tiistai, 16. toukokuu 2017

Jälkimietteitä kirkolliskokouksesta

Kirkolliskokous ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa, eikä ole tarkoituskaan olla. Kirkossa valta kätkeytyy labyrinttiin, josta sitä on vaikea löytää. Valtaa piilotellaan ja sekoitetaan niin, että vastuut hämärtyvät.

Kun kirkolliskokous ei ole jäsenistö pienoiskoossa, siitä seuraa, että se ei koe ja ajattele samalla tavalla kuin jäsenistö. Varmimpana vakuutena on tiukka ¼ vähemmistösuoja. Neljäsosa edustajista kykenee estämään lähes minkä tahansa muutoksen.

Syynä kirkolliskokouksen ja jäsenistön eritahtisuuteen on ainakin osaksi välilliset vaalit. Jäsenet – pieni osa heistä – valitsee ensin seurakuntien kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot, jotka valitsevat kirkolliskokouksen maallikkoedustajat. Papit valitsevat omat edustajansa.

Seurakuntavaalien yhteydessä ei juurikaan ajatella kirkolliskokousedustajien valintaa eikä keskustella kirkolliskokouksessa päätettävistä asioista.

Ehkä pääosin kirkolliskokousedustajat valitaan edelleen muilla kuin heidän edustamiensa mielipiteiden perusteella (paikkakunta, puolue, herätysliike…). Samalla listalla voi olla aivan eri tavoin ajattelevia.

Jäsenistön etäisyyttä edustajiinsa lisää alhainen äänestysaktiivisuus seurakuntavaaleissa. Jäsenistön enemmistöllä saattaa olla omat odotuksensa kirkon suhteen, mutta odotuksia ei yritetä täyttää vaaleissa, vaan kirjoittamalla yleisönosastoihin, kolumneihin tai someen. Jotkut eroavat protestina koko kirkosta.

****

Kun seurasi kirkolliskokouksen kevätistuntoviikolla käytyä keskustelua kirkon avioliittokäsityksestä, tuntui että sitä käytiin ikään kuin kuplan sisällä, erillään elävästä elämästä.

Tuossa keskustelussa oli kyse aloitteesta, jossa esitettiin kirkon avioliittokäsityksen laajentamista niin, että myös samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä kirkollisesti ja siunata heidät.

Aloitteen lähetekeskustelussa käytettiin 63 puheenvuoroa puolesta ja vastaan. Molemmat puolet perustelivat kantaansa Raamattua tulkitsemalla.

Oletukseni on, että jäsenistä jo enemmistö olisi valmis siihen, että kirkko vihkisi. Ja enemmistö tuskin ymmärtää, miksi ei voida siunata, siis pyytää Jumalalta siunausta.

Arvelen, että tuohon vastataan, että kirkon ei pidäkään toimia yleisen mielipiteen ja galluppien mukaan. Oma ajatukseni kulkee toisinpäin: Kristinuskon ydinsanoma on tuotava tämän ajan ihmisten arjen keskelle, samoin kuin se tuli 2000 vuotta sitten sen ajan ihmisten elämään.

Uskon ja Raamatun tulkitseminen on vallan käyttämistä.

”On ongelmallista, jos kirkko on armottomampi kuin yhteiskunta ympärillä.” Näin muistan silloin vielä maakuntalehden päätoimittajana toimineen Matti Kalliokosken sanoneen Seinäjoella kirkon viestintäpäivillä muutamia vuosia sitten.

Olisiko mahdollista löytää jokin kompromissi tai peräti yhteisymmärrys tässä asiassa? Moni totesi Turussa, että jokin tie eteenpäin on löydettävä. Ja osan mielestä näin on hyvä, ei tarvita tietä mihinkään päin.

****

Meitä kirkolliskokousedustajia sanotaan kirkon edustajiksi. Keitä me siis tarkkaan ottaen edustetaan? Kirkkoa jäseniin päin vai päinvastoin? Kasvaako kirkko ylhäältä alas vai alhaalta ylös?

