perjantai, 6. elokuu 2021

Viikon päätteeksi katsottiin tulevaisuuteen

”Saapa nähdä, mitenkä se viikolla vaikuttaa.”

Näin sanoi Päivi Linnoinen kirkolliskokousviikon päätösmessun saarnassaan tuntematonta ”entistä saarnaajaa” lainaten. Se pätee koko istuntoviikon jälkeen. Jäävätkö puheet vain puheiksi, vai seuraako niitä myös tekoja. Miten viikon työ vaikuttaa tulevina aikoina?

Päätösmessun toimittamisesta Maarian kirkossa vastasivat Espoon hiippakunnan edustajat. Päivi Linnoinen lainasi kahden vanhan teologin, Paavalin ja Anna-Maija Raittilan tekstejä..
- Vahvat sanat, ollakseen totta, vaativat taakseen vahvan elämän. Semmoisen, josta entinen saarnaaja sanoi, kun häntä sakastissa kiiteltiin: ”Saapa nähdä, mitenkä se viikolla vaikuttaa.”
”Raamatun henkilöt voivat toimia meille kristittynä elämisen peileinä. Apostoli Paavali on yksi Jumalan peileistä. Peilejä tarvitaan, jotta oma oleminen ja tehtävä Kristuksen seuraajana kirkastuu.  Silloin kirkastuu myös kristityn identiteetti”, sanoi Linnoinen.
Kirjeessään Paavali muistuttaa sekalaista Korintin seurakuntaa: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” Jos tässä ruumiissa yksi jäsen kärsii, kaikki muutkin kärsivät.
Anna-Maija Raittila kirjoitti, ettei yhteys synny ristiriitoja väistämällä, vaan se syntyy niiden läpi. Se on aina ”synnyttämisen hedelmä”.
Siitä saimme taas evästä kotimatkalle.


”Tarvitaan nopeita ja rohkeita tekoja”

Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä kirkon nelivuotiskertomuksesta vaadittiin nopeita ja rohkeita tekoja toiminnan kääntämiseksi ja organisaatiokulttuurin muuttamiseksi. Erityisesti niitä tarvitaan nuorten pitämiseksi kirkon helmassa.
Suorastaan järkyttävää oli kuitenkin lukea siitä, miten valiokunnan aikaisemmat samoja asioita käsitelleet ehdotukset ovat niin hitaasti toteutuneet. Niin paljon on jäänyt vain puheeksi.
Mietintöä esitellyt valiokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen sanoi tuntevansa itsensä papukaijaksi Tapio Tähtisen tapaan, kun joutuu vuodesta toiseen toistamaan samoja asioita.

Valiokunnan kärkivaatimus koski milleniaalien (2000-luvun alussa täysi-ikäiseksi tulleet) ja z-sukupolven (vuosituhannen vaihteen tienoilla syntyneet) osallisuuden vahvistamista määrätietoisilla toimilla yhteyksien rakentamiseksi nuoriin aikuisiin.

Kakkoskärkenä vaadittiin diakoniatyön kehittämistä karsimalla systemaattisesti esteitä vapaaehtoistoiminnalta. Kirkko toimii erilaisten auttamistapojen ja solidaarisuuden mahdollistajana.
 

Seurakuntayhtymän hallinnon keventämisestä oli jälleen tehty aloite.  Hallintovaliokunta esitti aloitteen hylkäämistä. Ydinkohta aloitteessa oli, että seurakuntayhtymässä käytäisiin vain yhdet vaalit. Kaksia vaaleja pidettiin hankalana ja hylättyjä ääniä tuottavana.
Valiokunnan mukaan vastuuvapauden myöntäjien ja veroista päättäjien tulee olla suoralla vaalilla valittavia.
Aloitteen tekijä Pauli Niemelä ehdotti asian palauttamista sen selvittämiseksi, voisiko yhtymän valtuuston kuitenkin valita välillisesti. Hän muistutti kuntayhtymien käytännöistä.
Käsittelyä jatkettiin äänin 84–18 ja aloite lopulta hylättiin, mutta aiheeseen varmaan palataan tulevaisuudessa.
Kirkon vaalijärjestelmä kaipaa uudistuksia. Itse totesin kannattavani myös kirkolliskokouksen maallikkoedustajien valitsemista suoralla jäsenvaalilla.

