torstai, 5. heinäkuu 2018

Sata runoa tunteella ja rakkaudella

Seinäjoella vaalitaan tangokulttuuria

Kun kirkolliskokouksessa käsiteltiin viime vuonna uusien virsien kokoelmaa liitettäväksi Virsikirjaan, arvelen seinäjokelaisen kirkolliskokousedustajan Ilmari Ylä-Aution ainakin mielessään kannattaneen tangoa Satumaa otettavaksi mukaan kokoelmaan. Aiheesta käytiin keskusteluja, joissa Satumaakin oli mukana.

Sillä viikolla Ilmari piti kirkolliskokouspäivän aloitukseksi vuorollaan aamuhartauden, jonka aiheeksi valitsi tangon. Lopuksi laulettiin, tai veisattiin, tango Satumaa. Varsinaista esitystä kokoelmaan ottamisesta hän ei kuitenkaan tehnyt. Niinpä Satumaa ei päätynyt virsikirjaan.

Tangot ovat sukua virsille, molemmissa käsitellään ihmisen sielun syviä juonteita. Virret ja tangot liikkuvat samoilla vesillä.

Vai mitä mieltä olette?

Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa
missä onnen kaukorantaan laine liplattaa
missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan
siellä huolet huomisen voi jäädä unholaan.

- Sanat Unto Mononen, tunnetuin tulkki lienee Reijo Taipale.

Seinäjoella ei vain tanssita tangoa ja valita tangokuninkaallisia kerran vuodessa, vaan tangokulttuuria vaalitaan monin tavoin. Sydämen asiaa tehdään tunnetuksi eri tavoin.

Suomalaisen tangon Satumaa ry on järjestänyt useana vuonna nuorille runokilpailuja, joiden teemoina ovat olleet tango ja tunteet, mielimaisemat ja Suomi 100. Runokilpailun ohella on Satumaa-kävely ja Tango-hölkkä. Niiden reitin varrella soi tietysti tango, kaiken matkaa.

”Runokilpailut ovat saaneet nuoret purkamaan tunteitaan”, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja, Ilmari Ylä-Autio.

Keväällä yhdistys julkaisi kilpailujen tuotoksesta 100 runoa kirjasena. Kuvituksena on käytetty nuorten maalaamia mielimaisemia, nekin kilpailun tuotosta.

”Runokirja kertoo nuorten luovuudesta ja ilmaisutaidosta”, sanoo Ilmari Ylä-Autio. Hän on ollut monella tavalla levittämässä ja syventämässä tangokulttuuria Seinäjoen seudulla ja sieltä koko maahan ja vieläkin laajemmalle.

Minä en ole varsinaisesti suuri tangon ystävä, toki kuuntelen niitäkin, mutta Ilmarin innostus on tehnyt vaikutuksen. Päättelen, että tango on monille enemmän kuin tanssia tai musiikkia, se on melkein koko elämä, kuten toisille jalkapallo.

Nuorten runoissa vaikuttavat rakkauden, tunteiden – ja tangon keskeiset tekijät, kuten otteet teksteistä osoittavat:

Kaipaus: ”Tyttö yksin, niin lohduton/Kaipaa rakkautta katoavaa./Milloin onnen tavoittaa?”
”Mutta kaipuuni sua kohtaan: Se ei sammu milloinkaan.”

Muistot: ”Lehdet soi, kun tuuli puhaltaa./Merten takaa ne viestin kuljettaa… kesän muisto kaunein…”

Suru: ”Suru ylleni laskeutuu,/ ilon voimat vie./Anteeksipyyntö helpottaa,/halauskin voi lohduttaa.”

Aika: ”Kunnes aika pysähtyy,/ja huomaat saavuttaneesi sen,/onnen.”

Nuorten teksteissä – kuten varmaan kaikenikäisten kokemuksissa, rakkaus tuo ja vie: ”Olit se, johon rakastuin/--- ja se joka hajotti sydämeni.”

Suru ja ilo ovat lähellä toisiaan, ikään kuin tunteiden ympyrällä peräkkäin.

Kirjan päättää tangokuningas Kyösti Mäkimattilan Laulu valonkantajille, jossa hän sanoo ”valonkantajien meille kaiken tuoneen, lauluillansa meille kertoilleen”.

lauantai, 19. toukokuu 2018

Välipäätös avioliittokeskusteluun

Finaalipäivä toi avioliittokeskusteluun jonkinlaisen ratkaisun; toisille pettymyksen, toisille pelastuksen.

Kirkolliskokouksessa käsiteltiin viime viikolla aloitetta samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kolmena päivänä.

