perjantai, 10. toukokuu 2019

Rakkaudellista kamppailua ja kunnioittavaa dialogia

Porvoon piispa Björn Vikström ja pääsihteeri Katri Kuuskoski jättivät nyt kirkolliskokouksen. Heidät kukitettiin monin kiitoksin.
Björn siirtyy ennen seuraavaa kirkolliskokousviikkoa yliopiston palvelukseen ja Bo-Göran Åstrand aloittaa Porvoon piispana. Katri Kuuskoski siirtyy eläkkeelle.

Björn Vikström kehotti tulevia edustajia rohkeasti ajamaan kirkon parasta. "Tämä on rakkaudellista kamppailua."
Vähän hän oli huolissaan, että jalkapallon pelaajien määrä on vähentynyt kirkolliskokouksessa. "Pitäisikö jalkapalloharrastus olla yksi valintakriteri tänne..." (Björnin johdolla on ainakin kerran istuntoviikolla lähdetty varhain aamulla pelaamaan jalkapalloa läheiseen halliin.)

Björn V. on ollut tärkeä lenkki täysistunnon eturivissä, jossa piispat istuvat. Hänen puheenvuorojaan ja esityksiä odotettiin aina mielenkiinnolla. Niissä oli aina jokin uusi ajatus, jonka hän rohkeasti toi esiin.

Tapio Luoma sanoi istuntoviikon päätöspuheessa dialogin ja toinen toisensa kunnioittamisen korostuvan kirkolliskokouksen työskentelyssä. "Olen ylpeä tästä kirkosta."

****

Liitän vielä tähän puheeni hiippakuntajakoa käsiteltäessä syksyllä 2019 kirkolliskokouksen täysistunnossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat ja muut kuulijat!

Kirkkohallituksen hiippakuntajakoesityksen ja valiokunnan mietinnön mukaan kaikkiaan 24 seurakunnan, hiippakunta vaihtuisi nykyisestä joksikin muuksi. Ajatus on, että kukin maakunta mahtuu jonkin hiippakunnan sisälle. Niiden rajat ovat yhteneväiset. Tosin kussakin hiippakunnassa voi olla useita maakuntia.

Kirkkohallituksen esitys ja hallintovaliokunnan mietintö sisältävät useampia aiheita kriittiseen arviointiin.

1 Maakuntarajojen mukaiselle hiippakuntajaolle voidaan nähdä perusteluja, vaikkakaan mikään sen perusteluista ei ole sillä tavalla ehdoton, ettei seurakunta voisi hyvin toimia ja hoitaa yhteyksiään muihin seurakuntiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin myös hiippakuntarajoista riippumatta.

Maakuntarajojen tavoitteleminen ei seurakuntien kannalta olekaan keskeistä, saati kiireellistä. Hiippakuntajaon muuttamista varten tulee laajemmin selvittää hiippakuntien tehtävät käynnissä olevan keskushallintouudistusten jälkeen ja arvioida todelliset liittymäkohdat maakuntahallintoon.

Sosiaali- ja terveystoimen ja valtion aluehallinnon uudistaminen Sote olisi laajentanut maakuntien tehtäviä. Kun täällä kirkolliskokouksessa tulevaisuuslinjauksia tehtiin, odotettiin supermaakuntien syntyvän. Nyt maakuntien ja valtion aluehallinnon jaotus ja tehtävät ovat täysin auki. Niinpä tätä nyt käsiteltävänä olevaa muutosta ei sillä perustella.

2 Toinen kysymys koskee seurakuntien asemaa tällaisia uudistuksia tehtäessä.

Valiokunnan mietinnössä mainitaan seurakuntien kanta, mutta sille ei kovin paljon painoa anneta. Ovatko siis muutosta vastustavat seurakunnat väärässä, ja toimivatko ne vastoin omaa etuaan? Tai onko seurakuntien kannalla tai edulla tätä päätöstä tehtäessä ylipäätään mitään merkitystä?

