Torstain salaisessa, päivällä aloitetussa ja illalla jatketussa iltakoulussa oli aiheena kirkon, erityisesti seurakuntien rakenneuudistus, jota on jo vuoden verran yritetty saada liikkeelle. Nyt kansliapäällikkö Pekka Huokuna kertoi ajatuksiaan sen tiimoilta ja sen pohjalta käytiin vilkas keskustelu.

Useimmat pitivät iltakoulussa rakenneuudistuksen liikkeelle lähtemistä välttämättömänä tai ainakin kannatettavana, ja kansliapäällikön esittämiä pohdintoja kiitettiin, vaikka kaikki, myös kansliapäällikkö Huokuna itse, pitivät sitä vain keskustelun avauksena. Toivottavasti sen liike jatkuu, vaikka paljon kuului iltakoulun jälkeen myös epäilyjä, jopa toiveita, että palataan lähtöruutuun.

Moni ajattelee, kunpa mikään ei muuttuisi. Mutta kun maailma muuttuu, sille emme voi mitään. Taannoisen suuren srk-rakenneuudistushankkeen muisto herättää yhä pelkoa, että on tulossa kaikkea koskeva pakko, mutta sellaista tuskin nyt on tulossa.

Ketä ja miten valitaan jäsenet kirkkohallituksen täysistuntoon?

Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenten valintaa halutaan kehittää. Aloitteessa esitetään asiantuntemuksen huomioon ottamista nykyistä laajemmin kirkkohallituksen täysistunnon jäseniä valittaessa. Aloitteen mukaan olisi tarvetta saada esim. talouden ja juridiikan asiantuntemusta täysistuntoon.

Yksi kysymys on, nimeääkö ehdokkaat kautensa päättävä vai vaalien jälkeen aloittava hiippakuntavaltuusto.

Nythän prosessi etenee niin, että hiippakuntavaltuustot nimeävät kolme ehdokasta järjestyksessä 1–3, joista kirkolliskokous valitsijoidensa esityksestä nimeää jäsenet, maallikoita yksi per hiippakunta. Kk:n valitsijat sovittelevat yhteen hiippakuntien esitykset ja ottavat huomioon sukupuolijaon.

Valinta on melkoisen monimutkainen ja on vaikea nähdä, miten se ikään kuin periaatteellisesti tapahtuu. Onko se vaali, valinta vai rekrytointia soveltuvuuden arviointeineen? Onko kirkkohallituksen täysistunto demokraattinen vai ammattilaisista tai asiantuntijoista koostuva toimielin. Sitä ei ehkä kukaan tiedä.

Aloitteen tiimoilla on monenlaista ilmaa. Minä yritän pitää asiassa esillä kirkolliskokousvaalien ja demokratian merkitystä. Kirkon piirissä on jatkuvasti jännite suhteessa demokratiaan: toisaalta sen asema tunnustetaan, toisaalta se yritetään pitää vähän sivussa ja halutaan hoitaa asioita ilman sitä.

Niin, mikä on kirkkohallituksen täysistunto? Kirkkohallitus on kirkon valmisteleva ja toimeenpaneva virasto, jossa pari sataa työntekijää. Heidän pomonsa, kirkkoneuvokset muodostavat virastokollegion, joka päättää rutiineista. Ylin luottamuselin siellä on täysistunto, johon valitaan maallikoita ja pappeja eri hiippakunnista.

****

Hallintovaliokunnassa olemme käsitelleen myös kiusaamisen estämistä, kirkolliskokouksen työjärjestystä, ja kirkkohallituksen ohjesääntöä sekä kuulleet näitä varten asiantuntijoita. Asioita on ollut enemmän kuin pitkään aikaan.

Yleisvaliokunnassa oli esillä seurakunnan kirkkovaltuuston koon säätely seurakunnan jäsenmäärän muuttuessa. Kun jäsenmäärä pienenee, voi valtuutettujen määrä voi tulla demokratian kannalta liian pieneksi. Se saattaa tulla ajankohtaiseksi erityisesti Helsingissä. Uudistuksen toivotaan tulevan järjestetyksi ennen seuraavia seurakuntavaaleja.

****

Avioliittokeskustelussa oli tällä kertaa kyse siitä, voidaanko pari vihkiä kirkolliseen avioliittoon, jos vain toinen puoliso kuuluu kirkkoon. Kirkkohallitus oli tehnyt siitä esityksen. Perustevaliokunnan mielestä sille ei ole teologisia esteitä, mutta lakivaliokunnan mukaan se tuli jättää raukeamaan. Esitykseen liittyi seitsemän jäsenen eriävä mielipide, jonka mukaan esitys oli hyväksyttävä.