Kirkossa pelätään demokratiaa, mutta miten muutoin valtaa voidaan perustella? Vallan kohteet antavat luotetuilleen eli luottamushenkilöille valtuutuksen, jota he käyttävät. Varsin usein unohdetaan seurakuntalaiset, ikään kuin kukaan ei edustaisi heitä.

Kirkolliskokouksen valitsemista suoralla jäsenvaalilla vastustetaan mm. sillä perusteella, että silloin valituiksi tulisi ”julkkiksia” ja ”poliitikkoja” tai muutoin ”asioita tuntemattomia”.  En usko tuohon, vaikka kyllähän nuokin siihen tehtävään kelpaisivat siinä kuin muutkin jäsenet.

Suuri kysymys on, miten saisi seurakuntalaisten enemmistön äänestämään ja vaikuttamaan kirkossa.

perjantai, 5. toukokuu 2017

Avioliittokeskustelu huipentui valiokuntaepisodiin

Kirkolliskokouksen kevätistuntokauden viimeisenä päivänä tänään perjantaina keskusteltiin lähes koko ajan klo 9:stä klo 14:ään avioliitosta ja voiko samaa sukupuolta olevat parit vihkiä kirkollisesti. Syömässä toki käytiin välillä.

Kirjoitin noin puoli kahden aikoihin, että ”avioliittokeskustelu kiteytyi lopulta kysymykseen, lausuuko yleisvaliokunta perustevaliokunnan lisäksi jotain”.

Puhemiesneuvosto esitti, että aloitetta valmistelee lähetekeskustelun jälkeen perustevaliokunta, jolle yleisvaliokunta antaa lausunnon. Keskustelussa piispa Seppo Häkkinen esitti, että perustevaliokunta ei antaisi lausuntoa, vaan aloitetta käsittelisi vain perustevaliokunta.

Kirkolliskokouksen ulkopuoliselle tämä episodi ei ehkä kerro mitään, mutta kokousedustajat tajusivat pointin: yleisvaliokunnan puheenjohtaja on toimittaja Johanna Korhonen ja yleisvaliokunnalta oli ehkä odotettavissa ymmärtävämpi lausunto, kuin aloitteen vastustajat toivoivat. Perustevaliokunta puolestaan on vanhakantaisemman maineessa? Tuo on tietysti vain arvio, eikä pitäisi olettaa olevan motiiveja, joita ei kerrota. Häkkinen perusteli valiokuntakantaansa sillä, että perustevaliokunta riittää käsittelypaikaksi asian luonteen vuoksi. Kerran aikaisemmin on ollut samanlainen tilanne, että avioasiassa on vastustettu yleisvaliokunnan käsittelyä.

Ehkä yllättäen kolme piispaa ilmoitti vastustavansa Häkkisen esitystä: Porvoon piispa Björn Vikström ”jyrkästi”, Helsingin piispa Irja Askola ja Tampereen piispa, perustevaliokunnan pj Matti Repo vain tavallisesti olivat Häkkisen esitystä vastaan. Yllättävää oli se, että piispat näin avoimesti olivat eri mieltä (tai ehkä se einää ole yllätys).

Äänestyksessä päätettiin äänin 61–33 -2 pyytää tuo lausunto myös yleisvaliokunnalta. Tuntumani on, että yleisvaliokunnan lausunnon vastustajat olivat myös aloitetta vastaan, mutta kaikki aloitteen vastustajat eivät vastustaneet yleisvaliokuntaa.

Valiokuntaepisodi muodosti loppunousun tasaisena soljuneelle aviokeskustelulle, jossa kannatukset ja vastustukset vuorottelivat.

Yksi muukin episodi tosin koettiin, kun puheenjohtaja keskeytti erään puhujan ja pyysi olemaan käyttämättä loukkaavaa kieltä.

Lopputulos oli, että aloite kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta eteni valiokuntakäsittelyyn ja palaa täysistuntoon syksyllä tai ensi keväänä.