Arkkipiispa Tapio Luoma päätti istuntoviikon kiinnittäen huomiota syytöksiin kirkon jähmeydestä ja avoimuuden puutteesta. Molemmissa pitää tehdä parannusta.
”Viikon aikana on koettu yhteyttä ja ylitetty rajoja. Kaivataan myötätuntoa omaa haavoittuvaisuuttamme kohtaan. Meidät hyväksytään haavoittuvinakin. Siitä syntyy luottamus.”

 

torstai, 5. elokuu 2021

Kirkon taloudessa ei voi enää laittaa päätä pensaaseen

”Tunnen itseni papukaijaksi, joka toistaa vuoden toiseen samoja asioita”, aloitti talousvaliokunnan pj Tapio Tähtinen valiokunnan mietinnön esittelyn tänä aamuna.
Talousvaliokunnan viestinä on jo usean vuoden ajan ollut menojen alentamisen tarve, mutta se on tuottanut tulosta liian hitaasti. ”Päätä ei voi enää laittaa pensaaseen ja samassa veneessä kaikki ollaan”, sanoi Tähtinen.
Seurakuntien keskusrahastomaksun alentamisen jälkeen annettiin kolme vuotta aikaa sopeutua siihen, mutta se ole riittänyt. Nyt annettiin kaksi vuotta lisää aikaa.

Kirkon talouden perusperiaate on selkeä: Keskusrahastomaksun tulisi riittää toiminnan normikuluihin, sijoitusten tuotolla resursoidaan kehittäminen.
Päätökset 3 milj. euron tasapainottamisesta pitää tehdä vuonna 2022 ja se toteutetaan vuonna 2023. Ei ole helppo tehtävä. Kuulostikin hiukan siltä, että sen toteutumiseen tuossa aikataulussa eivät kaikki usko.
Sitä ei pitäisi tavoitella juustohöylällä vaan strategisia valintoja tekemällä. On arvioitava, mistä toiminnoista voidaan kokonaan luopua ja miten ne vaikuttavat.
Jos säästöjä ei saada aikaan, pitää nostaa seurakuntien maksuja tai käyttää säästöjä, mikä vähentää tulevaisuuden resursseja. Sillä tiellä pää tulee pian vetäjän käteen.

Samassa veneessä oleminen tarkoittaa sitä, että menoja on tarkasteltava koko kirkon puitteissa. Tehtäviä ei voi vain siirtää jollekin muulle, jos ne ovat välttämättömiä.
Piispa Kaisamari Hintikka kysyikin, missä seurakuntia voidaan parhaiten tukea: kirkkohallituksessa vai lähempänä seurakuntia hiippakunnissa. Osa tehtäviä olienee edullisinta tehdä koko kirkko yhdessä, osa hiippakunnittain.
Haaste esitettiin myös kirkolliskokoukselle, jonka kannattaa harkita, minkälaisia valmistelutehtäviä kirkkohallitukselle annetaan.
Pandemiasta ulos tulemisen perään kysyi piispa Seppo Häkkinen. ”Miten se uudistaa kirkkoa?”
Kun rahasta puhutaan, nostaa joskus paikallishenkikin päätään tai jopa poliittisia sävyjä näkyy.

****

Muita tämän päivän asioita: Kirkon strategiasta tulee hyväksytyn aloitteen mukaan tehdä päätös kirkolliskokouksessa kirkkohallituksen sijaan. Kh kyllä valmistelisi, mutta kk:ssa se käsiteltäisiin normaalisti valiokunnassa ja sen jälkeen täysistunnossa.
Kirkolliskokouksessa strategista ajattelua on varsin vähän. Käytännössä käsitellään yksittäisiä asioita.
Aloitteiden valiokuntakäsittelyssäkin korostetaan pitäytymistä vain siinä, mitä aloitteessa esitetään. Avarammat katselut ja asioiden yhdisteleminen on kielletty.

