Rutiinien – budjetti ja toimintasuunnitelmat – lisäksi minusta merkittävin päätös oli demokratian vahvistaminen, pieneltä osin, mutta kuitenkin. Kirkkohallituksen täysistunnon valinnan kehittäminen oli esillä jo ollessani edustajana ja hallintovaliokunnan jäsenenä.
Kirkkohallituksen täysistunnon jäseninä on pappien ja maallikoiden edustajat, jotka kirkolliskokous valitsee, maallikoiden osalta hiippakuntavaltuustojen tekeminen esitysten pohjalta.
Tähän asti hiippakuntavaltuustojen esitykset on tehnyt neljä vuotta aikaisemmin valittu valtuusto, siis vaalien vaikutuksessa on neljän vuoden viive.
Nyt esityksen tekee samana vuonna valittu uusi valtuusto ja nimitykset vahvistaa uusi kirkolliskokous. Näin demokratia on vahvistunut. Vaalit saattavat suoraan vaikuttaa päätöksiin.
Toisaalta tässä yhteydessä kamppailee kaksi valintaperustetta. Toiset, kuten minä, haluavat vahvistaa vaalien vaikutusta ja puolustaa muutosta. Sen kanssa kilpaileva peruste valinnoille on ”asiantuntemus”. Sen mukaan kirkkohallituksen jäseniksi pitäisi valita eri alojen asiantuntijoita, heitä jotka ”tietävät” ja myös tuntevat kirkon tradition.
Minusta asiantuntemusta eri aloilla, kuten talous ja rakentaminen esimerkiksi, edustavat kirkkohallituksen työtekijät. Asiantuntijoiden valinnan korostamisen taustalla saattaakin olla halua tukea muuttumattomuutta, tehdään kuten ennenkin. Pelätään, että demokratia tuo päättäjiin vähemmän sitoutuneita ja konservatiivisia opin kohtia heikommin kannattavia edustajia. Tällä perusteellahan kirkossa demokratiaa laajemminkin vastustetaan.
****
Kolme aloitetta äänestettiin raukeamaan, mikä herätti hiukan porua. Niistä olisi haluttu puhua vielä lisää, vaikka lopullisia läpimenomahdollisuuksia tuskin oli.
Aloitteista merkittävimmässä esitettiin selvitettäväksi, miten valmistautua tilanteeseen, jossa kirkko menettää julkisoikeudellisen asemansa ja verotusoikeuden. Useimmissa puheenvuoroissa sanottiin, että on tietysti hyvä, että asioita selvitetään, mutta monet näkivät myös tarkoituksena olevan edistää tuon oikeudellisen aseman loppumista. Silloin ei tarvitsisi kirkon muuttua maailman tuulien mukaan. Ajatus oli siis konservatiivisen kirkon säilyttäminen.
Oli hyvä, että aloite äänestettiin raukeamaan. Aloitteen tekijät ehkä eivät siitä yllättyneet ja lopullinen tarkoitus olikin vain osoittaa mieltä.
Toisaalta takana näen myös syvällisemmän tarkoituksen. Osa kirkon konservatiivisista jäsenistä ei katsoa hyvällä laajajäsenistä ja avaraa kansankirkkoa, jossa osa jäsenistä on siinä varsin väljästi ja heiden hengellinen profiilinsa on matala.
Vaikka puhutaan sen puolesta, että mahdollisimman moni olisi kirkon jäsen, oikeasti kannatetaan suppeampaa kirkkoa, vaikkapa ilman kirkollisveroa.
Toisessa hylätyssä aloitteessa esitettiin ohjetta, mihin seurakuntien tiloja saisi käyttää. Mainittiin ainakin hiljainen ja kristillinen jooga ja sateenkaarimessut, joita aloitteen tekijöiden mielestä ei pitäisi sallia kirkon tiloissa.
Siinäkin voi nähdä halun sulkea osa kirkon jäsenistä ulkopuolelle.
]]>Viimeksi säpinää aiheutti piispa emeritus Eero Huovisen kirjoitus Helsingin Sanomissa (HS 30.3.) Emerituspiispa Eero Huovinen: Voisimmeko kirkkona elää yhdessä, erilaisina mutta rinnakkain? - Mielipide | HS.fi. Huovinenhan ei ole ymmärtääkseni aikaisemmin hyväksynyt samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimistä.
Huovinen puolusti kirjoituksessaan nykypiispojen esitystä kahdenmallisesta avioliitosta. Hän kannatti siinä eri- ja samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä. Häneltä melko iso liikahdus tässä asiassa.
Huovisen kirjoitus Hesarissa herätti pohtimaan myös yhden totuuden mahdollisuutta kristillisessä kirkossa. Voiko uskonasioissa olla vain yksi totuus tai käsitys, johon kaikki uskovat samalla tavalla?
Olen epäilevä Tuomas tuossa asiassa. On todennäköisempää, että olemme kaikki väärässä, kuin että joku olisi yksin oikeassa.
Kun on kyse uskonnosta, siis uskomisesta, on vaikea kuvitella, että kaikki yhden kirkon jäsenet olisivat samaa mieltä. Yhteen uskoon pakotettiin aikoinaan aseilla ja kuninkaan määräyksillä. Viimeksi sitä on yritetty lain kirjaimella ja raastuvalla tai piispojen ukaaseilla ja rangaistuksilla. Huonolla menestyksellä.
Minusta riittää, kun yhdistäviä tekijöitä on niin paljon, että voidaan jatkaa samassa kirkossa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa noita yhdistäviä tekijöitä on roppakaupalla ilman yhtä avioliittokäsitystäkin.
Luin Huovisen kirjoituksen Hesarissa ehkä ensin liian hätäisesti. En huomannut kirjoituksessa lausetta: ”Perinteisen avioliiton rinnalla olisi kuitenkin myös toinen malli, kahden henkilön keskinäinen liitto.”