Alusta lähtien oli selvää, että perustevaliokunnan esityksestä tullaan äänestämään, mutta mitkä ovat voimasuhteet? Valiokunta esitti, että 1) aloite jätetään raukeamaan ja 2) piispojen tulee valmistella kunnioittavan keskustelun käymistä eri mieltä olevien kesken.

Jo keskiviikkona teki piispa Björn Vikström vastaehdotuksen tuohon ensimmäiseen ponteen (1), että aloitetta ei hylätä, vaan siihen sisältyvän asian käsittelyä jatketaan piispainkokouksessa, joka voi siihen päätyessään tuoda sen uudelleen kirkolliskokouksen täysistuntoon.

Keskiviikkona ja torstaina keskustelu kulki tuttuja polkuja, oltiin puolesta ja vastaan. Tuntui mahdolliselta, että käsittely jatkuu marraskuussa.

Perjantaina aamupäivällä siirryttiin finaaliin tai tämän kertaiseen loppulukuun, kun Arto Antturi teki uuden avauksen. Suunnistustermiä käyttäen tultiin loppuviitoitukselle.

Antturi sanoi nyt olevan tärkeintä päästä eteenpäin. Hän kannatti ensimmäisen ponnen (1) hyväksymistä valiokunnan esittämässä muodossa ja ehdotti toiseen ponteen (2) lisäystä, jossa pyydetään piispainkokousta selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.

Se oli melkein sama kuin Vikströmin esitys, mutta Antturin esityksessä aloite jätettiin raukeamaan, Vikströmin esityksessä aloitteen sisältämän asian valmistelua olisi jatkettu. Melkoista semantiikka, mutta joillekin se tuntui olevan kynnyskysymys.

Nyt edettiin kohti keskustelun päättymistä ja äänestyksiä.

Tapio Luoma otti hänkin askeleen eteenpäin eilisestä kannastaan eli hän oli valmis kannattamaan Antturin esitystä vaihtoehtojen etsimiseksi, kun hän edellisenä päivänä kannatti valiokunnan perusesitystä, ponsia 1 ja 2. Valiokuntahan toivoi piispoilta vain kunnioittavan keskustelun edistämistä.

Tässä vaiheessa käytiin keskustelu siitä, tarvitaanko ¾ määräenemmistö vai riittääkö yksinkertainen enemmistö. Määräenemmistöä vaativat homoparien vihkimisen vastustajat. Vikström sai useaan kertaan selvittää, mitä hänen esityksensä tarkoitti.

Lopputulos oli, että yksinkertainen enemmistö riittää Vikströmin ja Antturin ponsiehdotusten hyväksymiseen, koska niissä ehdotetaan vain valmistelun jatkamista. Tuon toteamiseen tarvittiin pieni neuvottelutauko ja lainoppineen asiantuntijan Veli-Pekka Viljasen kuuleminen.

Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain valiokunnan esitys aloitteen hylkäämisestä ja Vikströmin esitys valmistelun jatkamisesta piispainkokouksessa. Valiokunnan esitys voitti ääniin 59 – 46.

Toisessa äänestyksessä otettiin kantaa valiokunnan ja Antturin esityksen kesken. Antturin esitys, että piispat etsivät vaihtoehtoja erimielisyyden ratkaisemiseksi, voitti äänin 73 – 32.

****

Muutamia otteita keskustelusta:

Pasi Palmu: ”Ymmärrys on kasvanut tämän viikon aikana. Mekin olemme aikamme lapsia”, jolla hän tarkoitti, että tämän ajan muotiajatukset muuttuvat aikanaan toisiksi.

Jarmo Leppäniemi sanoi avioliitossa kaikkein oleellisinta olevan jonkin muun kuin sukupuolikokemuksien. ”Avioliittoon kuuluu syvä sitoutuminen.”

Meri-Anna Hintsala käsitteli aihetta tutkijan otteella. Hän arveli, että ei niinkään käsitys avioliitosta vaan ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut.

Pekka Niiranen: ”Täällä on löydetty erilaisia Luthereita.” Hän viittasi siihen, että usein viitataan ja tukeudutaan Lutheriin, mutta tuolta reformaattorilta löytyy erilaisia mielipiteitä.

Johanna Lumijärvi, joka on perustevaliokunnan jäsen, muistutti, että mietinnön kannalla olleet eivät tehneet sitä ilkeyttään, vaan ”se on meille omantunnon asia”.