Paljon käytettiin jälleen puheenvuoroja, kuten avioliittoa käsittelevien asioiden kohdalla on ollut tapana. Mitään yllättävää ei puheenvuoroissa tullut vastaan.

Äänestyksessä valiokunnan mietintö sai 42 ja eriävä mielipide 53 ääntä, tyhjiä oli 2. Asia palautui näin lakivaliokunnan käsiteltäväksi ja tuli takaisin täysistuntoon jatkettuun toiseen 1. käsittelyyn. Äänestyksen tulos noudatteli eilistä tulosta: 39 valiokunnan ja 54 eriävällä kannalla.

Sitten toiseen käsittelyyn. ”Onko esitys niin tärkeä, että pitää tärkeätä hylätä määrävähemmistösäädöksen (3/4) perusteella esitys”, totesi Wiking Vuori.

Toisessa käsittelyssä kirkkohallituksen esitys sai 54 ääntä, vastaan äänesti 39. Määräenemmistö olisi vaatinut 70 ääntä. Näin esitys hylättiin. Ja määräenemmistösäädös osoitti voimansa.

Ja kyse oli siis siitä, voidaan kirkolliseen avioliittoon vihkiä sellainen pari, josta toinen ei ole kirkon jäsen.

****

Perjantai aloitettiin viikon päätösmessulla (tällä kertaa kelttiläinen) Maarian kirkossa. Arkkipiispa Tapio Luoma saarnasi: ”Kaikessa luodussa on mukana Sana.” Kristinuskon mukaan sanat ovat enemmän kuin vain puhetta. Sana on Jeesus, Hänessä Sana tuli lihaksi maan päälle.

Istuntoviikko päättyi perjantaina ennen puolta päivää arkkipiispan puheeseen ja kiitoksiin.

****

Mikä oli viikon kohokohta tai merkittävin asia tai tilanne? Mieleen nousee ainakin kolme sellaista: 1) tulevaisuusselonteosta laadittu mietintö ja 2) iltakoulussa käsitelty rakenneuudistuksen valmistelun edistäminen, jotka suuntaavat pitkälle tulevaisuuteen, sekä 3) pieni pyhiinvaellus Turun tuomiokirkolle erilaisine ulottuvuuksineen: historiaa, teologiaa ja hengellistä pohdintaa, dialogia, henkilökohtaista mietiskelyä ja liikuntaa.

Talousvaliokunnan mietinnössä viime vuoden tilinpäätöksestä vaaditaan talouden tasapainottamista kestävästi pitkällä tähtäimellä, jotta ei tarvitsisi joka vuosi yrittää löytää säästöjä.

Kirkon keskusrahaston tilikauden tulos vuodeltq 2022 oli kolme miljoonaa euroa alijäämäinen. Vähän lohduttaa, että edellisenä vuotena alijäämä oli kaksinkertainen.

”Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan on löydettävä sellainen pitkän tähtäimen ratkaisu Kirkon keskusrahaston rahoittaman toiminnan tehtävien määrittelyyn ja resurssien kohdentamiseen, jonka turvin yksittäisiä säästötoimenpiteitä ei tarvitse etsiä vuosittain.”

Valiokunta otti kantaa viime vuonna lanseerattui kärkihankkeisiin. Milleniaalit-ohjelmassa kehitettiin valtakunnallinen malli Y- ja Z-sukupolvien kohtaamiseen. Suurimpana haasteena hankkeiden etenemiselle valiokunta näki seurakuntien johdon sitoutumisen ja tuen uusille toimintamalleille.

Polku on saatettu seurakunnissa ymmärtää väärin, että se tarkoittaa vanhaan tapaan toimimista.

Myös vaalikampanjaan valiokunta otti kantaa. Talousvaliokunnan näkemyksen mukaan seurakuntavaalien toteutumisesta olisi tarpeen tehdä kokonaisarvio kustannuslaskelmineen sekä analysoida onnistumisia ja epäonnistumisia, ja esittää kehittämisideoita.

Taloudesta kipakkaa keskustelua

Kuluvan vuoden talousarvion lisäys sai kipakkaa arvostelua talousvaliokunnalta ja edustajilta, mutta toki myös puolustajia.

Talousvaliokunta suhtautui hiippakuntien ja kirkkohallituksen käyttötalouden määrärahojen niin sanottuun uudelleen budjetoimiseen kielteisesti. ”Menettely on talousarvion vuotuisuusperiaatteen vastainen”, selvitti valiokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen.