Professori Vesa Hirvonen kiinnitti siihen huomiota tämän päivän (2.4.) Hesarissa Emerituspiispan avioliittomalli olisi huononnus - Mielipide | HS.fi. Tuo kahden eri liiton malli olisi ehdottoman syrjivä. Sitä on ehdotettu aikaisemminkin, että samaa sukupuolten liittoja kutsuttaisiin eri nimellä, mutta se ei ole saanut miltään taholta kannatusta. Sitähän ei piispojen kirkolliskokoukselle tekemässä esityksessäkään ehdoteta, vaan vain yhtä avioliittoa kaikille.
Toisaalta Huovinen kirjoittaa myös, että ”kirkkojärjestykseen kirjoitettaisiin oikeus ja mahdollisuus samaa sukupuolta olevien parien avioliitolle”. Ehkä Huovinenkin kuitenkin kannattaa piispojen ehdotusta sellaisenaan?
Avioliitto kahden henkilön liittona ilman sukupuolimainintoja olisi sinänsä hyvä tavoite. Sille taitaa olla myös kansan enemmistön kannatus, vaikkakaan ei läheskään yksimielinen.
]]>Seurakuntalaiset saavat osallistua välillisesti eli he äänestivät vuonna 2022 marraskuussa seurakuntiinsa uudet luottamushenkilöt, jotka nyt äänestävät uudet edustajat kirkolliskokoukseen.
Äänioikeutettujen on päätettävä, millä perusteella antavat äänensä. Painottaako kokemusta, hyvää tyyppiä vai ehdokkaan tavoitteita ja hänen listansa ohjelmaa?
Perinteisesti käytettyjä kriteereitä ovat olleet mm. ehdokkaan asuinpaikka, kokemus, tuttuus tai jopa puoluekanta. Ne eivät kuitenkaan ole kovin oleellisia kriteereitä, varsinkaan jos haluaa uudistaa kirkkoa tai näkee kirkon toiminnassa kehitettävää.
Vielä 2000-luvun alussa oli tapana, ainakin meidän rovastikunnassa, että seurakun nat vuorottelivat, kenen ehdokasta äänestettiin. Näin saatiin vuorollaan eri seurakunnista edustaja kirkolliskokoukseen. Vuoro osui samalle seurakunnalle esim. 12 tai 16 vuoden välein. Silloin ei kysytty, mitä asioita edustaja ajaa valituksi tullessaan ajaisi.
****
Kokemus voi olla eduksi, mutta se voi olla myös muutoksen este. Kumpaa se on, riippuu ehdokkaan ohjelmasta ja tavoitteista.
Joskus samalla ehdokaslistalla voi olla hyvin eri tavoin ajattelevia ehdokkaita. Mille suuntaukselle ääni silloin menee?
Puoluekanta esimerkiksi ei kerro mitään ehdokkaiden kirkollisesta ajattelusta. Saman puolueen edustajat voivat kirkon asioissa olla täysin eri mieltä.
Nykyään yhä useampi valitsijayhdistys on etukäteen julkaissut ohjelmansa, jonka mukaan lupaavat ehdokkaidensa valituksi tullessaan toimivan.
Minusta se on hyvä kehitys: äänestäjä voi valita, mihin suuntaan haluaa kirkkoa johdettavan. Se tietysti edellyttää, että ohjelmassa otetaan kantaa muutenkin kuin vain, että ”toimimme kirkon parhaaksi”. Äänestäjältä edellytetään myös kyky lukea rivien välejä ja sanojen taakse.
Ihannevalinta on ehdokas, jolla on kykyä ja osaamista, mutta myös sellainen ohjelma, jota haluan kannattaa. Ja hänen listansa ehdokkaat ovat kaikki saman ohjelman takana.
****
Keskustelua käydään siitä, miten lisätä seurakuntalaisten tietämystä kirkolliskokouksen ja hiippakuntien työstä ja onko se ylipäätään tarpeen. Vähän samaa keskustelua käydään ylipäätään kirkon ja seurakuntien demokratiasta. Onko se tarpeen?
Yksi näkemys on, ettei seurakuntalaisen tarvitsekaan tietää tai osallistua, koska hallinto ei ole kirkon varsinaista toimintaa, eikä ylipäätään tärkeätä. Riittää kun kiinnostuneet ja "sopivat", jotkut muut henkilöt hallintoa hoitavat.
Minä olen toista mieltä: kyse on vuorovaikutuksesta. Päättäjien tulisi edustaa laajasti seurakuntalaisia, jotta heidän tarpeensa ja näkemyksensä tulisivat päättäjien tietoon ja toiminta osattaisiin järjestää sen mukaisesti. Kyse on myös yhteisöllisyydestä. Vaalit mittaavat yhteisön toimivuuden.
Pelkään, että nyt kirkossa ja seurakunnissa ei aina tiedetä jäsenten syvien rivien tahtoa ja ajatusmaailmaa. Käytetään eri sanojakin. Jäsendemokratiaa on vahvistettava!
Kun päätän nyt kolme kautta eli 12 vuottani kirkolliskokouksen maallikkoedustajana, on aihetta tehdä jonkinlainen yhteenveto.
****
Kun tulin muiden uusien ja uudistusmielisten edustajien kanssa kirkolliskokoukseen, tultiin uudistamaan kirkkoa. Melko pian sai huomata, että mitään hyppäystä tai pitkää konkariaskelta uuteen ei ollut odotettavissa. Oli opittava iloitsemaan lyhyistäkin askeleen osista oikeaan suuntaan.
Kun olen yrittänyt ottaa kantaa päätettävänä oleviin asioihin, olen kysynyt, mitä evankeliumi ja kirkon sanoma tarkoittaa meidän aikanamme, ja miten sitä edistetään.
