myös ehtoollisyhteyden laajentamisesta toisten kristillisten kirkkojen kanssa ja heidän pappiensa saarnaoikeudesta. Lääninrovastin valintatapa oli yksi aihe sekin: tekeekö valinnan rovastikunnan papit vai tuomiokapituli?

Mielenkiintoinen oli tieto, että 4/5 suomalaisista suhtautuu myönteisesti luterilaisuuteen. Käsitys perustuu kyselyyn elämänarvoista ja -tavoista.

Tulevaisuuskomitean mietinnöstä aloitettiin lähetekeskustelu ja minäkin varauduin puhumaan, mutta sen aika tullee vasta keskiviikkona. Mietintöä kehuttiin, vaikka yksityiskohdista tuli jo pian varauksia.

Paljon päivään mahtuu. Lounaalla kokoontui Muutoksen tuuli –verkosto. Puhuttiin keskustelukulttuurin kehittämisestä; voisiko samansisältöisiä täysistuntopuheita koota yhteen niin, että valmistellaan yhdessä, yksi puhuu ja muut liittyvät siihen? Vai tuleeko jokaisen sanoa ne samat asiat, kun asioiden kannatuksia saatetaan mitata laskemalla puheenvuorojen lukumäärää?

Keskiviikkona tulevat sitten esille neljä uuden avioliittolain vaikutuksiin liittyvää asiaa. Ne ilmeisesti käsitellään samassa paketissa.

Päivä päättyi – ennen tämän kirjoittamista – kävelylenkkiin Aurajoen rantamilla kauniissa talvi-iltavalaistuksessa.