****

Valiokunnat ovat kirkolliskokouksen toimielimiä, jotka valmistelevat aloitteita ja esityksiä täysistunnon käsittelyyn. Jokainen kirkolliskokousedustaja on jonkun valiokunnan jäsen. Valiokuntaan asiat lähetetään lähetekeskustelun siivittäminä.

Perustevaliokunta arvioi teologisia perusteita, yleisvaliokunta yleensä seurakuntien ja kirkon toimintaan sekä ihmisten elämään liittyviä käytännön asioita. Lisäksi on olemassa mm. hallinto-, laki-, talous- ja käsikirjavaliokunnat.

Kirkolliskokoukseen asiat tulevat vireille edustajien tai hiippakuntavaltuustojen aloitteina tai kirkkohallituksen esityksinä. Kymmenen kirkon jäsentä voi tehdä aloitteen hiippakuntavaltuuston kautta.

Avioliittokeskustelusta vielä: Keskustelua käytiin kolmena päivänä. Puheenvuorojen määrää en laskenut, mutta lienee ollut 60–70.

Keskustelu oli pääosin kunnioittavaa, joskin poikkeuksiakin oli. Minusta muutamat puheenvuorot olivat varsin kovia, kun ottaa huomioon, että niitä esittivät kirkon edustajat. Oli myös rakastavia ja pehmeämpiä puheenvuoroja. Joskus tuntui, elämmekö jossain kuplassa irrallaan ihmisten elämästä?

Todettiin, että nyt esitettiin vain omia mielipiteitä ja kerrottiin omasta suhteesta avioliittoon ja seksuaalisuuteen. Keskustelu voi alkaa vasta tämän jälkeen.

Aika näyttää, miten tässä asiassa edetään. Seksuaalivähemmistöjä toivottavasti lohduttaa, että kirkossa monet haluavat heitä puolustaa ja taata kaikille samanlaisen aseman kirkossa.

Irja Askola kukitettiin

Helsingin piispalle Irja Askolalle tämä oli ainakin tässä muodossa viimeinen istuntoviikko, sillä hän siirtyy eläkkeelle ennen marraskuun istuntoa.

Irja-piispa kiitettiin ja kukitettiin ja hänelle osoitettiin suosiota seisomaan nousten. Koskettava hetki. Suomen ensimmäisen naispiispan aika virassaan on päättymässä.

 

 

torstai, 4. toukokuu 2017

Kirkon on laitettava suu säkkiä myöten

Torstain iso juttu kirkolliskokouksessa oli tulevaisuusvaliokunnan 20 esityksestä päättäminen aamupäivällä. Päätökset heittävät pallon kirkkohallitukselle, jonka tulee tehdä selvityksiä tai laatia esityksiä kirkolliskokoukselle.

Uudistusten tarve johtuu ennakoiduista resurssien supistumisesta lähivuosina ja vuosikymmeninä. Tulevaisuuteen valmistaudutaan toimintatapojen muutoksilla sekä hallinnon ja toimintojen supistamisella. Suu on laitettava säkkiä myöten eli menot eivät voi olla tuloja suurempia. Mutta käytettävissä olevat resurssit on käytettävä tehokkaasti.

Seuraavassa joitakin päätettyjä asioita:

Henkilöstön osaamista kehitetään niin, että heillä on valmiuksia monialaiseen työhön, vapaaehtoisten rekrytointiin, parempaan johtamiseen ja viestintään. Seurakuntalaisten vapaaehtoistyöhön osallistumisen esteitä poistetaan. Työntekijät voivat toimia yli seurakuntarajojen. Selvitetään siirtymistä virkasuhteista työsuhteisiin ja johtotehtävien määräaikaisuuteen. Myös työkiertoa selvitetään. Kyse on läpi kirkon toimintakulttuurin muutoksesta.

Kirkkolain supistusesitys hylättiin. Peruste oli, että siinä ei ole mahdollisuutta enempään kuin jo on tehty kodifioinnin yhteydessä.