Kirkolliskokous ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa. Kovin paljon ei edes ole yhteyksiä jäsenten enemmistöön. Nuoriin yhteyksiä yritettiin luoda, mikä piristi normityöskentelyä, mutta ei juuri vaikuttanut varsinaisesti päätöksiin.
Tätä ei saisi sanoa, mutta edustajien jako uudistajiin ja säilyttäjiin tai liberaaleihin ja konservatiiveihin on ollut koko ajan olemassa. Sitä ei virallisesti myönnetä, mutta melkein asian kuin asian yhteydessä jako tulee esiin keskusteluissa ja äänestyksissä. Olisi ihme, ellei sellaista jakoa olisi, mutta virran yli on silta.
Joskus puheissa kuuli oikeita helmiä, jopa yllätyksiä, mutta usein tiesi jo puheen alussa, mitä mieltä edustaja oli. Ehkä sellaisena suurena linjaeroavuutena on ollut jako korkeamman hengellisen profiilin ja matalamman tason kannattajien välillä. Edellistä korostavat kirkon sisäpiirin edustajat, jälkimmäistä seurakuntalaisten enemmistö (oletan).
****
Näiden kolmen kauden suuri kysymys on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kk ei siinä saanut aikaan ratkaisua, mutta todellisuus on ajanut sen (kirkolliskokouksen päättämättömyyden) ohi.
Pappien sukupuoli on ollut yhä myös koko ajan esillä. Kysymys on kuin ikiliikkuja. Naista papin virassa eivät kaikki hyväksy. Kysymys nousee pintaa yhä uudelleen kuin mato-ongen koho. Sen olemme havainneet jälleen tänä syksynä.
Rahan riittävyys on ollut kestoaihe. Hallinnon rakenteita on yritetty keventää, jotta toiminta tehostuisi ja rahaa säästyisi. Tehtävän tärkeys on yleisesti myönnetty, mutta pienetkin käytännön askeleet ovat olleet vaikeita ottaa. Suppeat intressit usein voittavat laajemman tavoitteen.
Katse on ollut tulevaisuuteen. Tulevaisuuskomitea ehdotti isoja ratkaisuja toiminnan modernisointiin ja rakenteiden purkamiseen, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Emme ole kyenneet kehityksen kuljettajiksi, vaan yrittäneet vain sopeutua.
Demokratia ei juuri ole edistynyt ja sitä vierastetaan kirkossa. Vaaleja ei ole kehitetty siten kuin olisin pitänyt tarpeellisena. Viestintä on ollut yksi keskustelujen lempiaiheita, mutta siinäkin näkyy tuo aikaisemmin mainitsemani jako erilaisiin hengellisiin profiileihin.
Toisten mielestä viestinnän tulisi olla julistamista, kun viestinnän ammattilaiset korostavat vuoropuhelun ja ihmisten todellisuuden huomioon ottamista. On muistettava, että viesteillä pitää olla myös vastaanottajia.
Olen huono oppimaan. Sitä en esimerkiksi oppinut, että me kk:ssa edustamme kirkkoa, emme seurakuntalaisia. Siitä moni piispa piti luentoja. ”Te ette edusta seurakuntalaisia vaan kirkkoa.” Kun tänään päätettiin tuesta Kiihtelysvaaran kirkolle, kantaa ei tuon perusteella otettu paikallistunteen perusteella.
Jännitteitäkin on ollut, joka enemmän piilossa tai aivan näkyvissä. Yksi on pappien ja maallikoiden suhde, tai jännitteet etelän ja pohjoisen välillä, maaseudun ja kaupunkien välillä, eri-ikäisten välillä jne.
****
Tuosta en tekisi sellaista yhteenvetoa, että mitään ei ole saatu aikaan. Kyllä monia ainakin pieni askeleita on otettu. Mainitsen vaikkapa Virsikirjan lisälehdet, upeita uusia virsiä. Kanssakäymistä kirkollisissa toimituksissa on helpotettu ja tekstejä uudistettu. Ympäristöasioita ja tasa-arvoa on edistetty jne. Iso asia oli uusi kirkkolaki, jota tehtiin hartaasti vuosikauidet,ja jota palloteltiin muutamaan kertaan eduskunnankin kanssa.
Uudistusmielisten tai liberaalien edustajien Muutoksen tuuli -verkoston yhteistyö on antanut paljon ja tuottanut pieniä tuloksiakin. Siinä olin alusta lähtien mukana. Joukko on kausittain kasvanut. Muutamasta siemenestä on kasvanut iso puu.
”Pankkivaliokunta” ja ”Karaokevaliokunta” ovat tarjonneet hyviä keskusteluja ja arvokkaita hetkiä kokousten ulkopuolella. Puhumattakaan lenkkipolusta vaikkapa keväisin, kun valkovuokot kukkivat. Nuo ovat olleet hyvää vasapainoa varsinaiselle työskentelylle täysistunnoissa ja valiokunnissa.
Mieleen ovat jääneet arkkipiispojen Mäkinen ja Luoma hyvät puheenvuorot istuntoviikkoja aloitettaessa ja päätettäessä, samoin monet saarnat Maarian kirkossa ja tuomiokirkossa.
Suuri tekninen muutos on ollut siirtyminen sähköiseen kokouskäytäntöön. Kun aloitin, kaikki esitykset, muistiot, mietinnöt ym jaettiin paperisena kunkin edustajan pöydälle. Nyt kokousaineisto on verkossa, josta sitä läppärillä luetaan. Paperia säästyy ja ne pysyvät järjestyksessä.
Korona puolestaan toi etäkokoukset. Ennen valiokunnat kokoontuivat istuntoviikkojen välillä Helsingissä, nyt pääasiassa etänä Teamsissa.
Henkilökohtaisesti olen nauttinut tästä ajasta ja pitänyt sitä tärkeänä tehtävänä sekä ollut kiitollinen. Olen saanut tutustua Suomeen ja suomalaisiin, kirkkoon ja ”kirkon edustajiin” aivan uudella tavalla. Monia keskustelunpätkiä on käyty käytävillä ja ruokapöydässä.