Mielestäni seurakunnat itse tietävät parhaiten omat etunsa ja tarpeensa. Niiden kannalla pitää olla enemmän painoarvoa. Seurakuntien jäsenethän kuitenkin tämän kaiken lystin maksavat. Kirkko muodostuu seurakunnista ja niiden jäsenistä. Hiippakuntakin koetaan omemmaksi, jos se rakentuu alhaalta, seurakunnista käsin, ei ylhäältä määräten.

Tällä uudistuksella ei nyt ole tilausta, ei tarvetta eikä kiirettä ja se sisältää ristiriitaisia vaikutuksia. Kannatan/esitän mietinnön jättämistä raukeamaan.

3 Vaikeimmaksi näyttää muodostuvan kysymys Päijät-Hämeen maakunnan seurakuntien sijainnista; Tampereen vai Mikkelin hiippakunta.

Kirkkohallituksen esityksen mukaan, mihin hallintovaliokunnan mietinnössä enemmistö yhtyy, kahdeksan nyt Tampereen hiippakuntaan kuuluvaa seurakuntaa kappeliseurakuntineen liitettäisiin Mikkelin hiippakuntaan. Neljä Päijät-Hämeen seurakuntaa kuuluu jo nyt Mikkeliin.

Nykyisen jaotuksen mukaisesti kaikki Tampereen hiippakuntaan kuuluvat Päijät-Hämeen seurakunnat vastustavat heidän siirtämistään Mikkelin hiippakuntaan ja Mikkelin hiippakuntaan nyt kuuluvat kannattavat Mikkelissä pysymistä.

Tampereen hiippakuntaan kuuluvien kahdeksan seurakunnan jäsenmäärä on yhteensä noin 124.000 jäsentä kun taas Mikkelin hiippakuntaan kuuluvien neljän seurakunnan jäsenmäärä on noin 25.000. Demokraattisesti tarkastellen siis selkeä enemmistö Päijät-Hämeestä haluaa kuulua edelleen Tampereen hiippakuntaan.

Päijät-Hämeen tapauksessa päätös halutaan tehdä vain Mikkelin tuomiokapitulin tarpeista käsin ja ylhäältä määräten.

4 Muutosesitystä vastustaneet seurakunnat ja niiden muodostama Hollolan rovastikunta puolustavat näkemystään luontaisilla kulku- ja asiointisuunnilla, hiippakuntarajojen vähämerkityksellisyydellä, historialla ja perinteillä sekä toimivilla yhteyksillä nykyisiin hiippakuntiin tai seurakuntaverkostoihin. Ne eivät halua, että toimiva yhteisö ja toimintakulttuuri hajotetaan.

Mietinnössä pidetään ”merkillepantavana, että nykyisin Tampereen hiippakuntaan kuuluvista seurakunnista on löytynyt kannatusta myös niiden siirtämisestä Mikkelin hiippakuntaan”. Tämä ei tosiasiallisesti pidä paikkaansa nykytilan kanssa, sillä Hollolan rovastikunnan seurakunnat ovat ilmaisseet yhdessä ja kaikki vielä erikseen kantansa, että haluavat säilyä Tampereen hiippakunnassa.

Mielestäni tätä seurakuntien yhteistä kantaa ei pidä ohittaa.

5. Päijät-Hämeestä on myös hyviä kokemuksia siitä, miten eri hiippakuntiin kuuluvat seurakunnat voivat tehdä toimivaa yhteistyötä sekä keskenään että ympäristönsä kanssa. Seurakunnan ja kunnan yhteistoiminta on tiiviimpää ja siinä samat rajat ovat tärkeitä jo veronkannonkin vuoksi.

Päijät-Hämeen maakunta on osa Etelä-Suomea, Hämettä ja ulointa pääkaupunkiseutua. Yhteistyökuviot, asiointi ja suuntautuminen kohdistuvat ensisijaisesti etelään, muualle Hämeeseen ja Tampereelle, ei Savoon eikä Mikkeliin tai Kymenlaaksoon.

Kannatan Päijät-Hämeen seurakuntien kuulumista jatkossakin Tampereen hiippakuntaan tai, että ainakin Hollolan rovastikunta säilyy Tampereen hiippakunnassa.