Jumalanpalvelusyhteisöille kyllä, mutta henkilöseurakunnille jälleen kerran ei. Tästä käytiin runsas keskustelu ja esitys henkilöseurakuntien selvittämisestä kaatui äänestyksessä 65-41.

Selvitetään, miten seurakuntayhtymän sisällä luottamushenkilö voi säilyttää paikkansa, vaikka siirtyisi seurakunnasta toiseen. Tähän lisättiin, että myös muu seurakuntalainen voi säilyttää muuttaessaan yhtymän sisällä seurakunnasta toiseen vanhan seurakunnan jäsenyyden. Tämä pykälä ei tule olemaan helppo toteuttaa.

Hiippakuntavaltuustot lopetetaan, maallikoiden osuutta kapituleissa lisätään. Päätösten alistamiset pois, esim. kiinteistökaupoissa. Virka- ja hallintoterminologiaa uudistetaan: häviääkö tuomiokapituli-nimi?

Rovastikunnista ja lääninrovasteista syntyi vilkas keskustelu, joka näytti olevan kääntäen verrannollinen kysymyksen tärkeyteen. Esitys oli, että rovastikunnan perustaminen olisi vapaaehtoista. Äänin 62–46 päätettiin rovastikunnat säilyttää pakollisina. Lääninrovastit nimittää kapituli.

Kahden tunnin äänestämisten jälkeen ja esitysten käsittelyn jälkeen ”päästiin substanssiin” eli koko paketin tärkeimpiin kohtiin. Se tarkoittaa kirkkohallituksen eräiden yksiköiden yhdistämistä kirkon kehittämispalveluiksi. Tässä otetaan huomioon myös hiippakunnat, seurakunnat ja järjestöt eli ajatus on koordinoida näiden toimintaa päällekkäisyyksien poistamiseksi. Tämän kohdan odotetaan oikeasti vähentävän kustannuksia.

Ja ehkä tärkein päätetty tavoite on seurakuntien keskusrahastomaksun pienentäminen prosenttiyksiköllä. Se on toteutuessaan oikeasti merkittävä supistus. Se helpottaa seurakuntien asemaa, mutta aiheuttaa keskushallinnossa suuren sopeutustarpeen. Sopeutus ei kuitenkaan voine tarkoittaa vain supistuksia vaan mieluummin toimintatapojen muutoksia.

Seurakuntien asema ei kuitenkaan tuolla välttämättä kohene, sillä vastaavasti niiden verotulot supistuvat.

Lisäksi esitettiin muutamia lisäponsia: Seurakuntayhtymien hallintoa esitettiin kevennettäväksi, mutta se hävisi äänin 56–52. Tähän uudistukseen ei sisälly pakkoa liittyä yhtymiin, vaan rakennejärjestelyt ovat vapaaehtoisia.

Paljon toivottu ja vastustettu kirkolliskokouksen päätösten määräenemmistövaatimuksen lieventäminen ¾:stä 2/3:aan hävisi äänestyksen 63 – 44.

Suuri avioliittokeskustelu jatkui

Iltapuhteen kirkolliskokous käytti tiistaina aloitetun avioliittokeskustelun jatkamiseen. Tiistailta jäi mieleen piispa Björn Vikströmin terävä analyysi, mutta muutoin keskustelussa toistettiin eri vaiheissa tätä aihetta aikaisemmin käsiteltäessä toistettuja argumentteja.

Kahta mieltä olevien välisessä ei muurissa juuri näkynyt aukkoja. Toisella puolella muuria olevien mielestä samaa sukupuolta olevat tulisi voida vihkiä kirkollisesti, toisella puolella olevien mielestä ei missään tapauksessa. Yleensä muureja rakennetaan valtakuntien ulkorajoille, tässä tapauksessa se on jämähtänyt keskelle valtakuntaa.