Minulle on vahvistunut käsitys, että meidän on kyettävä elämään yhdessä, vaikka olisimme joistakin asioista erimielisiä. Ja vaikka on oltu eri mieltä, se ei ole ollut henkilökohtaista.
Ps. kiitos tämän blogin lukijoille ja antamastanne pääosin myönteisestä palautteesta.
]]>Pappien vai seurakuntalaisten kirkko?
Hallintovaliokunta uurasti vielä eilen illalla yhden mietinnön kanssa. Sitä on jatkettu tänään. Aiheena on maallikkoedustuksen vahvistaminen seurakunnan hallinnossa eli käytännössä on kyse siitä, johtaako kirkko- ja seurakuntaneuvostoissa puhetta kirkkoherra, kuten nyt pääsääntöisesti, luottamushenkilö vai jompikumpi valinnan mukaan.
Miksi maallikoiden asemaa halutaan vahvistaa entisestään? Eräs ystäväni sanoi hiljattain, että ”tämähän on pappien kirkko”. Minusta tämä kuitenkin ”seurakuntalaisten kirkko”.
Kirkon hallinnon historia kertoo, miten maallikoiden, siis ei-pappien ja siis seurakuntalaisten, päätösvalta on koko ajan kasvanut. Se on näkynyt kirkolliskokouksen kokoonpanossa, jossa maallikoiden osuus on kasvanut pappien kustannuksella. Samoin on päätetty kirkkovaltuustossa, jossa puheenjohtajaksi jo 70-luvulla vaihtui luottamushenkilö.
Nyt halutaan, että maallikko voisi toimia myös kirkkoneuvostojen puheenjohtajana. Näinhän voi tapahtua jo nyt, jos khra, varapj ja neuvosto niin sopivat. Mutta tästä aloitteen tekijät haluavat pääsäännön niin, että kirkkoherralla ei olisi siinä veto-oikeutta.
Lautakunnan jälkeen pääsin ensimmäisen kerran tällä viikolla lenkille klo 21 aikoihin. 6000 askelta hämärällä Linnasmäen lenkillä. Teki hyvää.
Seurakuntavaaleista virisi vilkas keskustelu
Viime vuoden seurakuntavaalien toteuttamisesta oli tehty seurantaraportti toimenpidesuosituksineen. Sen pohjalta käytiin vilkas keskustelu (24 puheenvuoroa+ kirkkoneuvoksen vastaukset).
Kustannukset vaaleista olivat kirkkohallitukselle yhteensä 935 000e. Äänestysprosentti 2022 oli 12,7 (14,4) eli äänestysprosentti laski. Ennakkoon äänesti 62 %.
Toimenpide-ehdotuksia, mm.
Paljon muita suosituksia nousi esiin vaalien ja sen järjestelmien sujuvoittamiseksi. mm sähköinen äänioikeutettujen luettelo, nettiäänestys, näitä selvitetään. Paljon on paikallisia kokemuksia ja kehitysehdotuksia.
Keskustelua käytiin siitäkin, missä määrin vaalit ovat seurakunnan ja sen työntekijöiden intresseissä? Minusta se on myös seurakunnan intressi.
Nuorten vaikuttajaryhmien jäsenten tulee asettua myös ehdolle. Nuorten äänestämisen kohdalla korostui äänestämisen helppous. Pohdittiin sitä, mikä on pohjimmainen syy alhaiseen äänestysvilkkauteen.
Seurakuntarakenteen kokonaisuudistus tauolle
Rakenneuudistuksesta tehtiin kysely, johon tuli paljon vastauksia (2056 kpl). Rakenneuudistusta pidettiin tärkeänä. Yli 900 avointa vastausta. Edellinen suuri srk-rakenneuudistuksen valmistelu maksoi 2 milj. euroa. Yksi maininta tekstivastauksista: Seurakuntalaisten roolia tulisi kyselyn mukaan vahvistaa seurakunnan toiminnan suunnittelussa.
Rakenneuudistushankkeen eteneminen jää uuden kirkolliskokouksen aloitteellisuuden varaan. Kirkkohallituksesta ei ole tulossa nyt esityksiä eli uudistusta ei nyt ole valmisteilla, mutta valmisteluja on tehty.
Mikä on positiivisen uskonnonvapauden tila?
Kyselytunnilla käytiin monipolvista keskustelua ajankohtaisista asioista, tai voisiko sanoa ”kohista”. Kysyttiin mm. positiivisenuskonnonvapauden (= oikeus harjoittaa uskontoa) tilasta ja edistämisestä. Kansliapäällikkö Huokuna kertoi tuota tiedottamista tehdyn monella tavalla. ”Aiheesta on laadittu ohjeita seurakuntia varten.” Huokunan mukaan suhteet kouluihin ym ovat hyvällä mallilla. Kentällä kokemukset eivät aina tue tuota.
Tasa-arvon toteutumista seurakunnissa on tutkittu. Mm. oli havaittu edelleen syrjintää pappien sukupuolen perusteella. Tasa-arvosuunnitelma on tekeillä.
Gazan tilannettakin käsiteltiin. Arkkipiispa Tapio Luoma vakuutti piispojen ilman muuta tuomitsevan väkivallan käytön. Diakoninen keräys on käynnissä.
Esille nousi myös kysymys kirkkotilojen antamisesta samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä varten, kuten monet seurakunnat ovat tehneet. Arkkipiispa sanoi, tuollaisten päätösten olevan seurakuntien päätösvallassa.
Arkkipiispa sai vastattavakseen usein kysymyksiä, jotka koskivat tunnettua Inkerin kirkon pappisvihkimystä, sama sukupuolta olevien parien vihkimistä ja pappien sukupuolta. Ja kärsivällisesti hän niihin vastasi.
