Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 17. elokuu 2020

Miten avioasia etenee tästä eteenpäin?

Kirkolliskokouksella on ollut tässä asiassa pitkä etsikkoaika, jota se ei kuitenkaan ole kyennyt käyttämään hyväksi. Samaa aikaan kirkkovihkimisten suosio on laskenut. Siihen nähden tämä suuri skisma ei ole oikein suhteessa vihkimisen yleiseen suosioon, eikä teologiseen merkitykseenkään.

Vastauksessaan piispat toteavat, että asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Piispat toteavat, että ”tilanteessa, jossa piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, pitää enemmistö heistä toiseksi parhaana mallia 3”. Tuo on kirjallisesti loistava lause, mutta mitä se tarkoittaa tulevaisuutta ajatellen?

Malli 3 olisi kompromissi, jonka mukaan kirkko pitäisi kiinni avioliitosta miehen ja naisen välisenä, mutta myös samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä avioliittoon. Papeilla olisi omantunnonvapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Tavallaan se omantunnon vapaushan on jo nyt olemassa.

Keskustelun loppupuolella perjantaina puhunut piispa Kaarlo Kalliala sanoi olevansa pettynyt, ettei päästy yhteisymmärrykseen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Hän sanoi asian nyt etenevän muulla tavalla.

Mikä se muu tapa tämän jälkeen voisi olla?  Vaihtoehtoja on ainakin kolme - neljä, jotka voivat toteutua yhtä aikaakin:
1) Jatkossa ilmeisesti käytännöt vaihtelevat hiippakunnittain.
2) Odotetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä valituksiin asiassa.
3) Yksittäiset papit vihkivät jo nyt myös samaa sukupuolta olevia pareja.
4) Todellisuus kulkee omaa tietään ja toteuttaa tuota kahden avioliittokäsityksen mallia.

Asia voi vielä palata kirkolliskokoukseenkin aloitteen tuomana, aika näyttää.

Minusta kirkon kannattaisi vihkiä kirkossa kaikki, jotka sitä yhä haluavat.

 

perjantai, 14. elokuu 2020

Ohipuhumisesta päästävä kohtaamiseen

Eilistä keskustelua luonnehti blogissaan striimistä seurannut kirkkoherra Tuomas Hynynen ohipuhumiseksi. Siitähän tässä juuri on kysymys. Miten päästään ohipuhumisesta kohtaamiseen?

Olisiko aika tunnustaa, että olemme kaikki kastettuja kristittyjä. Katsomme kaikki omalta suunnaltamme Kristukseen. Uskollamme on sama kohde, vaikka olemme uskon todeksi elämisen muodoista eri mieltä.

Se vanha totuus pätee tässäkin: ”erimielisyyksiä ei olisi, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä”.

Ohipuhumisella emme pääse eteenpäin. Meidän tulee tunnustaa, että kristinuskoa voi tulkita eri tavoin, vaikka olisi kyse samasta uskosta. Emmekä ole yksin oikeassa.  Kristinuskossa on toki pitkä yksin oikeassa olemisen perinne, josta pidetään kiinni.

Voisimme nyt jatkaa piispojen vastauksen osoittamalla tiellä ja hyväksyä sovitteleva ratkaisu, jota myös kompromissiksi sanotaan. Näin pääsisimme tästä eteenpäin.  Ehkä sekin lohduttaa epäilijöitä, että ei ole mitään ikuista avioliiton muotoa.

****

Erästä asiaa tällä viikolla käsiteltäessä toivottiin, että aloitteissa ja puheissa sanottaisiin se, mitä oikeasti tarkoitetaan. Totta onkin, että kirkossa ja kirkolliskouksessakin puhutaan usein vertauksin ja symbolein. Joskus puhutaan kehällisistä asioista, kun ei tohdita sanoa oikeaa motiivia.

Tai sitten ei luoteta toisen ilmaisemaan tarkoitukseen, vaan sitä epäillään. Epäillään, että se kuuluisa koira on johonkin haudattuna tai vähintään on oravanhäntä kainalossa. Näin sitä puhun minäkin vertauksin.

Paljon on kuitenkin aitoa ja vilpitöntä puhetta. Esiin tulee erilaisia näkökulmia. Harvoin syntyy sellaisia väittelyitä ja piikittelyä kuin esim. eduskunnassa. Toisaalta kuulee moitittavan – usein välillisesti ja nimiä mainitsematta – ihmisten kristillistä vakaumusta vääräksi.