Myös piispoilla tuntuu olevan painotuseroja tässä asiassa. Jonkinlaista maantieteellistä jakoakin oli nähtävissä. Yllätys ei ole, että eteläisissä hiippakunnissa suhtaudutaan ymmärtäväisemmin samaa sukupuolta olevien liittoihin kuin pohjoisemmassa.

Molemmat puolet perustelevat Raamatulla kantaansa.

Jos tulkitsin keskustelua oikein, kukaan aloitteen vastustajista ei pitänyt mahdollisena, että nämä kaksi avioliittokantaa voisivat olla totta kirkossa samanaikaisesti. Aloitteen kannattajien mielestä se olisi mahdollista.

Muutamat kyllä myönsivät, että jokin ratkaisu tähän on löydettävä. Keskustelu jatkuu vielä perjantaina. Aloite lähetettäneen perustevaliokuntaan ja siihen palataan syksyllä – tai myöhemmin. Puhemiesneuvoston ehdotus on, että yleisvaliokunta antaa perustevaliokunnalle lausunnon, mikä sekin tuntui joillekin olevan vaikea asia.

Olin mukana yhteispuheenvuorossa, jossa kannatettiin tarvittavien muutosten tekemistä käsikirjaan.

Istuntoviikko päättyy perjantaina. Päätöspäivä aloitetaan aamumessulla Maarian kirkossa.

keskiviikko, 3. toukokuu 2017

Realismiakin on kahta lajia

Toisen päivän teemana oli tulevaisuusvaliokunnan mietintö, jossa esitettiin 20 uudistusta kirkon hallinnon kehittämiseksi. Melkoinen paketti, josta valiokunta ja sen puheenjohtaja Katri Korolainen saivat paljon kiitosta.

Hyvä alku, oikea suunta, tiivis paketti… Toki sekin sanottiin, että radikaalimpia uudistuksia odotettiin. ”Tämä oli enin, mikä oli nyt mahdollista”, totesi Katri. Kun tämä saadaan eteenpäin, voidaan suunnitella seuraavaa vaihetta. Varsin iso juttu tämäkin on. Toivottavasti se menee eteenpäin.

Voimakkaimman kritiikin esityksiä – tai oikeasti niiden puutteita - kohtaan esitti talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen. Hän muistutti talous- ja jäsenkehityksen haasteista, joihin esityksissä ei riittävästi vastata. ”Rakenteiden uudistamista on vähän, taloutta on vain keskusrahastomaksun laskeminen.” Hän kaipasi enemmän realismia.

Vastauskin oli realismi. ”Esitetään vain sellaista, minkä saattaa odottaa menevän läpi”, vastasi Katri.

Valiokunta tavoittelee hajautusta ja ketteryyttä keskittämisen sijaan, paikallista vapautta järjestää asioita ja toimintakulttuurin muutosta. ”Seurakunnissa tiedetään, mikä on heille parasta.”

Tässä asioita, joita valiokunta esittää:

  • johtamista kehitetään, vapaaehtoisten rekrytointiin ja työntekijöiden monialaisuuteen panostetaan, mikä tarkoittaa isoa koulutusprojektia,
  • kirkkolakia supistetaan,
  • työntekijät voivat toimia yli seurakuntarajojen,
  • jumalanpalvelusyhteisöille kyllä, mutta henkilöseurakunnille ei,
  • nuorille ei hallintoelimiin kiintiöitä, mutta muutoin nuorten osallisuutta kehitetään,
  • hiippakuntavaltuustot lopetetaan, maallikoiden osuutta kapituleissa lisätään,
  • päätösten alistamiset pois (esim. kiinteistökaupat),
  • selvitetään työnkiertoa ja virkasuhteiden muutos työsuhteiksi,
  • virka- ja hallintoterminologiaa uudistetaan,
  • kirkkohallituksen yksiköitä yhdistetään kehittämispalveluiksi,
  • kirkolliskokouksen työskentelyä kehitetään,
  • ja ehkä tärkein: seurakuntien keskusrahastomaksu prosenttiyksikön verran pienemmäksi.