Osa määrärahoista hylättiin, mutta jotain myös säilyi: Kipa 2 -hankkeeseen 674 300 euroa; 50 000 euroa kohdennettavaksi Mikkelin hiippakunnan piispanvaihdoksen kustannuksiin; valtionrahoituksesta vielä jakamatta ollut 239 994 euroa käytettäväksi Imatran seurakunnan Kolmen ristin kirkon korjaustöihin.

Lisäbudjettia puolustivat erityisesti kapitulit. Piispa Jari Jolkkonen vastasi, että ”tuomiokapitulit ovat tietoisia seurakuntien ja kirkon keskusrahaston taloudellisesta tilanteesta”. On oltu säästäväisiä, mutta nyt ei enää kyetä menoja vähentämään. ”Kapitulien mahdollisuus täyttää lakisääteiset tehtävät on turvattava.”

Jolkkonen totesi, että kun säästämisestä aikaisemmin oli palkittu, niin että varoja on voitu käyttää seuraavana vuotena johonkin kehityshankkeeseen. Jos oikein kuulin tuon, niin se tuntui vähän oudolta. Sen mukaan tänä vuonna säästetty voitaisiin ensi vuonna käyttää ikään kuin palkkiona säästämisestä.

Pientä piikkiäkin oli ilmassa. Kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja ”kiitti valiokuntaa, koska sen mukaan heidän työnsä helpottuu”, kun ei ole varaa tehdä uuden kirkkolain ruotsinkielistä kommentaaria, suomenkieliseen versioon ilmeisesti rahaa on. Tästä aiheesta syntyikin keskustelun poikanen. Vähemmistökielen edustajat loukkaantuivat.

Piispa Häkkinen eläkkeelle

Mikkelin piispa Seppo Häkkinen jää eläkkeelle ennen seuraavaa kirkolliskokousta ja häntä kiitettiin torstain täysistunnossa kukkasin, nimikko -rukouksella ja monin sanoin.

Hän ollut kirkolliskokouksessa monissa eri rooleissa pappisedustajasta alkaen 23 vuotta. Käsikirjavaliokunta kiitti puheenjohtajaansa laatimalla uuden rukouksen.

Häkkinen jätti meille kaksi sanaa, ”rohkeuden” ja ”rakkauden”.

Keskiviikon ohjelmassa oli tavalliseen tapaan kyselytunti. Nyt syntyi paljon puhetta marraskuun seurakuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista ja kuinkas muuten, myös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä kirkoissa sekä translaista.

Kirkon tulevaisuus -mietinnöstä ei aikaisemmin päivällä käytetty yhtään puheenvuoroa, mutta kun päästiin sukupuolikysymyksiin, alkoi syntyä puhettakin.

Johanna Lumijärven kysymys koski useiden seurakuntien antamaa lupaa vihkiä kirkoissaan avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja, vaikka kirkon virallinen avioliittokäsitys ei sellaista vihkimistä hyväksy. Hän kysyi myös sen perään, kun kaikki kirkolliskokousedustajatkaan eivät sitoudu kirkon päätöksiin. Ja miksi piispat suosittelevat, että pappeja ei rangaista, vaikka vihkisivät tällaisia pareja.

Arkkipiispa Tapio Luoma totesi avioliittokysymyksen olevan vaikean, johon meidän kaikkien tulee etsiä yhdessä ratkaisua, siltaa erilaisten käsitysten välille. Piispoilta ei Luoman mukaan tule tällä kaudella uusia ehdotuksia, mutta aihe käsitellään.

Hän huomautti, että avioliittonäkemys on kirkossa muuttunut nopeasti, ja yli puolet luottamushenkilöistä ja papeista jo hyväksyy samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen.

Hän viittasi myös perustevaliokunnan kantaan, että asiassa voidaan teologiaan perustaen päätyä erilaisiin käsityksiin. On vaikea antaa kyllä tai ei -vastausta.

Translaista, jossa on kyse sukupuolen vahvistamisesta ja sen muuttamisesta kysyi Sole Haverinen kirkkohallitukselta, joka oli antanut siitä lausunnon eduskunnalle. Sitä ei sanottu, mutta ilmeisesti lausunto oli kysyjän mielestä liian myönteinen.

Sukupuoliasiat herättävät edelleen eniten keskustelua kirkossa.

Srk-vaalien alhaiseen äänestysinnostukseen etsittiin vastauksia ja kysyttiin kirkon roolia siinä, mitä valaisi mm. vs. viestintäjohtaja Eevu Heikura. Hän sanoi palautetta viime vaaleissa jälleen tutkittavan tarkasti ja mietitään parannuksia seuraaviin vaaleihin. Samanlaista keskustelua käydään myös paikallisseurakunnissa, niin myös meillä Nurmijärvellä.