 

perjantai, 10. toukokuu 2019

Päijät-Hämeen edessä pakkosiirto Mikkelin hiippakuntaan

Torstain ja ehkä koko viikon suurin päätös kirkolliskokouksessa oli hiippakuntajaon muuttaminen. Se tarkoitti 24 seurakunnan hiippakunnan muuttumista. Suurin muuttaja on Hollolan rovastikunta eli Lahden seutu, joka siirtyy Tampereesta Mikkeliin.

Osa seurakunnista halusi muutoksia, osa vastusti. Päijät-Hämeessä kai tyrmistyttiin.

Keskustelu jatkui tänään. Perusteluja esitettiin puolin ja toisin: ”kokonaiskirkon etu” ja ”seurakuntia kuunneltava” toistuivat eri muunnoksina. Jossain kohdassa tulivat mukaan yliopistojenkin reviirit.

Risto Tuori teki kompromissiesityksen, että Hollolan rovastikunta säilyisi Tampereessa, mutta muutoin päätettäisiin esityksen mukaan. Pekka Kosonen lisäsi siihen Pieksämäen ja pari muuta seurakuntaa.

Päivi Raunu teki esityksen, että koko esitys hylätään, jolloin rajat olisivat säilyneet entisellään. Kannatin häntä sekä Hollolan rovastikunnan säilymistä Tampereessa.

Äänestykset menivät siten, että Tuori voitti Kososen esityksen äänin 63-31, 13 (!) tyhjää, ja valiokunnan mietintö eli kirkkohallituksen esitys voitti Tuorin 71-36, 1 vaiti.

Lopuksi äänestettiin vielä koko esityksen hylkäämisestä. Se hävisi 77-30, 1 vaiti.

Näin muutokset astuvat voimaan ensi vuoden alusta ja seuraavat kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit käydään sen mukaisesti. Tuli mieleen afrikkalainen sanonta, kun pitkällä vaelluksella jäädään odottamaan, että sielu tulee perässä. Identiteetit eivät muutu hallintopäätöksellä eivätkä hetkessä.

Piispat lupasivat, että muutokset tehdään "saattaen vaihtaen".

****

Illalla tavattiin nuoria nuorisotalo Vimmassa ja tutustuttiin lasten ja nuorten asioihin. Käytiin ryhmissä hyviä keskusteluja. Kuultiin, että lapset ovat luovia, luovempia kuin aikuiset, jotka ovat puolestaan hyviä järjestelijöitä.

Mitä kysyisit lapsilta? Miten lievennetään eriarvoisuutta?

Perjantaina osallistutaan aamulla päätösmessuun ja täysistunnossa tehdään päätöksiä. Sitten on viikko jälleen mennyt. Valiokunnat saivat jälleen kotitehtäviä kuten oma hallintovaliokuntanikin valmistelee marraskuuhun mennessä mietintöä sidonnaisuuksien ilmoittamisesta.

keskiviikko, 8. toukokuu 2019

Hiippakuntarajoista keskusteltiin ilta ja aamulla jatketaan

Hiippakuntarajojen tarkistamisesityksestä käytiin kirkolliskokouksen täysistunnossa tänä iltana vilkasta keskustelua, joka jatkuu aamulla. Silloin tehtäneen myös päätökset. Äänestyksiä on tiedossa.

Hallintovaliokunnan mietinnössä esitetään, että Päijät-Hämeen seurakunnat liitetään Mikkelin hiippakuntaan.  Yhteensä muutokset koskevat 24 seurakuntaa, mutta Päijät-Häme on suurin alue, jota esitys koskee.
Esitystä perustellaan maakuntien ja hiippakuntien rajojen yhdistämisellä ja Päijät-Hämeen osalta tavoitteella tasoittaa hiippakuntien kokoeroja.

Mietintöön liittyy eriävä mielipide, jossa minäkin olen mukana. Esitämme esityksen hylkäämistä eli rajojen pitämistä entisellään. Toinen vaihtoehto olisi, että Hollolan rovastikunta säilyisi Tampereessa. Näin Päijät-Häme jaettaisiin kahtia Tampereen ja Mikkelin hiippakuntien kesken.