Torstai
Kiihtelysvaaran kirkko hallitsi keskustelua
Kiihtelysvaaran kirkon jälleen rakentamisen avustus hallitsi keskustelua kirkon keskusrahaston budjetin käsittely. Tunne ja eurot olivat jälleen kerran vastakkain. Kustannusarvio on 5.5 me. Kansalaiskeräys tuotti 700 000e. Piispa Jari Jolkkonen luonnehti kirkkohanketta maltilliseksi ja järkeväksi. Suunnitelmana on rakentaa monitoimitila.
Talousvaliokunnan esitys Kiihtelysvaaran kirkon (= Joensuun seurakuntayhtymä) rakentamiseen oli 333 000e, mikä on pienempi kuin hakemus ja kirkkohallituksen esitys (500 000).
Kirkko paloi vuonna 2018 ja se oli rakennettu vuonna 1770.
Valiokunta käytti valiokunnan puheenjohtajan Tapio Tähtisen mukaan kokonaisharkintaa ja tarveharkintaa. Tähtinen osoitti, että Joensuun srk-yhtymän talous on kohtuu hyvässä kunnossa. Päätös syntyi valiokunnassa äänestämällä. Tähtinen huomautti, että talousvaliokunta ei voi suhtautua tunteella.
Edustaja Mikko Kaskimies kertoi esitykseen liittämästään eriävästä mielipiteestä, jossa kannatettiin kirkkohallituksen määrärahaesitystä.
Äänestyksessä Kaskimiehen esitys 500 000 euron avustuksesta voitti äänin 75 puolesta, 29 valiokunnan kannalla.
****
Talousvaliokunnan mietintö tarjosi jälleen paljon muutakin ajateltavaa ja huomioon otettavaa myös seurakunnissa.
Esimerkiksi: Hyvinvointialueiden asukasluvut laskevat lähivuosina ikäluokissa 24–30 lukuun ottamatta Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja Pirkanmaata eli = rakenneuudistukselle on tarvetta
]]>
Varsinainen kirkkoministeri on nykyisessä hallituksessa Anna-Maja Henriksson, mutta hän ei tällä kertaa päässyt kirkolliskokousta tervehtimään.
Arkkipiispa Tapio Luoman vastauspuheessa oli kiinnostava kohta, kun hän sanoi (Lutheria lainaten) esivallan ja lakien toteuttavan lähimmäisenrakkautta. Ei ole tullut asiaa tuolta kantilta ajateltua. Lait myös suojelevat meitä toisiltamme.
****
Seurakuntiinkin tulee voimaan laki yhteistoiminnasta, joka säätelee työnantajan ja työntekijöiden suhteita. Laki yhteistoiminnasta tulee yli 20 työntekijän seurakuntiin. Se tietää lisää töitä viranhaltijoille, mutta on yhteiskunnan trendin mukainen.
Ehdotus yhden äänestyslipun saamiseksi seurakuntayhtymien vaaleihin herätti isomman keskustelun. Yleisvaliokunta ehdotti aloitteen jättämistä raukeamaan, mutta sali päätti toisin. Kirkkohallitus sai tehtävän selvittää, miten päästään yhteen äänestyslippuun.
Kaksi äänestystä srk-yhtymien seurakuntavaaleissa tuottaa paljon hylättyjä ääniä, kun äänestäjät sekoittavat valtuustoon ja eri seurakuntaneuvostoihin ehdolla olevien numerot. Ylipäätään srk-yhtymärakenne on huonosti tunnettu ja käsitetty.
Edustaja Janne Kaisanlahti sanoi periaatteessa vastustavansa kaikkien vaalien vähentämistä kirkossa. Hyvä periaate sekin. Omasta kokemuksestani tiedän, että hylättyjen äänten ongelma on todellinen.
Muutamat puhujat olivat sitä mieltä, että ongelmaa ei pidä vähätellä perusteilla ”sellaista sattuu” tai ”ei ole ratkaisua”. Tätä ongelmaa ratkonnee vielä useampi edustajasukupolvi.
Käsikirjavaliokunta laati mietinnön uskonnonvapauden edistämisestä maahanmuuttajien keskuudessa. Valiokunta korosti uskontolukutaidon ja uskontodialogin merkitystä.
Tulevien kauden edustajien palkkiot päätettiin nyt kautensa päättävässä kirkolliskokouksessa, joten uusien edustajien ei tarvitse päättää omista palkkioistaan.
****
Itselleni päivän jännittävin hetki ja samalla kohokohta oli pitää aamuhartaus täysistunnon edessä. Puhui kotikirkon tuoksusta. Edustaja Göran Stenlund säesti virren. Se oli toinen 12 vuoden aikana pitämäni aamuhartaus täällä, joten siitä ei ole vielä muodostunut rutiinia.
]]>Sodat kuuluivat avajaispäivä messussa ja arkkipiispan avajaispuheessa. Rauhan puolesta rukoiltiin monin sanoin. Myös ruotsalaisuuden päivä näkyi siten, että ruotsia kuului tavallista enemmän.
Avajaismessussa Maarian kirkossa toimitusvastuussa olimme me Espoon hiippakunnan edustajat vahvistettuna muutamilla muiden hiippakuntien edustajilla. Heidi Zitting saarnasi ja Päivi Linnoinen toimi liturgina. Talousvaliokunnan jäsenet kantoivat kolehtia, kuinkas muuten.
****
Kirkolliskokouksen avajaisistunnossa arkkipiispa Tapio Luoma puhui, kuten ennenkin, ajankohtaisista asioista. Sellainen oli mm. kysymys, miten kirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Arkkipiispaahan on sellaisesta kritisoitu ja toisaalta häneltä on sellaista kannanottoa vaadittu.