****

Kirkkoon puuhataan yhteistoimintalakia, sitä paremmin yt:nä tunnettua käytäntöä, jossa työantaja ja työntekijät neuvottelisivat työpaikan muutoksista. Sehän on aivan ok, mutta teettää lisää töitä varsinkin kirkkoherroille.

Srk-yhtymiin ehdotetaan yhden äänestyslipun vaalia. Perusteena on, että äänestäjät sekoittavat vaalit ja numerot, kun on kaksi vaalia: seurakuntaneuvostoon ja kirkkovaltuustoon. Seurauksena on paljon hylättyjä ääniä. Arvelen, että äänestäjien on vaikea ylipäätään ymmärtää, mitä eroa noilla kahdella toimielimellä.

****

Sekin päätettiin, että kokouspaikkana säilyy Turku. Aiheesta keskusteltiin enemmän huumorin varjolla kuin vakavissaan.

Kirkon kannalla on yhä yhteiskunnassa merkitystä: Arkkipiispa Luoma ja kansliapäällikkö Pekka Huokuna olivat alkuviikolla Säätytalolla hallitusneuvottelijoiden kuultavana.

Valiokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen esitteli tulevaisuusvaliokunnan mietinnön kirkon tulevaisuusselonteosta Siunauksen signaalit - Hän kertoi sen tekemisestä, mihin oli käytetty paljon aikaa ja vaivaa. Valiokunta teki laajan valmistelutyön, johon kuului mm. ”kirkon laajin kuulemistilaisuus nuorten kokoontumisessa Tampereella”.

Kyse on tämän kokousviikon tärkeimmästä asiasta, jonka olisi olettanut herättävän paljon kiinnostusta ja keskustelua. Yhtään puheenvuoroa ei kuitenkaan käytetty. Minäkin havahduin siihen, että keskustelua ei synny, vasta kun asia oli loppuun käsitelty. Olisin halunnut kiittää valiokuntaa ja korostaa asian tärkeyttä.

Toivottavasti keskustelun vähäisyys johtui siitä, että kaikki ymmärsivät ilman muuta mietinnön merkittävyyden, eikä siitä, että se ohitettiin kuin kuuluisa vertaus veden valumisesta hanhen selästä.

Puheenvuorojen määrä tosin riippuu harvoin kirkollisissa keskusteluissa aiheen tärkeydestä.

Muutamia kohta valiokunnan mietinnön esityksistä:

- rohkaista seurakuntia ja hiippakuntia hyödyntämään signaalihuonemetodia toimintansa kehittämisessä,

- pyytää piispainkokousta jatkamaan tulevaisuusselonteon nostamien asioiden pohjalta teologista työskentelyä siitä, mitä nykyajan spiritualiteetti on ja voisi tulevaisuudessa olla,

- pyytää kirkkohallitusta ottamaan huomioon päätöksenteossaan nuorten ja nuorten aikuisten näkökulmaa nykyistä aktiivisemmin ja systemaattisemmin,

- pyytää kirkkohallitusta valmistelemaan strategiatyön yhteydessä konkreettisia työkaluja moniäänisen ja polarisaation paineessa elävän kirkon arkeen.

****

Kuka johtaa puhetta seurakuntaneuvoston tai kirkkoneuvoston kokouksessa? Tätä koskevasta aloitteesta käydyssä lähetekeskustelussa mielipiteet jakaantuivat.

Nythän puhetta johtaa pääsääntöisesti kirkkoherra viran puolesta. Niin sovittaessa, voi kokouksia johtaa myös varapuheenjohtajaksi valittu neuvoston jäsen. Näin on joissakin seurakunnissa menetelty. Täällä kuultujen ”kokemusasiantuntijoiden” mukaan kokemukset ovat olleet hyviä.

Miksi se haluttaisiin muuttaa? Tärkein syys on periaatteellinen: halutaan siirtää painoa maallikoille ja seurakuntalaisten edustajille. Toinen syy on vallan jakaminen, kun kirkkoherra johtaa asioiden valmistelua, esittelee asiat, johtaa päätöksen tekemistä ja johtaa vielä päätösten toimeenpanoakin, tätä pidetään sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti liian isona pakettina. Kirkkoherralle kertyy siinä paljon valtaa ja tehtäviä.