Näitä ja muutamia muita asioita valiokunta esittää selvitettäväksi. Joitakin muutoksia esitykseen ehkä huomenna esitetään ja sen jälkeen pallo heitetään kirkkohallitukselle, jonka tulee valmistella esityksiä näistä.

Paketin palauttamistakin uudelleen valmisteltavaksi esitettiin, mutta käsittelyn jatkaminen voitti äänin 84 – 19.

****

Päivän isoin asia käsiteltiin illalla, päivän mittaan kosketeltiin monta muuta asiaa. Saattohoidosta aloitettiin. Aloitteessa esitettiin, että kirkon ja seurakuntien tulisi asettua saattohoitokotien taustayhteisöisiksi. Se kai tarkoittaisi myös talousvastuuta.

Puheissa ei aloitetta kannatettu, mutta korostettiin saattohoidon ja seurakunnan siihen muutoin osallistumisen tärkeyttä. ”Se on kirkon ikiaikainen tehtävä.” Saattohoitokotien perustaminen kai olisi lähinnä valtion tai kunnan ja myöhemmin maakunnan tehtävä, kirkko ja seurakunnat auttaisivat toiminnan sisällössä.

Utsjoen taloudellisissa vaikeuksissa oleva seurakunta sai paljon myötätuntoa ja saanee myös apua kirkon keskusrahastosta. Saamelaisedustaja Ulla-Maarit Magga kertoi Utsjoen tilanteesta.

Kirkon jäsenten aloiteoikeutta selvitetään. Sitä koskeva aloite lähetettiin valiokuntaan äänin 58–48. Itse pidin sitä kädenojennuksena jäsenille ja erityisesti nuorille. Kirkolliskokous on mm. vaalitavan vuoksi eristetty kauas jäsenistä, kuin labyrintin taakse. Aloite ohittaisi nuo mutkat, mutta jälleen nousi kysymys realismista.

Kirkon it-hankkeita arvioidaan kriittisesti. Aloitteessa esitettiin tätä perusteena suuret kustannukset ja vaihtelevat kokemukset. Voisiko hankkeet toteuttaa tehokkaammin? Kritiikin kohteena taisi olla varsinkin Kipa, jossa hoidetaan kirkon raha-asioita keskitetysti.

Avioliittokeskustelun jatko siirtyi huomiseksi.

****

Kirkon päättäjiä on joskus jaoteltu konservatiiveihin ja liberaaleihin. Tänään nousi esiin jako idealisteihin ja realisteihin. Molempia tarvitaan, mutta päätökset tehdään realismilla. Pää voi olla korkealla, mutta jalat pidetään maassa. Toisaalta realismiakin näyttää olevan eri lajeja. Sitä voi olla isojenkin muutosten tekeminen, kun varaudutaan tulevaisuuteen.

Minussa on ainakin vähän idealistin vikaa ja toivon aina isompia päätöksiä ja pidempiä askelia. Realistit etenevät lyhyemmin askelin, mutta ehkä varmemmin. Hankaluus tulee siitä, että maailma muuttuu niin nopeasti.

Espoon hiippakunnan edustajat kokoustivat lounaalla. Sovittiin, että lokakuussa tavataan seurakuntalaisia Espoonlahdessa. Eilen kokoontui päivällisellä Muutoksen tuuli –verkosto, jossa keskusteltiin viikon asioista ja kirkolliskokouksen työtapojen kehittämisestä.

tiistai, 2. toukokuu 2017

Meitä on moneksi kirkossa

Kirkolliskokouksen ensimmäinen päivä aloitettiin Maarian kirkossa. Me Espoon hiippakunnan edustajat olimme toimitusvastuussa, mikä tuntui juhlavalta tuossa historiallisessa ympäristössä.

Piispa Tapio Luoma käsitteli saarnassaan kirkon johtamista, johon sanoi moninaisuuden tuovan oman vaikeutensa. ”Moninaisuus on otettava huomioon lauman johtamisessa”, muistutti Luoma.