Luoma huomautti, että kirkko ei ole puolue, eikä se ota kantaa puoluepoliittisiin asioihin tai poliittisin perustein. Kirkko ottaa kantaa oman kutsumuksensa mukaisesti ja puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja vastustaa syrjintää. Tänäkin päivänä jatkuvat sodat olivat toinen arkkipiispan huolen aihe.
”Viikon aikana käsitellään jälleen paljon asioita hallinnollisia ja kirkon sisäisiä asioita, mutta niillä on myös yhteiskunnallista merkitystä”, totesi arkkipiispa.
Harvoin kirkolliskokouksessa taputetaan, mutta Luoman puheelle taputettiin.
****
Edustaja Pauliina Järvinen kiinnitti huomiota siihen, että rekrytointi on kirkon töihin on vaikeutunut. . Opiskelemaan hakijoiden määrä kirkon aloilla on vähentynyt. Parannuskeinot olisi Järvisen mielestä aloitettava kirkon nuorisotyöstä alkaen ja rekrytointiprosesseja olisi kehitettävä. Työantajakuvaa on parannettava. Kirkon arvot vaikuttavat alalle hakeutumiseen ja kirkossa vallitsevat kiistat on ratkaistava. Viestintään kiinnitettävä huomiota.
Kotiseurakuntani Nurmijärvikin pääsi esille. Edustaja Ville Auvinen totesi, että seurakunnan kerhot eivät voi olla tunnustuksettomia. Auvinen viittasi keskusteluun Nurmijärven seurakuntien iltapäiväkerhojen tunnustuksellisuudesta.
”Seurakunta ei voi sellaiseen suostua”, sanoi Auvinen.
En oikein hoksannut, mihin kohtaan se kirkon talousarviota käsiteltäessä liittyi. Ehkä kumppanuuksiin, joita ei pitäisi Auvisen mielestä hyväksyä millä hinnalla tahansa. Aihe on Nurmijärvellä sikäli prosessissa, että kunnalle tuotettavien kerhojen sisällöstä keskustellaan.
Talousarvion yhteydessä puhutaan usein isoista ja pienistä asioista. Nyt mm. vaadittiin, että hautausmaksut pitäisi olla samansuuruisia kaikissa seurakunnissa. Vaadittiin myös, että kirkon jäsenmäärän lasku on saatava kääntymään. Se ei olekaan aivan helppo tehtävä.
Hyväksyttävänä oli uusia rukouksia, jotka vaikuttivat hyviltä, mutta kyllähän niistäkin saatiin aikaan maallikolta ohi mennyttä teologista keskustelua. Oliko kyse siitä, ”koska ihminen alkaa olla Jumalan oma?” Se koski kasterukousta ja kävi ilmi, että kirkossa on erilaisia kastekäsityksiä. Siitä päästiin oikein äänestämään. Selvä enemmistö oli valiokunnan mietinnön takana.
****
Hallintovaliokunnassa käsiteltiin päivän aikana mietintöä kiusaamisen vastaisista toimista seurakunnissa ja maallikoiden aseman vahvistamista seurakunnan hallinnossa. Se tarkoittaa tällä kertaa käytännössä sitä, kuka johtaa puhetta kirkkoneuvostossa: kirkkoherra vai joku muu neuvoston jäsen, pappi vai maallikko?
Johtuiko nelivuotiskauden viimeisestä istuntoviikosta, että puhetta oli täysistunnossa tavallista vähemmän.
]]>
Kirkolliskokous 2020–2023 päättää nelivuotisen kautensa 6. marraskuuta, Kustaa Adolfin päivänä alkavalla viikolla Turussa. Paikan nimi on vaihtunut: Turun kr. opisto on muuttanut nimensä Linnasmäen opistoksi.
****
Kr. häipyy vähitellen sivummalle. Esimerkkejä:
Kotipitäjäni oppikoulu perustettiin vuonna 1929 ja oli aikaisemmin nimeltään Nurmijärven kristillinen yhteiskoulu. Nyt se on jo vuosia ollut vain Nurmijärven yhteiskoulu.
Tähän ehkä liittyy menneen viikon uutinen, että ”Nurmijärven seurakunnan iltapäiväkerhot muuttuvat tunnustuksettomaksi”. Häly aiheutti pienen somekohun.
Nopeimmat lukivat uutisen niin, että seurakunnan koko lapsi- ja nuorisotyö muuttuu tunnustuksettomaksi. Somettajat ihmettelivät, miten seurakunta voi sellaista tehdä, ja voiko se enää olla seurakunta jne. Mielikuvitus loi puitteita ”tunnustuksettomuudelle”. Joku jo ehkä ajatteli, minkälainen on ”tunnustukseton” messu?
Kirkkoherra yritti saada oikeaa tietoa perille, mutta sehän on vaikeata, kun uutisratsukko laukkaa jo kaukana väärin tiedoin.
Kysehän on yhteistyöstä kunnan kanssa. Seurakunta on kunnan alihankkija, jolloin kunta määrää puitteet.
Seurakunta voisi toki lopettaa yhteistyön. Siitä lapset kärsisivät, ja minusta on silti hyvä, että srk järjestää yhä näitä iltapäiväkerhoja. Ne kokoontuvat kuitenkin seurakunnan tiloissa ja kerhoja pitävät seurakunnan työntekijät. Perinteitäkin voitaneen yhä pitää esillä.
Kristillisyys tulee esille muutoinkin kuin muotomenojen kautta. Kristillisyyttä voi elää todeksi monella tavalla.
Suunta yhteiskunnassa on, että uskontoa kammetaan pois julkisilta paikoilta. Onko siitä hyötyä vai vahinkoa yhteiskunnalle? Minusta se on vahinko.
****
Kirkolliskokous päättää nyt nelivuotisen kauden. Helmikuussa pidetään vaalit, joissa valitaan uudet edustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Näiden työkausi alkaa toukokuussa.