Miksi khran pitäisi edelleen toimia puheenjohtajana? Pääperusteena on teologia. Kirkkoherra johtaa seurakunnan hengellistä elämää, jonka vuoksi pidetään tärkeänä, että hänellä on siihen tarpeeksi valtaa. Toinen niin ikään hengellinen perustelu on pappis- ja maallikkovallan nivoutuminen synodaalisesti yhteen. Toisaalta khra säilyisi muutoksen jälkeenkin kirkkoneuvoston jäsenenä.

Yhtenä kysymyksenä esitettiin tilanne, jossa neuvoston äänet menevät tasan, kuka silloin ratkaisee? Muutoksen vastustaja näki, että ratkaisijan täytyisi olla kirkkoherra.

Jälleen vähän historiaa. Vielä ainakin 1950-luvulla kaikki seurakunnan papit, ehkä kanttoritkin kuuluivat kirkkoneuvostoon. Aikoinaan kirkkoherra on johtanut puhetta myös kirkkovaltuustossa, mutta se tehtävä siirtyi maallikolle (voi hän olla pappikin, jos on valtuustoon vaaleilla valittu jäsen) jo 1970-luvulla.

Virta on vienyt maallikkojen aseman vahvistumiseen askel askeleelta.

Piispa Seppo Häkkinen (hän on jäämässä eläkkeelle ja oli viimeistä kertaa kk:ssa) sanoi tämän olevan teologinen kysymys. Khra on seurakunnan hengellinen johtaja ja silloin hänen on oltava neuvoston pj. Hän kannatti maallikoiden aseman vahvistamista, mutta piti keinoa vääränä.

Maallikkoedustaja Tarja Välimäki kertoi olleensa kolme kautta neuvoston pj ja piti kokemusta hyvänä. ”Lisää maallikoiden arvostusta.” Pappisedustaja ja kirkkoherra Jari Kemppainen ehdotti, että seurakunta saisi itse päättää.

Kun kymmenen vuotta sitten valmisteltiin suurta seurakuntarakenneuudistusta, myös kysymys neuvoston puheenjohtajasta oli esillä. Silloin muutos torjuttiin edellä mainituilla perusteluilla.

Kirkolliskokouksen kevään istuntokauden avajaismessun aiheena oli luomakunnan sunnuntai. Messussa saarnannut Turun piispa Mari Leppänen muistutti teeman mukaisesti luomakunnan varjelemisen tärkeydestä.

Hän muistutti someaikaankin osuvasti, että hyvän ja pahan rajan ei ole ihmisten välillä, vaan meidän sisällämme.

Arkkipiispa Tapio Luoma sanoi avajaispuheessaan, että suosittua kirkon tilan pohtimista tärkeämpi kysymys on, mitä ihmisille kuuluu? On tärkeätä integroitua yhteiskuntaan, jotta saadaan tietää, mitä ihmisille kuuluu.

Arkkipiispa totesi edessämme olevan tärkeän viikon täällä Turussa kirkolliskokouksessa, mutta kirkko ja ihmiset tarvitsevat meitä ennen muuta siellä, mistä olemme tänne tulleet.

Kirkko ei ole yhtä kuin Jumalan valtakunta, mutta edustaa sitä, muistutti arkkipiispa.

****

Joskus pää tulevan vetävän käteen. Niin näyttää käyvä ”vanhalle käytännölle”, että edellisen vuoden säästöjä voidaan siirtää seuraavan vuoden menoksi. Nyt näyttää käyvän niin, että käytäntö joutuu luupin alle. Kaikki budjetin menot on tarkkaan harkittava ja perusteltava kunakin budjettivuotena.

Kirkon keskusrahaston taloudessa vallitsee sama tulojen ja menojen epäsuhta kuin muuallakin yhteiskunnassa ja ihmisten arjessa. Tekemistä olisi enemmän kuin mihin on varaa.

****

Valtiovalta tarjosi perinteiseen tapaan hyvät (ei liian makeata) kakkukahvit. Valtiovallan tervehdyksen esitti tällä kertaa ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Uutta kirkkoministeriä vielä odotetaan.

Arkkipiispa vastasi, ja molempien pääaiheena oli presidentin äskettäin allekirjoittama uusi kirkkolaki, joka tulee 1. heinäkuuta voimaan. Lain läpivieminen teetti paljon töitä myös kulttuuriministeriössä.

Arkkipiispa oli selvästi vaikuttunut Englannin kruunajaisista, joka oli protestanttinen jumalanpalvelus, loisteliain muodoin tosin. Uskonnolla on monissa läntisen Euroopan maissa keskeisempi osa julkisessa tilassa kuin meillä.