Marjaana Toiviainen käytti voimakkaan puheenvuoron, jossa sanoi muuttaneensa kantansa. Kun hän aikaisemmin kannatti vain yhtä avioliittokantaa kirkolle (että kaikki on vihittävä), nyt hän voi hyväksyä, että papit voivat vihkiä tai olla vihkimättä eli on kaksi käsitystä.

Rolf Steffansson: ”Meillä ei ole vaihtoehtoja. Keskustelua on jatkettava.”

Jaakko Weuro: ” Luotan piispoihin, että he löytävät ratkaisun, ja rukoilen heidän puolestaan.

****

Lounaalla arvioitiin, oliko otettu neljännes vai puoli askelta eteenpäin. Vaikka aloite samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä jätettiin raukeamaan, jäi kuitenkin ovi auki, että asian selvittäminen jatkuu. Piispoilta voi tulla – joskus – jokin esitys tai sitten ei. Taisivat kaikki olla ainakin vähän tyytyväisiä, toiset kun aloite tuli tyrmättyä ja toiset kun asian käsittely jatkuu.

Aloitteen kannattajien päällimmäisin tunne taisi olla suru. Heille, joita asia varsinaisesti koskee eli sukupuolivähemmistöön kuuluville, kirkolliskokouksen enemmistön tyrmäävä päätös oli iso pettymys.

Se myönnettiin, että kenenkään etu ei ole, että nykyinen kaksijakoinen tilanne jatkuisi. Äänestysnumerot osoittivat selvästi, että kirkossa on vahvasti kaksi kantaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Molempia kantoja perustellaan Raamatulla ja ollaan vakavalla mielellä.

Yksikään puhuja ei tainnut enää sanoa homoutta synniksi, mitä tapahtui vielä viime marraskuussa.

Jokin ratkaisu tähän on piispoilta tultava, jos ja kun heidän tehtävänsä on ykseyden vaaliminen, ja sitä tehtävää usein korostavat. Rohkaisevaa oli, että kesäkuussa aloittavan uuden arkkipiispan Tapio Luomankin kannassa oli liikkumavaraa.

Vaikka viikon alkupuolella avioliittokeskustelussa olivat kaikki vielä vanhoissa asemissa, loppuviikolla ja varsinkin viimeisen tunnin aikana alkoi liike eteenpäin.

****

 

Viikko päättyi jäähyväisiin. Kari Mäkisen lailla myös Oulun piispa Samuel Salmi oli viimeistä kertaa kirkolliskokouksessa jäsenenä. 18 vuotta piispana ollut Samuel Salmi on piispoista virkaiältään vanhin. Hänen piispakautensa päättyy lokakuussa. Piispanvaali on käynnissä Oulun lisäksi myös Espoossa.

Mäkinen totesi kautensa alkaneen kahdeksan vuotta sitten avioliittokeskustelulla ja siihen se myös päättyi. Hän sanoi puheiden sävyn muuttuneen. ”Kahdeksan vuotta sitten keskustelu oli jyrkempää kuin nyt.”

Kirkolliskokouksen 2. varapuheenjohtaja Johannes Leppänen sanoi Mäkisen olleen tasapuolinen ja turvallinen puheenjohtaja.

Yksi ajanjakso oli päättynyt ja uusi alkanut.

torstai, 17. toukokuu 2018

Ihmisten piispan läksiäiset

Arkkipiispa Kari Mäkisen eläkkeellelähtöjuhlan toinen kohokohta Turun linnassa torstai-iltana oli kirkolliskokousedustajien laulu- ja soitinyhtyeen esittämä Ihmisten piispa (sävel Pekka Kosonen, sanat Anna-Mari Kaskinen, sovitus Pekka Simojoki = melkoista musiikkilahjakkuutta edustajissa).

Se ensimmäinen kohokohta oli kirkolliskokouksen 1. varapuheenjohtajan Seija Kuvajan puhe Mäkiselle. ”Kirkko on sinun aikanasi kääntynyt ulospäin. Olet ollut rohkea. Olet uskaltanut puhua samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen ja maahanmuuttajien puolesta. Olet johtanut rinnalla olemalla, mutta samalla edestä.”

Piispansauva vaihtuu onkivapaan, joka luovutettiin työtarpeineen eläköityvälle arkkipiispalle.

Ohjelmassa oli musiikkia, jolla on merkitystä, kuten ”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen… Ja kunnes kohdataan, elämämme jääköön käsiin Jumalan”.

Perjantaina otetaan loppukiri, katsotaan mihin se riittää.

torstai, 17. toukokuu 2018

Avioliittokeskustelu jatkui. Ratkaiseeko järki vai tunne, Raamatun kirjain vai henki?