Rukousta edistetään, konfirmaation ja kodin siunaamisen kaavojen uudistamista ei vielä aloiteta, mutta uutta virikeaineistoa pyydetään kirkkohallituksen tuottamaan. Myös käsikirjan uusimisesta haaveillaan.
Näissä asioissa liikutaan ”asiakasrajapinnassa”, kuten liike-elämässä sanotaan.

****

Keskustelu samaa sukupuolta olevien parien kirkollisesta vihkimisestä jatkui. Puheenvuoroja käytettiin lähes 70. Kyseessä oli aloite, jossa pyydetään piispoja valmistelemaan esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Keskustelu kulki vanhoja latuja. Pääosin hyviä puheita, mutta muutamilla edustajilla kunnioittava keskustelu tuottaa vaikeuksia - varsinkin näissä avioasioissa.. Osassa puheenvuoroja epäiltiin aloitteen tekijöiden motiiveja, kuten usein tapahtuu.
Piispa Teemu Laajasalo teki tärkeän kysymyksen, haluammeko puhdistaa kirkon eri mieltä olevista vai haluammeko heidänkin olevan kirkon sisällä? Jos haluamme heidän pysyvän mukana, hyväksymme tämän aloitteen.
Rolf Steffansson toivoi keskustelua Raamatun tulkinnoista, joihin tämäkin keskustelu osin perustuu. Ehkä senkin aika tulee.

Lahjakkaita puhujia täällä on, se on myönnettävä kiittäen, vaikka osa teologisista puheista menee maallikolta ”yli hilseen”.

Avioliittokeskustelun tuloksena aloite lähetettiin perustevaliokunnan käsiteltäväksi äänin 62–41. Vastassa oli Sammeli Juntusen esitys, että aloite hylättäisiin.

****

Perjantaina on aamulla päätösmessu, jonka toimittamisesta vastaavat Espoon hpk:n edustajat.  Sen jälkeen on vielä päätettäviä asioita ja iltapäivällä kotiin.

torstai, 5. elokuu 2021

Opin uuden sanan: digitaalinen teologia

Keskiviikkona käsiteltiin kirkolliskokouksessa useita aiheita. Osa niistä lähetettiin valiokuntiin, osa tuli sieltä.

Päivä aloitettiin käsittelemällä aloitetta ehtoollisen vieton rajoitusten poistamisesta. Aloitteessa esitettiin ehtoollisen vieton mahdollistamista ilman kirkkoherran lupaa. Yleisvaliokunta esitti aloitteen jättämistä raukeamaan ja näin myös tapahtui. Lautakunnan kannan mukaan aloite ei johtaisi yhteyden vahvistumiseen kirkossa vaan päinvastoin, hajaannukseen. Kaikkien jumalanpalveluyhteisöjen on toimittava piispan ja kirkkoherrojen kaitsennassa.
Ehkä aloitteen taustalla nähtiin myös virkakysymys eli halu järjestää messuja vain miespappien johtamina. Aloitteen kannattajat korostivat mahdollisuutta, että kaikki halukkaat voisivat käydä ehtoollisella.

Digitaalinen teologia käsittelee etäyhteyksien käyttömahdollisuuksia seurakuntaelämään. Tämän otti esille edustaja Tuulia Kuntsi puheenvuorossaan. Voisiko ehtoollista viettää etänä verkon välityksellä? Tämän kysymys on herännyt pandemian myötä.

Kenttäpiispan viran teologisten perustelujen selvittämistä esittänyt aloite hylättiin. Perustevaliokunnan mietinnön mukaan viralla ei sinänsä ole teologisia perusteluja, mutta muita perusteluja kylläkin riittävästi.
Kenttäpiispa on puolustusvoimien virassa, mutta hänellä on jäsenyys kirkolliskokouksessa ja läsnäolo-oikeus piispojen kollegiossa sekä joitakin piispallisia tehtäviä.