Kirkko tullut taskuun

Kirkon keskusrahaston ym tilit hyväksyttiin ja vahvistettiin. Niistä ei tällä kertaa syntynyt keskustelua. Johtuiko niukkuudesta?

Etäkokoukset tulevat tästä lähin mahdolliseksi kirkossa myös normaalioloissa. Seurakuntien toiminnassa on jo toteutunut korona-ajan tuloksena vuosia sitten ennakoitu ilmiö: kirkko tulee taskuun.

Istuntoviikon päätösmessu pidettiin Maarian kirkossa aamutuimaan. Markku Orsila lainasi Paavalin kirjettä saarnassaan: ”Saattakaa työnne nyt loppuun. Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan.”  

Hyvä tavoite neljälle vuodelle.

torstai, 13. elokuu 2020

Avioliittokeskustelu käynnistyi taas kerran

Torstai alkoi klo 9 Marjatta Hautalan pitämällä vähän erilaisella ja vaikuttavalla aamuhartaudella. Hän näytti kotikirkossaan Kauhajoen kirkossa kuvatun videon.

Kun nyt kirjoitan päivän tapahtumista, on kello 22.40 ja tulin juuri hallintovaliokunnan iltakokouksesta. Sorvattiin mietintöä, joka tuli saada huomiseksi valmiiksi.

****

Tänään käytiin jälleen kerran suurta avioliittokeskustelua. Sen aiheena oli piispojen vastaus kirkolliskokouksen antamaan tehtävään selvittää, miten päästäisiin lukkiutuneesta tilanteesta samaa sukupuolta olevien parien kirkollisessa vihkimisessä.

Piispat kertoivat, että eivät olleet asiasta yksimielisiä. He olivat kuitenkin käyneet kunnioittavaa keskustelua aiheesta ja toivoivat sitä kaikilta. Eri mieltä olevien kunnioittamista. Vastauksessa mainittiin kuusi mallia suhtautumiselle samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Etusijalle asetettiin kompromissa, malli 3, jossa kaikki vihitään, mutta papeilla olisi omantunnon vapaus vihkiä tai olla vihkimättä.

Keskustelu täysistunnossa oli kohtuullisen kunnioittavaa, eikä menty henkilökohtaisuuksiin. Puheenvuoroissa toivottiin ja perusteltiin pikaista ratkaisua vihkimisen puolesta ja toisaalta sitä vastustettiin. Kyse oli kahdenlaisesta Raamatun tulkinnasta ja käsityksestä kristinuskosta.

Henkilökohtaisuuksiin ei menty, mutta samaa sukupuolta olevien parien vihkimistä puolustavien usko kyseenalaistettiin monessa puheenvuorossa. Omakohtaisesti sen saattoi kokea loukkaavana, sillä heidänkin kantansa perustuu Raamattuun ja kristilliseen vakaumukseen.

Hanna Mithikulla oli rohkea ja koskettava puhe ”Minulle kyse on elämästä ja rakastamisesta, ei vain 'kipeästä kysymyksestä' tai mielipiteestä”, kuten arkkipiispa Tapio Luoma piispojen kokemusta luonnehti vastausta esitellessään.

Piispa Teemu Laajasalo puolusti vahvasti päätöstään sallia kaikkien kirkollinen vihkiminen Helsingissä. Hän sanoi, ettei voi enää sallia ihmisten syrjimistä.

”Papit jo toimivat vakaumuksensa mukaan eli vihkivät tai kieltäytyvät siitä. Kirkossa toimitaan siis jo kompromissin malli 3 mukaisesti”, sanoi Heidi Zitting.

Ahvenanmaan Lindbäck: ”Jumala loi ihmiset erilaisiksi, ihmisten kohdeltava kaikkia samalla tavalla.”

Vihkimisen vastustajat korostivat miehen ja naisen avioliiton olevan Jumalan luoma ja perustuvan Raamattuun.  Kompromissia vastustettiin, koska arveltiin sen johtavan pian sukupuolineutraaliin avioliittoon.

Keskustelu jatkuu perjantaina, mutta asiassa ei tehdä nyt mitään päätöksiä.