Viikon aikana käsitellään vielä paljon asioita ja tehdään merkittäviä päätöksiä. Perinteisesti syksyn kokouksessa päätetään kirkon seuraavan vuoden budjetista ja toimintasuunnitelmista. Monia valiokuntien mietintöjä tulee viikon aikana päätettäväksi. Uusia hankkeita ei enää aloiteta.
Oma hallintovaliokuntani on valmistanut mietinnön kiusaamisen vastaisesta työstä seurakunnissa.
Työt aloitetaan maanantaina valiokuntien kokouksilla ja avajaismessulla, jonka toimittamisesta vastaa tällä kertaa Espoon hiippakunta.
Tiistaina juodaan valtiovallan edustajan tarjoamat kahvit ja tavataan ehkä uusi kirkkoministeri. Torstai-iltana vietetään kauden päättäjäisiä ja perjantaina kokoonnutaan päättäjäismessuun Turun tuomiokirkkoon.
Kirjoittelen jälleen kirkolliskokousblogiini päivittäin kuulumisia. Vähitellen mielessä pyörii jo itselläni kolmen nelivuotiskauden yhteenveto, mutta palataan siihen myöhemmin.
]]>
Useimmat pitivät iltakoulussa rakenneuudistuksen liikkeelle lähtemistä välttämättömänä tai ainakin kannatettavana, ja kansliapäällikön esittämiä pohdintoja kiitettiin, vaikka kaikki, myös kansliapäällikkö Huokuna itse, pitivät sitä vain keskustelun avauksena. Toivottavasti sen liike jatkuu, vaikka paljon kuului iltakoulun jälkeen myös epäilyjä, jopa toiveita, että palataan lähtöruutuun.
Moni ajattelee, kunpa mikään ei muuttuisi. Mutta kun maailma muuttuu, sille emme voi mitään. Taannoisen suuren srk-rakenneuudistushankkeen muisto herättää yhä pelkoa, että on tulossa kaikkea koskeva pakko, mutta sellaista tuskin nyt on tulossa.
Ketä ja miten valitaan jäsenet kirkkohallituksen täysistuntoon?
Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenten valintaa halutaan kehittää. Aloitteessa esitetään asiantuntemuksen huomioon ottamista nykyistä laajemmin kirkkohallituksen täysistunnon jäseniä valittaessa. Aloitteen mukaan olisi tarvetta saada esim. talouden ja juridiikan asiantuntemusta täysistuntoon.
Yksi kysymys on, nimeääkö ehdokkaat kautensa päättävä vai vaalien jälkeen aloittava hiippakuntavaltuusto.
Nythän prosessi etenee niin, että hiippakuntavaltuustot nimeävät kolme ehdokasta järjestyksessä 1–3, joista kirkolliskokous valitsijoidensa esityksestä nimeää jäsenet, maallikoita yksi per hiippakunta. Kk:n valitsijat sovittelevat yhteen hiippakuntien esitykset ja ottavat huomioon sukupuolijaon.
Valinta on melkoisen monimutkainen ja on vaikea nähdä, miten se ikään kuin periaatteellisesti tapahtuu. Onko se vaali, valinta vai rekrytointia soveltuvuuden arviointeineen? Onko kirkkohallituksen täysistunto demokraattinen vai ammattilaisista tai asiantuntijoista koostuva toimielin. Sitä ei ehkä kukaan tiedä.
Aloitteen tiimoilla on monenlaista ilmaa. Minä yritän pitää asiassa esillä kirkolliskokousvaalien ja demokratian merkitystä. Kirkon piirissä on jatkuvasti jännite suhteessa demokratiaan: toisaalta sen asema tunnustetaan, toisaalta se yritetään pitää vähän sivussa ja halutaan hoitaa asioita ilman sitä.
Niin, mikä on kirkkohallituksen täysistunto? Kirkkohallitus on kirkon valmisteleva ja toimeenpaneva virasto, jossa pari sataa työntekijää. Heidän pomonsa, kirkkoneuvokset muodostavat virastokollegion, joka päättää rutiineista. Ylin luottamuselin siellä on täysistunto, johon valitaan maallikoita ja pappeja eri hiippakunnista.
****
Hallintovaliokunnassa olemme käsitelleen myös kiusaamisen estämistä, kirkolliskokouksen työjärjestystä, ja kirkkohallituksen ohjesääntöä sekä kuulleet näitä varten asiantuntijoita. Asioita on ollut enemmän kuin pitkään aikaan.
Yleisvaliokunnassa oli esillä seurakunnan kirkkovaltuuston koon säätely seurakunnan jäsenmäärän muuttuessa. Kun jäsenmäärä pienenee, voi valtuutettujen määrä voi tulla demokratian kannalta liian pieneksi. Se saattaa tulla ajankohtaiseksi erityisesti Helsingissä. Uudistuksen toivotaan tulevan järjestetyksi ennen seuraavia seurakuntavaaleja.
****
Avioliittokeskustelussa oli tällä kertaa kyse siitä, voidaanko pari vihkiä kirkolliseen avioliittoon, jos vain toinen puoliso kuuluu kirkkoon. Kirkkohallitus oli tehnyt siitä esityksen. Perustevaliokunnan mielestä sille ei ole teologisia esteitä, mutta lakivaliokunnan mukaan se tuli jättää raukeamaan. Esitykseen liittyi seitsemän jäsenen eriävä mielipide, jonka mukaan esitys oli hyväksyttävä.
Paljon käytettiin jälleen puheenvuoroja, kuten avioliittoa käsittelevien asioiden kohdalla on ollut tapana. Mitään yllättävää ei puheenvuoroissa tullut vastaan.
Äänestyksessä valiokunnan mietintö sai 42 ja eriävä mielipide 53 ääntä, tyhjiä oli 2. Asia palautui näin lakivaliokunnan käsiteltäväksi ja tuli takaisin täysistuntoon jatkettuun toiseen 1. käsittelyyn. Äänestyksen tulos noudatteli eilistä tulosta: 39 valiokunnan ja 54 eriävällä kannalla.