Eriävässä mielipiteessä todetaan mm. että ”Päijät-Hämeen seurakuntia, joita muutokset tältä osin eniten koskettavat, ei mielestämme ole kuultu riittävästi. Näiden seurakuntien selkeän enemmistön kanta on, että Päijät-Hämeen tulee kuulua Tampereen hiippakuntaan tai vaihtoehtoisesti säilyttää hiippakuntajako nykyisellään Tampereen ja Mikkelin kesken.
Monissa puheenvuoroissa katsottiin, että seurakuntien tahtoa ei ole riittävästi kuultu. Samoin, että Päijät-Hämeen asioimissuunta on etelään ja Tampereeseen, ei Mikkeliin.
Esityksen puolustajat korostivat kokonaiskirkon etua.

****

Riittääkö yksi kummi kastettavalle? Siitäkin käytiin puolesta ja vastaan -keskustelu. Aloite lähetettiin valiokuntaan mietinnön laatimista varten. Aloitteen tavoitteena on helpottaa lasten kastamista siten, ettei ainakaan kahden kummin löytäminen olisi esteenä.

Kaiken kaikkiaan kastamattomuus johtuu monista syistä, enemmän ideologisista (ohuesta uskosta ym) kuin käytännöllisistä syistä. Aloitteen olisi 35 edustaja hylännyt, 72 oli valmis lähettämään sen valiokuntaan.

****

Risto Tuorin aloitetta hiippakuntahallinnon uudistamisesta kuvattiin raikkaaksi. Hän esitti, että kunkin hiippakunnan kirkolliskokousedustajat hoitaisivat myös hpk-valtuuston tehtäviä. Aloite jatkoi eteenpäin äänin 55 – 47. Aloite menee lievästi päällekkäin piispojen käsittelyssä olevan hpk-valtuuston tulevaisuuden kanssa.

Pyhäisen pääjumalanpalveluksen alkamisaikaa toivottiin aloitteessa täysin vapaaksi, mutta aloite hylättiin jo lähetekeskustelussa äänin 87-17. Todettiin, että sana ”pääjumalanpalvelus” kaipaisi määrittelyä.

****

Kirkon taloustilanteesta saatiin tilannetiedotus. Kirkkolaiva kulkee yhä syvällä, mutta parin vuoden päästä pitäisi laivan kellua pinnalla. Pari vuotta sitten leikattiin seurakuntien maksamaa keskusrahastomaksua, jonka vuoksi keskushallintoa pitää supistaa. Varsinkin kapitulien väitettiin joutuvan tiukoille supistusten johdosta.

”Ei ole ilmaisia säästöjä.” Näyttää siltä, että seurakunnat joutuvat kuitenkin maksamaan ainakin osan leikkauksista, kun niiden saamia avustuksia ja koulutuksia ym palveluja supistetaan.

Uutinen isolla U:lla ja D:llä oli tieto, että diakonaatista tulee syksyllä jälleen kerran uusi esitys. Sietä on veivattu vuosien ajan eestaas.

Hankalalta kuulosti myös uuden työaikalain soveltaminen, josta edustajat pistivät kirkon työmarkkinalaitoksen johtajan tiukoille. Mutta kesken neuvottelujen hän ei paljon voinut kertoa. Lain vaikutuksia ei vielä tiedetä.

Avioliittoasiakin tuli esille, kun Arto Antturi kysyi, missä vaiheessa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen tai siis siitä johtuvien erimielisyyksien käsittely on piispainkokouksessa.  Arkkipiispa Tapio Luoma vastasi, että piispat ovat asiasta paljon epävirallisesti puhuneet, mutta virallinen käsittely antaa vielä odottaa. Ollaan kai vielä siinä vaiheessa, että pohditaan, miten aihetta lähestyttäisiin.

tiistai, 7. toukokuu 2019

Yksi vai kaksi kummia?

Hyvä paimen, isänmaallisuus, nuoret ja kummius, siinä ensimmäisen istuntopäivän aiheita.