****

Seurakuntarakenne taas työn alle

Pakko on tehdä jotain kirkon paikallisrakenteelle. Ari Hukari oli laatinut tasokkaan aloitteen hiippakuntamallista, jossa oli tarve, keinot ja ratkaisun tarjoamat edut. Hiippakunta olisi perusyksikkö, jonka sisällä olisi seurakuntia, joiden ei tarvitse noudattaa kuntarajoja. Seurakuntayhtymät loppuisivat. Hiippakunta olisi oikeushenkilö, jonka hallussa olisivat resurssit. Seurakunnat vastaisivat toiminnasta.

Pauli Niemelä puolestaan esitteli kevennetyn seurakuntayhtymän mallin. Molempia valmistellaan rinnakkain. Kyse on isosta hankkeesta, joka saattaa viedä jopa vuosia.

Kenttäpiispan asemasta selvitys

Yhdessä aloitteessa esitettiin selvityksen tekemistä kenttäpiispan aseman teologisista perusteista. Aihe kirvoitti vilkkaan ja tunteikkaan lähetekeskustelun, jonka kuluessa aloitetta esitettiin jopa raukeamaan ilman valiokuntakäsittelyä. Äänestyksen jälkeen aloite kuitenkin lähetettiin perustevaliokuntaan numeroin 79–26. Keskustelu oli varsin tunteikasta.

Aloitetta pidettiin maanpuolustushengen ja armeijan hengellisen työn vastaisena sekä loukkaavana. Aloitteen tekijä Ari Hukari kiisti sellaisen ja sanoi kyse olevan vain tarpeesta selvittää teologiset perustelut kenttäpiispan asemalle kirkon organisaatiossa. Käsittely tullee laajenemaan piispan teologian selvittämiseen ylipäätään. Mannerheimiinkin keskustelun tuoksinassa vedottiin.

Muuta

Kirkkohallituksen täysistuntoon valittiin kustakin hiippakunnasta yksi maallikko sekä Porvoon ja Helsingin hiippakunnista vuorollaan pappisedustajat. Espoon maallikkoedustajana on Heikki Sorvari. Kirkkohallituksen täysistunto valmistelee ja toimeenpanee asioita, joista kirkolliskokous tekee päätöksen.

Koronatukea tulee valtiolta tulee 4.1 mmk kseurakuntien diakoniatyöhön paikkakuntien asukaslukujen suhteessa sekä kirkon keskusrahastosta 3 miljoonaa jäsenmäärien suhteessa.

Kirkolliskokousviikko päättyy huomenna perjantaina.

keskiviikko, 12. elokuu 2020

Kunnioittava keskustelu on viikon teema

Kirkolliskokouksessa vaadittiin ja käytiin monen asian yhteydessä tällä viikolla kunnioittavaa keskustelua. Se tarkoittaa ainakin kuuntelua, luottamusta, avoimuutta ja myötätuntoa.

Edustaja Hannu Kippo oli tehnyt aloitteen, että ehtoollisen viettoon ei tarvittaisi enää kirkkoherran lupaa eikä paikasta ilmoitusta tuomiokapituliin. Ehtoollisen jakajan pitäisi kuitenkin olla kirkon pappi.

Siitä syntyi vilkas keskustelu, jossa puhuttiin paitsi ehtoollisesta jälleen kerran pappien sukupuolesta. Aloitteen vastustajat korostivat yhteistä ehtoollispöytää, johon kaikki ovat tervetulleita. Aloitteena takana nähtiin kirkon virkakäsitys eli halu väistää naispuolisten pappien jakamaa ehtoollista.

Puolustajien mielestä siitä ei ole kyse, vaan että kaikilla olisi mahdollista päästä ehtoolliselle.  Aloite meni yleisvaliokuntaan, jolle perustevaliokunta antaa lausunnon. Tämä saattaa tuntua pieneltä asialta, mutta siinä nähtiin tarvetta tutkia laajemmin ehtoollisen ja sakramentin teologiaa.

Tämä oli yksi kunnioittavan keskustelu paikka. Useita kausia edustajina olleiden mielestä keskustelukulttuuri onkin muuttunut. Toisaalta eräät aiheen kuten tuo pappien sukupuoli pysyvät agendalla vuosikymmenestä toiseen.

Yksi aloite käsitteli konfirmaatiomessun ja kodin siunaamisen kaavojen kehittämistä. Konfirmaatiomessussa on paljon harvoin kirkossa käyviä ihmisiä ja nuoria, joten ne ovat erityisen tärkeitä. Niissä on kyse kirkon tulevaisuudesta.