Avioliittoasian käsittely jatkui torstaina. Ensin käsiteltiin perustevaliokunnan mietintöä aloitteesta, jossa esitettiin vihkioikeudesta luopumisen tutkimista. Valiokunta esitti, että kirkko ei luopuisi vihkioikeudesta.

Tähän esitti edustaja Risto Tuori, että kirkko ei luopuisi ”nykyisessä tilanteessa”. Se tarkoittaisi, että asia voitaisiin ottaa uudelleen esille, jos tilanne muuttuisi. Hän esitti asian palauttamista piispainkokoukselle, joka voisi nopeasti tarvittaessa palata asiaan.

Tuori esitti myös, että jos kirkko luopuisi juridisesta vihkimisestä, se oli vapaa päättämään esimerkiksi, että papit olisivat vapaita siunaamaan, ketä haluavat.

Hän väläytti, että tulevaisuudessa juridinen vihkitoimitus voidaan hoitaa netissä ilman sen kummempia seremonioita. Täytetään lomake ja sillä asia olisi selvä.

Äänestyksessä Tuorin vähän sekava esitys hävisi äänin 83-23, 1 vaiti.

Sen jälkeen jatkettiin eilistä avioliittokäsitteen laajentamiskeskustelua - puolesta ja vastaan. Muutamia otteita:

Olli-Pekka Silfverhuth: Valiokunta ei ole ottanut huomioon Raamatun tekstien sidosta syntyajankohtaansa.”  Siis kontekstuaalisuutta. ”Kun tuijotetaan vain kirjainta, voi henki unohtua.”

Aulikki Mäkinen tarkasteli Lutherin, johon yleensä vedotaan valikoivasti, patriarkaalisia käsityksiä esim. naisen asemasta.

Tuija Kruus: Usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.

Björn Vikström uusi eilisen esityksensä, jossa toivoi asian käsittelyn jatkamista piispainkokouksessa. Hän piti valitettavana, jos asian käsittely loppuisi tähän, kuten tapahtuisi, jos äänestetään mietinnön mukaisesti raukeamaan.

Sammeli Juntunen: Tämä pitää ratkaista järjellä, ei tunteella.

Ulla Ruusukallio: Emme tunne toisten ihmisten todellisuutta.

Mirjami Mäntymaa: Miksi toisten seksuaalisuus tunnustetaan kirkossa Jumalan lahjaksi, toisten ei?

Ville Auvinen: Keskustelu tarpeetonta, kaikki on jo sanottu. Kompromissi ei ole mahdollinen tässä asiassa.

Piispa Tapio Luoma sanoi valiokunnan mietinnön toisen ponnen ( että piispainkokous edistäisi kunnioittavaa keskustelua) ja piispa Vikströmin ehdotuksen olevan lähellä toisiaan. ”Molemmat haluavat keskustelun asiasta jatkuvan.” Hän vähän tasapainoili, mutta tuntui asettuvan mietinnön kannalle.

Piispa Jari Jolkkonen asettui samalle kannalle.

Marjatta Pulkkinen: En halua olla esteenä Jumalan rakkaudelle.

Erkki Koskenniemi lähti antiikin Kreikasta ja lainasi Platonin Pitoja.

Tuula Okkonen otti esille historiallisen näkökulman. Kristityt eivät ole olleet etunenässä vaatimassa esim. orjuuden ja muun sorron poistamista.  Vasta toisen maailmasodan jälkeen on yhdytty Ihmisoikeuksien julistukseen.

Bror Gammals (Ahvenanmaan edustaja) kehotti meitä kyllästämään yhteiskunta armon evankeliumilla.

Joku muisti, että tänään on kansainvälinen homofobian vastainen päivä.

Keskustelu jäi yhä kesken ja on epävarmaa, ehditäänkö se saada loppuun tällä viikolla. Jos ei, se jatkuu marrskuussa.

Iihmettelen vallitsevaa tilannetta, kun noin puolet tai yli kirkosta sallisi samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen, sitä vastustetaan ykseyden säilyttämisellä perustellen? Onko se ykseyttä, jos toista puolta ei oteta huomioon?

Nyt lähdetään arkkipiispa Kari Mäkisen eläkkeellelähtöjuhlaan Turun linnaan.

 

 

keskiviikko, 16. toukokuu 2018

Avioliittokäsityksen laajentaminen piispojen huoleksi?