Messun jälkeen oli avajaisistunto, jossa arkkipiispa Kari Mäkinen puhui kirkon roolista yhteiskunnassa. Merkittävä puhe, jossa arkkipiispa tarkasteli kysymystä monesta suunnasta.

Ihminen on keskiössä. ”Ei ole eroa sillä, mikä on ihmisen tausta tai status. Jos apua tarvitaan, ihmistä autetaan, oli kyse kantasuomalaisesta tai muualta tulleesta”, Mäkinen sanoi.

Kirkko on olemassa, jotta Jumalan olisi enemmän läsnä tässä yhteiskunnassa, mutta Jumalan läsnäolo ei ole ihmisen osaamisesta kiinni.

Kirkon vaalijärjestykseen on tulossa eräitä pieniä tarkennuksia, ei kuitenkaan vielä sähköistä vaaliluetteloa saati sähköistä äänestämistä. Sähköinen luettelo on kuitenkin valmistelussa.

 Jälleen muistutettiin siitä, että kirkolliskokousedustajat ovat ”kirkon edustajia, ei seurakuntien tai hiippakuntien tai muun ryhmän edustajia”, vaikka puheissa toisin usein sanotaan.

Ainakin kymmenen vuotta on kirkon lainsäädäntöä kodifioitu eli yhdistelty ja hiottu toimivammaksi kokonaisuudeksi. Siitä kun päästiin puhumaan lähetekeskustelussa, osoittautui jälleen todeksi se, että kirkossa rakastetaan hallintoa. Siitä riittää puhetta ja ehdotuksia.

Yksi aihe siihen liittyen oli keskustelu siitä, puhutaanko tiedottamisesta vai viestinnästä. Kirkon tiedotuskeskus kun haluaisi muuttua Kirkon viestinnäksi. Viestintä on enemmän tätä päivää kuin tiedottaminen.

****

Iltapäivällä nautittiin valtion tarjoamat leivoskahvit, kuten tapana on.  Leivos oli muotoiltu Suomi 100-hengessä. Kirkkoministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi jatkavansa mielellään tuossa tehtävässä, vaikka ministerien tehtäviä kierrätetään. Kirkkoministeri tarkoittaa valtion yhteyshenkilöä kirkon suuntaan, mutta ei hänellä mitään roolia ole kirkon sisällä.

Sanni Grahn-Laasonen puhui jälleen nuorista, lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työssä, jossa hän sanoi kirkon tekevän paljon hyvää työtä.

Kari Mäkinen kiitti ministeriä ja jälleen todistettiin, että valtiolla ja kirkolla on paljon yhteistyötä. Varsinkin nuoret ovat molempien sydäntä lähellä.

Mäkinen totesi aikuisten kautta historian olleen nuorista huolestuneita. Nyt on ammattikasvattajien rinnalle nuoria ohjaamaan tullut muita vaikuttajia. Vaikutukset voivat olla ristikkäisiä.

****

Päivän ”The keskustelu” oli lähetekeskustelun aloittaminen avioliittolaista: vihitäänkö vai ei samaa sukupuolta olevia pareja. Tällä kertaa oli kyse aloitteesta, jossa esitettiin vihkimisen sallimista. Aloitetta perusteli sen ensimmäinen allekirjoittaja Jukka Hautala. Hän sanoi, että kirkko ei selviä tästä vaikenemalla.

Keskustelussa ei juuri uusia näkökohtia esiin tullut. Pääosin äänessä olivat aloitetta tiukasti vastustavat edustajat. Piispa Björn Vikström poikkesi siitä linjasta analysoimalla kirkon kannanottojen ja Raamatun tulkintojen historiaa. Ymmärsin hänen kannattavan aloitetta. Keskustelu jatkuu keskiviikkona.

Minusta koko päivän oli aiheena moninaisuus ja se, miten sen kanssa eletään. Sekin todettiin, että ”ykseys ei tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä”.