Avioliittokeskustelua jatkettiin tiistaiseen tapaan, mutta se jäi yhä kesken. Puheenjohtaja muistutti kunnioittavan keskustelun käymisestä.

Ympäristövaikutusten arviointia esittänyt aloite sai paljon kannatusta. Esiin tuli käytännön esimerkkejä ympäristöarvojen huomioimisesta seurakunnissa. Tavoitteena on saada aikaan konkreettisia tekoja kestävän kehityksen hyväksi. Seurakunta nähtiin merkittävänä ympäristökasvattajana.
Keskustelussa tuli esille myös nurmikkojen jättäminen leikkaamatta. Tässä kotiseurakuntani Nurmijärvi on jo toiminut ja siellä on jätetty hyviä pörriäisniittyjä.

Kalajoen tulipalossa arvioidaan Maaseudun tulevaisuuden mukaan tuhoutuneen noin 300 hehtaaria metsää, josta noin 200 ha on Kalajoen seurakunnan omistuksessa. Seurakunnat ovat suuri metsänomistaja, n 13 %. Seurakunnan omistamalle on siellä suunnitteilla tuulivoimalapuisto.

Kummin lisäämistä aikuisille jälkikäteen sai runsasta kannatusta. Nykyään sen voi tehdä vain lapselle. Aloitteen sanottiin nousevan käytännön tarpeesta.

Kirkko Suomessa -brändiä ehdotettiin muutettavaksi. Perustelujen mukaan siinä omitaan kirkko-sana kokonaan luterilaisille, mikä on ekumeenisesti väärin. Sen voisi korvata esimerkiksi Ev.lut. (tai ev.-lut?) kirkko Suomessa. Aloite lähetettiin valiokuntaan.
Keskustelussa todettiin julkisuudessa turhaan piiloteltavan, että olemme evankelis-luterilainen kirkko.

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tekeminen kirkkoon kuului jälleen niihin aloitteisiin, joka jakoi puheet kahtia. Puheissa haettiin jyviä Juicen biisistä, punalipuista ja rauhanliikkeistä. Pelättiin politiikan ujuttautumista seurakuntaan.
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat käsitteinä kirkossa ongelmallisia. Tuntui, että puheenvuoroissa kaikki puhuivat vähän eri asiasta.
Tuli mieleen roomalainen valtiomies Cato, jonka kerrotaan päättäneen puheensa senaatissa aina Karthagoon. ("Miuuten olen sitä mieltä, että Karthago on hävitettävä"). Nyt aika moni asia kääntyy puheeseen avioliitosta.

Kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen herätti vilkkaan keskustelun. Esityksen mukaan haluttiin yhdistää hallinnollisesti kirkon tutkimuskeskus ja kirkon koulutuskeskus. Esitys oli osa jo vuosia sitten annettua tulevaisuustoimeksiantoa, joka pyrki kirkon rakenteiden ja toiminnan virtaviivaistamiseen.
Yllätys oli, että hallintovaliokunta esitti kirkkohallituksen esityksen hylkäämistä, ja toinen yllätys, että kirkolliskokouksen täysistunto olikin toista mieltä. Ohjesäännön muutos voitti 84 puolesta, 22 vastaan. Valiokunnan mietintöön liittyi kolmen jäsenen eriävä mielipide, jossa minäkin olin mukana.
Kannatin keskusten hallinnollista yhdistämistä. Se poistaa kitkatekijöitä organisaation sisällä, tehostaa resurssien käyttöä ja parantaa yhteistyötä. Sen voi odottaa myös lisäävän tutkimuskeskuksen vaikutusta seurakuntien työhön.
Miksi hanketta vastustettiin? Useimmat ongelmat johtuvat vanhan viisauden mukaan viestinnästä, niin kai tämäkin. Valiokunnan enemmistö ei saanut mielestään riittävästi tietoa asiasta. Viestintään kannattaa aina satsata.