Tulossa käsittelyyn on vielä mm. seurakuntarakenteeseen liittyviä aloitteita. Piispojen avioliittokirjettäkään ei ole vielä päästy käsittelemään.

Kirkon ja valtion suhteet kunnossa. Kulttuuriministeri Annika Saarikko tuli tänään esittämään valtiovallan tervehdyksen kirkolliskokoukselle. Valtioneuvosto tarjosi meille perinteiset leivoskahvit.

Saarikko sanoi kirkollisasioiden olevan hänellä osana ”sivistyssalkkua”. Ministeri käsitteli luonnollisesti koronan vaikutuksia ja niiden torjuntaa. Hän korosti henkisen hyvinvoinnin merkitystä kriisitilanteissa ja siinä hengellisellä elämällä on sija sen osana. ”Diakonia on kirkon tuntomerkki.”

Kirkon toiminnasta on hänen mielestään syytä jatkossakin säätää lainomaisesti. Hän korosti oman uskonnon tuntemisen tärkeyttä.

Puheen jälkeen edustajilla oli mahdollisuus kysyä ministeriltä, mikä oli uutta. Kaiken kaikkiaan freesi vierailu.

Hiippakuntavaltuustojen asemasta kuultiin kirkkohallituksen ilmoitus, että niiden lakkauttamista ei enää valmistella, päinvastoin puhutaan kehittämisestä. Asia ei ole suuri, mutta siitä kehkeytyi siihen nähden iso keskustelu. Kyse oli siitä, kuka saa päättää.

Keskusteluissa on paikassa kuin paikassa eräitä toistuvia kuvioita. Yksi sellainen on, kun käsitellään yksittäistä asiaa, vaaditaan kokonaisuudistusta, ja kun käsillä on iso paketti, sitä pidetään liian suurena.

Kirkkolakiuudistuksen palautumisessa ”maitojunalla” eduskunnasta kirkkoon takaisin on kyse isosta periaatteellisesta asiasta. Kirkolliskokouksen hyväksymä lakiehdotus oli eduskunnassa vahvistettavana, mutta sen perustuslakivaliokunnan mielestä lakiehdotus vaati hiomista.

Itse asiassa enemmän kuin hiomista. Kyse on siitä, sijoitetaanko maininta kirkon tunnustuksesta (eli mitä ja miksi kirkko on) kirkkolakiin, jonka eduskunta vahvistaa, vai kirkkojärjestykseen, josta päättää kirkolliskokous. Eduskunnassa ihmeteltiin, miksi päättäisivät kirkon tunnustuksesta?

Kyse voi olla jopa kirkon julkisoikeudellisesta asemasta. Laki ja järjestys ovat sinänsä yhtä velvoittavia.

Onko kyse vain lakiteknisestä kysymyksestä, tulkintatradition muutoksesta, suuremmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä tai peräti kirkon ja valtion suhteesta?

Ministeri Saarikko vakuutti, että kirkon asemaan ei ole tulossa muutoksia ja että kirkon ja valtion suhteet ovat kunnossa.

”Valtio tulkitsee uskonnon vapautta paljon laajemmin kuin kirkko”, totesi kirkkoneuvos Pirjo Pihlaja.”Tavoite on yhä, että uusi esitys kirkkolaista saadaan marraskuuhun mennessä valmiiksi”, hän lupasi.

ps. Todella vilkas päivä klo 8.15 - 20.30. Täysistuntojen ja valiokuntakokousten lomassa kokoontuivat Espoon edustajat lounaalla ja aamutuimaan oli eräs verkosto koolla. Illalla happikävely Aurajoen rannoilla tihkusateessa..

tiistai, 11. elokuu 2020

Kirkolliskokouksessa tavoiteltiin tasapainoisia valintoja

Järjestäytyminen jatkui kirkolliskokouksessa tänään tiistaina, mutta elisistä varapuheenjohtavalinnoistakin käytiin vielä pientä analyysiä somessa ja aamiaisella. Ratkaistiinko se henkilökohtaisten ominaisuuksien (joita esittelyssä painotettiin), vai puoluepoliittisilla tai kirkkopoliittisilla perusteilla?

Ehkä äänestyspäätöksiä tehtiin kaikille kolmella perusteella. Ratkaisua pidettiin ”tasapainoisena”, millä tarkoitetaan, että eri suuntaukset tulivat edustetuksi. Sitä uskon tavoiteltavan muissakin valinnoissa.