Keskiviikkoiltana saatiin vihdoin käyntiin keskustelu kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta perustevaliokunnan kielteisen kannan pohjalta. Paljon painavia ja koskettavia puheenvuoroja pidettiin. Keskustelu jatkuu ainakin torstaina. Vielä ei voi sanoa, miten aloitteen käy.

Käsittelyn aloitti perustevaliokunnan puheenjohtaja piispa Matti Repo. Hän kertoi valiokunnan työskentelystä ja mietinnöstä. Sen henki on, että "Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille".

Valiokunnan mietintöön eriävän mielipiteen liittäneistä käytti ensimmäisenä piispa Björn Vikström puheenvuoron, jonka lopussa esitti aloitteen mukaisen (= asian) valmistelun jatkamista piispainkokouksessa. Piispoista häntä kannattivat Kalliala ja Laajasalo, Häkkinen oli valiokunnan enemmistön, siis aloitteen hylkäämisen kannalla.

Kalliala sanoi, että tärkeämpää kuin päättäjien keskinäinen kunnioitus on kunnioittaa heitä, joita asia todella koskee.

Erityisesti kosketti edustaja Hanna Mithikun puheenvuoro: ”En ole mielipide, vaan Jumalan luoma ihminen.” Hän toivoi ratkaisua nyt, kun on hänen aikansa.

Jouni Turtiainen: ”Puheet tulevat iholle.”
Kirsi Hiilamo: "Ei voida jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut."
Päivi Raunu: ”Hiljainen kirkko odottaa meiltä ratkaisua.”
Päivi Linnoinen puhui mielipiteen muuttumisen mahdollisuudesta: ”Ylioppilasaineeni aihe oli 'Miksi vastustan naispappeutta'. Kahdeksan vuotta myöhemmin minut vihittiin papiksi.”

Aiheen käsittely ei ole helppoa, se menee syvälle sieluun. Tunteet ratkaisevat ja jokainen joutuu peilin eteen itsensä kanssa.

Raha-asiat tiivistivät tunnelmaa jo aamulla

Keskiviikko aloitettiin kirkolliskokouksessa käsittelemällä talousvaliokunnan mietintöjä eläkemaksujen tasosta sekä keskusrahaston/kirkkohallituksen ja hiippakuntien tili- ja toimintakertomuksista.

Kirkkohallitus oli esittänyt eläkerahastomaksujen alentamista, mihin valiokunta ei mietinnössään yhtynyt. Tästä virisi vilkas keskustelu.

Valiokunnan mielestä kannattaa katsoa vielä muutama vuosi, että kerättävät varat pitkällä tähtäimellä riittävät eläkkeiden maksuun. Talouden kehitystä on vaikea ennustaa.

Maksujen alentamiseen houkutteli toive, että seurakunnille ja sopeuttamispaineiden kanssa kipuilevalle kirkon hallinnolle jäisi vähän enemmän käyttövaroja – ja olisi vähemmän sopeuttamistarvetta.

Suuri kysymys talouskeskustelun taustalla on, miten resurssien supistumiseen varaudutaan ja miten toimintaa sopeutetaan. Supistukset eivät ole mahdollisia niin, että se ei tuntuisi mitenkään toiminnassa. Pelkät kirjanpidolliset temput eivät riitä.

Sopeuttaminen ei tarkoita vain supistamista, vaan ennen muuta toiminnan uudelleen järjestämistä. Joka tapauksessa jotain toimintoja jää pois ja viratkin jollain aikataululla vähenevät.

Keskustelussa tuntuivat seurakuntien ja kirkkohallituksen intressit menevän vastakkain.

Valiokunnan kanta (että maksuja ei supisteta enempää kuin kiky edellyttää) voitti ääniin 71 – 32. Tulos tuntui herättävän käytävillä napinaa varsinkin kirkkohallituksen suunnalta. Joku taisi sanoa, että "he eivät tiedä, mitä tekevät".

****

Kyselytunnilla syntyi laajin keskustelu positiivisen uskonnonvapauden soveltamisesta kouluissa ja vastaavissa paikoissa. Julkisuudessa nostetaan jatkuvasti esiin vaatimuksia uskonnollisten tilanteiden kieltämiseksi ja sen suuntaisia esityksiä tehdään viranomaisille, vaikka siihen juridisia perusteita ole, eivätkä viranomaiset ole sellaisia ohjeita antaneet.

Kirkkohallitus lupasi seurata tilannetta ja tuoda esiin uskonnonvapauden oikeutta. Kansliapäällikkö Keskitalo toivoi myös vanhempien pitävän huolta tuosta oikeudesta. Se on yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka ja aihe.