Sitten toiseen käsittelyyn. ”Onko esitys niin tärkeä, että pitää tärkeätä hylätä määrävähemmistösäädöksen (3/4) perusteella esitys”, totesi Wiking Vuori.
Toisessa käsittelyssä kirkkohallituksen esitys sai 54 ääntä, vastaan äänesti 39. Määräenemmistö olisi vaatinut 70 ääntä. Näin esitys hylättiin. Ja määräenemmistösäädös osoitti voimansa.
Ja kyse oli siis siitä, voidaan kirkolliseen avioliittoon vihkiä sellainen pari, josta toinen ei ole kirkon jäsen.
****
Perjantai aloitettiin viikon päätösmessulla (tällä kertaa kelttiläinen) Maarian kirkossa. Arkkipiispa Tapio Luoma saarnasi: ”Kaikessa luodussa on mukana Sana.” Kristinuskon mukaan sanat ovat enemmän kuin vain puhetta. Sana on Jeesus, Hänessä Sana tuli lihaksi maan päälle.
Istuntoviikko päättyi perjantaina ennen puolta päivää arkkipiispan puheeseen ja kiitoksiin.
****
Mikä oli viikon kohokohta tai merkittävin asia tai tilanne? Mieleen nousee ainakin kolme sellaista: 1) tulevaisuusselonteosta laadittu mietintö ja 2) iltakoulussa käsitelty rakenneuudistuksen valmistelun edistäminen, jotka suuntaavat pitkälle tulevaisuuteen, sekä 3) pieni pyhiinvaellus Turun tuomiokirkolle erilaisine ulottuvuuksineen: historiaa, teologiaa ja hengellistä pohdintaa, dialogia, henkilökohtaista mietiskelyä ja liikuntaa.
]]>Kirkon keskusrahaston tilikauden tulos vuodeltq 2022 oli kolme miljoonaa euroa alijäämäinen. Vähän lohduttaa, että edellisenä vuotena alijäämä oli kaksinkertainen.
”Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan on löydettävä sellainen pitkän tähtäimen ratkaisu Kirkon keskusrahaston rahoittaman toiminnan tehtävien määrittelyyn ja resurssien kohdentamiseen, jonka turvin yksittäisiä säästötoimenpiteitä ei tarvitse etsiä vuosittain.”
Valiokunta otti kantaa viime vuonna lanseerattui kärkihankkeisiin. Milleniaalit-ohjelmassa kehitettiin valtakunnallinen malli Y- ja Z-sukupolvien kohtaamiseen. Suurimpana haasteena hankkeiden etenemiselle valiokunta näki seurakuntien johdon sitoutumisen ja tuen uusille toimintamalleille.
Polku on saatettu seurakunnissa ymmärtää väärin, että se tarkoittaa vanhaan tapaan toimimista.
Myös vaalikampanjaan valiokunta otti kantaa. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan seurakuntavaalien toteutumisesta olisi tarpeen tehdä kokonaisarvio kustannuslaskelmineen sekä analysoida onnistumisia ja epäonnistumisia, ja esittää kehittämisideoita.
Taloudesta kipakkaa keskustelua
Kuluvan vuoden talousarvion lisäys sai kipakkaa arvostelua talousvaliokunnalta ja edustajilta, mutta toki myös puolustajia.
Talousvaliokunta suhtautui hiippakuntien ja kirkkohallituksen käyttötalouden määrärahojen niin sanottuun uudelleen budjetoimiseen kielteisesti. ”Menettely on talousarvion vuotuisuusperiaatteen vastainen”, selvitti valiokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen.
Osa määrärahoista hylättiin, mutta jotain myös säilyi: Kipa 2 -hankkeeseen 674 300 euroa; 50 000 euroa kohdennettavaksi Mikkelin hiippakunnan piispanvaihdoksen kustannuksiin; valtionrahoituksesta vielä jakamatta ollut 239 994 euroa käytettäväksi Imatran seurakunnan Kolmen ristin kirkon korjaustöihin.
Lisäbudjettia puolustivat erityisesti kapitulit. Piispa Jari Jolkkonen vastasi, että ”tuomiokapitulit ovat tietoisia seurakuntien ja kirkon keskusrahaston taloudellisesta tilanteesta”. On oltu säästäväisiä, mutta nyt ei enää kyetä menoja vähentämään. ”Kapitulien mahdollisuus täyttää lakisääteiset tehtävät on turvattava.”
Jolkkonen totesi, että kun säästämisestä aikaisemmin oli palkittu, niin että varoja on voitu käyttää seuraavana vuotena johonkin kehityshankkeeseen. Jos oikein kuulin tuon, niin se tuntui vähän oudolta. Sen mukaan tänä vuonna säästetty voitaisiin ensi vuonna käyttää ikään kuin palkkiona säästämisestä.
Pientä piikkiäkin oli ilmassa. Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja ”kiitti valiokuntaa, koska sen mukaan heidän työnsä helpottuu”, kun ei ole varaa tehdä uuden kirkkolain ruotsinkielistä kommentaaria, suomenkieliseen versioon ilmeisesti rahaa on. Tästä aiheesta syntyikin keskustelun poikanen. Vähemmistökielen edustajat loukkaantuivat.
Piispa Häkkinen eläkkeelle
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen jää eläkkeelle ennen seuraavaa kirkolliskokousta ja häntä kiitettiin torstain täysistunnossa kukkasin, nimikko -rukouksella ja monin sanoin.
Hän ollut kirkolliskokouksessa monissa eri rooleissa pappisedustajasta alkaen 23 vuotta. Käsikirjavaliokunta kiitti puheenjohtajaansa laatimalla uuden rukouksen.
Häkkinen jätti meille kaksi sanaa, ”rohkeuden” ja ”rakkauden”.
]]>