Runsas vuorokausi takana kirkolliskokousviikkoa ja tuntuu asioiden paljouden puolesta, että olisi jo oltu koolla monta päivää.

Aamulla avajaismessussa Maarian kirkossa palveli Oulun hiippakunta ja piispa Jukka Keskitalo saarnasi Hyvä Paimen -aiheesta. Keskitalo käsitteli paimenen ja paimennettavien rooleja. ”Kyse on vuorovaikutuksesta”, piispa totesi.

Hän oli lukenut Tiede-lehdestä, että lampaat eivät ole varsinaisesti ”lampaita” tai tyhmiä, vaan fiksuja eläimiä, jotka ottavat toisensa huomioon. Paimen tuntee heidät ja he paimenen.

Hän jätti saarnan lopun sillä tavalla auki, että kuulijat saattoivat jatkaa sitä omassa mielessään. Messu toimitettiin kolmella kielellä:: suomea, ruotsia ja saamea.

****

Arkkipiispa Tapio Luoma puhui avajaisistunnossa Euroopan unionista – ovathan Eu-vaalit kohta – ja isänmaallisuudesta. Puhetta voisi luonnehtia poliittiseksi, mitä en sano moittiakseni. Päinvastoin, hän otti kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Luoma korosti EU:n arvopohjaa, sen kristillistä perustaa. Hän sanoi, että ”koti, uskonto ja isänmaa” on suomalaisten arvopohja, mutta se ei sulje muita ulkopuolelle eikä aseta meitä muiden edelle. Me kunnioitamme muiden vastaavia arvoja.

****

Viime vuoden toiminta- ja talouskertomukset esiteltiin. Niiden varsinainen käsittely tapahtuu vasta talousvaliokunnan mietinnön myötä. Mielenkiintoinen on Uusi tila -hanke, jossa kirkkohallituksen toimitilat Etelärannassa laitetaan ”uuteen uskoon” eli työtiloja tiivistetään. Moni menettää kiinteän oman huoneensa, ylimääräiset tilat vuokrataan ulos.

Alistussäännöksistä luopuminen. Alistukset tarkoittavat mm. seurakuntien päätöksiä, jotka on alistettava tuomiokapitulille tai kirkkohallitukselle. Näistä pyritään eroon. ”Pois holhouksesta, tilalle luottamus”. Vastustustakin on: hiippakunnat eivät ehkä halua luopua tekemisestään. ”Luottamus hyvä, mutta kontrolli parempi.”

Nuorten osallisuuden vahvistaminen eli yhteenkuuluvaisuuden lisääminen. Se tarkoittaa nuorten vaikuttajaryhmien perustamista seurakuntiin ja muutakin nuorten osallistumista.

Aihe sai paljon kiitosta ja kannatusta. Oikeastaan vain piispa Seppo Häkkinen vastusti. Hänen mielestään nuorten osallisuuden vahvistaminen luontuu ilman uusia toimielimiäkin, jotka työllistävät turhaan kirkkoherroja.

”Nuoret rakentavat parempaa kirkko” ja ”nuoret kulkevat edellä”, olivat kannustuksia hankkeen etenemiselle. Ikärajoista keskusteltiin, 18 – 29 tuntui laajalta, toisaalta pitäisi ottaa jo nuorempia mukaan.

Kummius: riittäisikö yksi kummi kahden sijaan? Tarkoitus tällä olisi, että lapsia kastettaisiin enemmän. Se jakoi mielipiteitä. Epäiltiin, että kummiasia ei ratkaise lasten kastamista. Syyt ovat ideologisia, ei käytännöllisiä. Ja lapsia pitäisi syntyä enemmän.

Nämä ja muutama muu asia saateltiin valiokuntaan, josta ne tulevat loppuviikolla päätettäväksi. Oma hallintovaliokuntani käsitteli hiippakuntarajojen muuttamista, josta päätettäneen huomenna illalla.

Päivän ohjelmassa oli myös opetus- ja kulttuuriministeriön perinteiset kakkukahvit. Puheen piti tällä kertaa ministerin sijaan ylijohtaja Riitta Kaivosoja.