Näin sanotaan, vaikka emmehän me tiedä, minkälaisia suuntauksia valitut  edustavat.
Henkilökohtaisilta ominaisuuksilta kaikki varapj -ehdokkaat olivat joka tapauksessa päteviä ja tasavertaisia. Ylipäätään kokemus on, että täällä on koolla on pätevää joukkoa.

****

Valitsijamiehet olivat myöhään maanantai-iltana saaneet edustajat jaettua valiokuntiin. Niinpä tiistaipäivän ensimmäinen tehtävä oli valiokuntien kokoontuminen ja järjestäytyminen.

Minä pääsin kolmannen kauden edustajana ”junailemaan”, kun toimin hallintovaliokunnan järjestäytymiskokouksen kokoonkutsujana ja sain johtaa puheenjohtajan valinnan. Päätös oli hallintovaliokunnassa yksimielinen.

Valiokuntien puheenjohtajat:

  • kansliavaliokunta Markku Orsila
  • lakivaliokunta Antti Savela
  • talousvaliokunta Tapio Tähtinen (Espoon hpk)
  • tulevaisuusvaliokunta Katri Korolainen
  • toimitusvaliokunta Johanna Lumijärvi (Espoon hpk)
  • hallintovaliokunta Aulikki Mäkinen
  • käsikirjavaliokunta Seppo Häkkinen, varapj Päivi Linnoinen (Espoon hpk)
  • yleisvaliokunta Pekka Särkiö
  • perustevaliokunta Matti Repo

Ainakin hallintovaliokunta aloitti vähän perusteellisemmalla jäsenten toisiinsa tutustumisella. Neljästätoista valiokunnan jäsenestä neljä oli viime kaudella, joten paljon on uusia jäseniä. Uudet jäsenet tuovat aina uutta virtaa ja ideoita.

Keskiviikkona alkaa valiokunnille tulla aloitteita, joista on tehtävä mietintöjä parin päivän aikana. Osa siitä työstä voi siirtyä marraskuuhun.

****

Täysistunnoissa jatkettiin lähetekeskusteluja. Sellainen käytiin mm. lisätalousarvioesityksestä, jolla tuetaan koronanpandemiasta kärsiviä seurakuntia. Myös kirkon järjestöt ovat pulassa, kun tulot ovat ehtyneet. Maailmalla kärsitään mm. nälänhädästä.

Puheenvuoroja käytettiin siitä, miten seurakuntien tuki jaetaan: tarpeen, asukasluvun tai koronatappioiden perusteella? Vähän pidemmällä tähtäimellä on tarvetta rakennemuutoksille, mutta niitä ei kertakorvauksella kyetä muuttamaan.

Käsittelyssä ovat myös viime vuoden tilinpäätökset ja kertomukset siitä, miten viime vuosi meni tavoitteisiin nähden. Talousvaliokunta antaa niistä lausunnot ja tekee ehkä ehdotuksia jatkon suhteen. Odotettavissa on myös esim. valiokuntien etäkokousten mahdollistaminen.

Keskiviikkona käsiteltäneen piispojen kirjettä samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä, johon Hesarikin tänään viittasi pääkirjoituksessaan. Avioasiota sivuttiin jo tänään, kun käsiteltiin aloitetta, jossa esitetään että kirkollisesti voidaan vihkiä pari, joista vain toinen on kirkon jäsen. Siinä todettiin mm. että avioliiton siunaamisella ja vihkimisellä ei toimituksena juuri muuta eroa kuin oikeudelliset seuraukset. Miksi kirkko  pitää niitä niin tärkeinä?

Keskiviikon ohjelmassa on myös maan hallituksen ”kirkkoministerin” Annika Saarikon vierailu iltapäiväkahvilla. Hän on minun edustajakauteni (8 vuotta) neljäs valtiovallan edustaja kirkolliskokouksessa.

Ministerivierailulla hoidetaan suhteita kirkon ja valtiovallan kesken. Suhteiden hoitamiseen eivät niinkään aja ongelmat vaan yhteiset intressit kuten lasten ja nuorten asiat.

****

Koronamaskeja käytetään täysistunnoissa ja valiokunnissa, ruokailussa istutaan nimikkopaikoilla ja käsiä pestään usein. Pitkässä kokouksessa maskin pitäminen ei ole helppoa, mutta mitä emme tekisi tartuntojen estämiseksi.