 

keskiviikko, 4. elokuu 2021

Erilaisuuden hyväksyminen on vaikea paikka

  Arkkipiispa Tapio Luoma pohti avajaispuheessaan erilaisuuden hyväksymistä ja ihmisen identiteettiä. Identiteetin voi ajatella vastauksena kysymykseen, kuka minä olen, ja mihin ryhmään minä kuulun. Meidän pitää hyväksyä myös muiden identiteetit ja tutustua niihin.

Hyväksyminen tarkoittaa myös yhdenvertaista asemaa.

Uskontoja ei pidä eristää pois julkisesta tilasta omiin poteroihinsa vailla mahdollisuutta kohdata toisiaan. Toistensa tunteminen edistää toisin uskovien kunnioittamista.

”Kristittyä ei määritellä hänen ominaisuuksiensa mukaan vaan sillä, että hän on Kristuksen oma”, siteerasi arkkipiispa Tuomas Akvinolaista.

Oma kysymykseni on, mitä tarkoittaa olla Kristuksen oma? Sitä joudumme pohtimaan kukin tykönämme.

Porvoon hiippakunta vastasi avajaismessusta. Piispa Bo-Göran Åstrand saarnasi siitä, miten paljon hyvää käsillä voi tehdä. Pandemia on herättänyt yhteisvastuumme. ”Elämä ei ole niin yksilöllistynyt kuin usein väitetään”, painotti Åstrand.

Tilinpäätökset ja toimintakertomukset viime vuodelta: Kansliapäällikkö Pekka Huokuna kertoi, mitä kaikkea kirkkohallituksessa viime vuonna tehtiin. Paljon tehtiin etätyötä. Työtä järjesteltiin tiivistäen uudelleen. Tavoitteena oli henkilömäärän supistaminen.

Juha Tuohimäki, uusi talouden kirkkoneuvos, esitteli numeropuolta. Kirkollisvero tuotti viime vuonna 900 miljoonaa, josta seurakunnille tuli 94 % eli 844 milj. euroa. Valtionrahoitus on 114 milj. euroa. Verotulot kasvoivat 1.7 %. Alijäämä oli kuitenkin 10.4 milj. euroa, mikä aiheutui mm. pandemiatuesta seurakunnille.

Rakenteellinen tasapainotustarve n. 3 milj. euroa. Tekeillä on talouden tasapainotussuunnitelma vuosille 2022–2024.

Kirkon eläkerahaston sijoitusvarallisuus lähentelee jo kahta miljardia. Ennen maalattiin eläkevarojen riittävyydestä uhkakuvia, mutta uusi talousneuvos oli nyt hyvin toiveikas. Eläkkeet kyetään maksamaan kirkon työntekijöille myös tulevaisuudessa ja ehkä seurakuntien maksamia eläkemaksujakin kyetään pian laskemaan.

Pandemian teologia? Marjaana Toiviainen toivoi kirkolta pandemian liittyvää teologiaa, ”muutakin kuin ohjeita maskien käytöstä ja turvaväleistä”. Mitä pandemia syvällisemmin ajatellen merkitsee ja vaikuttaa? Ilmastomuutos tuo vielä paljon dramaattisempia vaikutuksia. Miten niihin tulee suhtautua, kun kysymys on olemassaolosta.

Aloite rukouselämän edistämisestä sai kannattajiksi 67 edustajaa. Sen todettiin yhdistävän kirkolliskokouksen erilaisia suuntauksia. Joku sanoi, että hyvyyden pitää kasvaa ihmisen sisältä, sitä ei voi kaataa ulkopäin häneen.

Reformaation (=uudistaminen) tilalle ehdotettiin evankeliumikirjaan aikaisempaa uskonpuhdistus -sanaa.

Oma kysymykseni: mitä uskosta halutaan puhdistaa? Uudistaminen on minusta parempi.

Kirkkoministeri Antti Kurvinen vieraili kokouksessa iltapäivällä: ”Kirkkoasioista vastaaminen hallituksessa on minulle mieluinen tehtävä.” Hän sanoi haluavansa edistää kirkon ja muiden uskonnollisten yhteisöjen asioita ja kiitti monin sanoin kirkon työtä. Kansalaisyhteiskunnan asiat laajasti ovat hänen salkussaan.