 

 

 

sunnuntai, 5. toukokuu 2019

Kirkolliskokousviikolla katsotaan jälleen tulevaisuuteen

Kirkolliskokouksen kevätistuntokausi alkaa tiistaina Turun kristillisellä opistolla. Aloitusmessu on perinteen mukaisesti läheisessä Maarian kirkossa. Monet valiokunnat kuten oma hallintovaliokuntakin kokoontuvat jo maanantaina. Istuntoviikko jatkuu perjantaihin asti.

Monia tärkeitä tulevaisuus-asioita käsitellään, vaikka ehkä nyt ei listalla ole sellaisia isoja juttuja, joiden edistymistä seurattaisiin henkeä pidätellen. Taitaa "kirkon avioliittokannasta" keskusteleminenkin olla tauolla?

Töitä tehdään kahden vuosittaisen istuntoviikon välilläkin: sihteeristöt valmistelevat esityksiä ja valiokunnat mietintöjä. Hallintovaliokunta kokoontui kaksi kertaa ennen tätä nyt alkavaa viikkoa. Käsittelyssämme oli hiippakuntajaon muuttamista koskeva kirkkohallituksen esitys.

Tulevan viikon asialistalla:

Vuoden 2018 tili- ja toimintakertomukset herättänevät jälleen paljon keskustelua ja saamme talousvaliokunnalta hyvän mietinnön kehittämisehdotuksineen. Talous on väkevä taustavaikuttaja myös kirkossa.

Kaikki muutkin esille tulevat asiat tähtäävät tietysti tulevaisuuteen: kasvatuksen tulevaisuusselonteko, josta tulevaisuusvaliokunta on tehnyt mietinnön ja esittää monia jatkotoimia, alistussäännöksiä esitetään purettavaksi (ovat seurakuntien päätöksentekoa jarruttava ja varmistava kirkollinen erikoisuus) sekä nuorten osallisuuden kehittäminen. Nämä ovat nk. ”tulevaisuustoimeksiantoja”, joiden juuret ovat aikaisemmassa tulevaisuuskomitean mietinnössä ja sen jatkokäsittelyssä viime vuonna.

Tietohallintoselvityksen toimenpide-ehdotuksista ja hiippakuntavaltuustojen asemastakin keskustellaan.

Asiat kulkevat kirkolliskokouksessa reittiä aloite/kirkkohallituksen esitys – lähetekeskustelu täysistunnossa – valiokunnan mietintö – mietinnön käsittely täysistunnossa ja päätös.

Lähetekeskustelua käydään monista aloitteista: jumalanpalvelusten kehittäminen, kummiuden vaatimusten keventäminen… Kyselytunti eduskunnan tapaan kuuluu myös kirkolliskokouksen viikko-ohjelmaan.

Torstai-iltana tutustumme nuorten taide- ja toimintatalo Vimmaan ja tiistaina on opetusministeriön kahvit, siinä oheisohjelmaa. ”Pankki- ja saunavaliokunnat” pitävät omia palavereitaan ja sählyäkin ehditään pelata (ennen aamiaista). Aamu- ja iltahartaudet sekä aloitus- ja päätösmessut kuuluvat ohjelmaan, joten hengellistä elämää ei suinkaan unohdeta.

Viikko on tiivis huipentuma, jossa yhteydet ulkomaailmaan supistuvat vähiin. Sitä on kutsuttu joskus "leirikouluksi" tai "sisäoppilaitokseksi". Viikon aikana ajatukset ja keskustelut käytävillä edustajien kesken pyörivät samaa kehää: mitä kirkossa nyt pitäisi tehdä? Toisaalta puolustetaan traditiota, toisaalta perustellaan muutosvaatimuksia. Miten kirkon asiaa edistetään tässä ajassa?

Yritän jälleen tällä palstalla kirjoittaa viikon tapahtumista ja käydä välillä lenkillä sekä tietysti seurata, miten maan hallitusta muodostetaan.

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Blogi-arkisto

  • Tunnistepilvi / aakkosellinen lista

  • Linkkilista