”Kunnioitan kirkon autonomiaa enkä puutu kirkon sisäisiin asioihin.” Hän kannatti dialogia uskonnollisten tahojen kanssa.

Ministeri painotti positiivisen uskonnon vapauden merkitystä. ”Voisimmeko yhdessä tehdä vielä enemmän syrjäytymisen ehkäisemiseksi”, hän heitti.

Kurvisen puheet olivat kirkon kannalta hyvin lohduttavia. Vaikka niinhän kirkkoministerien puheet kirkolliskokouksessa ovat yleensäkin olleet. Valtion ja kirkon hyvää yhteistyötä on kiitelty. Vain Päivi Räsänen pyrki siinä tehtävässä, valtiovallan edustajana, opettamaan kirkkoa, tosin huonolla menestyksellä, oppi ei tainnut mennä perille.

Keskustelu avioliitosta alkoi jälleen ja sähköisti tunnelman salissa. Uudessa aloitteessa esitetään piispainkokoukselle pyyntö valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta.

Sammeli Juntunen esitti heti alkuun, että aloite jätettäisiin raukeamaan. Aloitteen tekijät (44 edustajaa) näkivät aloitteen mahdollisuutena ratkaista avioliittoa koskeva umpisolmu. Nykyinen tilanne on kestämätön. ”Emmekä voi sulkea joitakin ihmisiä ulkopuolelle.”

”Voiko kirkko pitää homoutta syntinä, kun tiede on todennut jo aikoja sitten, että se on aivan luonnollista?” ”Avioliitosta eri tavoin ajattelevat mahtuvat kyllä samaan kirkkoon. On asetettava tässä asiassa ihminen keskiöön”, totesi Päivi Raunu

Aloitteen hylkäämistä kannatettiin useissa puheenvuoroissa. Perusteluina toistettiin moneen kertaa esitettyjä avioliittoon liittyviä käsityksiä ja toisaalta käsittelyjärjestystä pidettiin vääränä. Hylkäämisen kannattajien mielestä kirkon kanta avioliittoon on jo ratkaisut, se on miehen ja naisen välinen liitto. Muutamassa puheenvuorossa ”mopo vähän karkasi käsistä” ja käytettiin varsin loukkaavaa kieltä, vaikka keskustelu muutoin oli varsin asiallista.

Aloitteen jatkosta äänestetään keskiviikkona.

tiistai, 3. elokuu 2021

Ajan merkit, talous ja yhdenvertaisuus

Maanantai oli valiokuntapäivä. Useimmat valiokunnat olivat koolla valmistelemassa mietintöjä, jotka tulevat viikon aikana täysistunnon käsittelyyn. Olen hallintovaliokunnassa, joka sorvasi eilen mietintöjä kirkon keskushallinnon ja seurakuntayhtymien hallintorakenteista.

Talousvaliokunta valmistelee mietintöjä viime vuoden tilinpäätöksistä. Sen mietinnöt sisältävät aina oivaltavia johtopäätöksiä ja ehdotuksia myös tulevaisuuden suhteen.

Talous on yksi kirkon Akilleen kantapäistä. Rahat pitäisi saada riittämään niin paljoon, mutta tulot ovat rajalliset. Sen vuoksi rahan käyttöä ja kirkon rakenteita pitää jatkuvasti tarkastella ja viilata, mieluummin enemmän kuin vain ”viilata”, jotta resursseja riittäisi myös tuiki tarpeelliseen kehittämistyöhön.

”Viilaaminen”, leikkaamisesta puhumattakaan, ei ole helppoa. Kaikki toiminnot tai organisaation osat osoittautuvat erityisen tarpeelliseksi viimeistään silloin kun sitä ehdotetaan supistettavaksi tai peräti lopetettavaksi.

****

Toinen vaikea aihe on ajan merkkien ja tarpeiden seuraaminen. Osa kirkon vastuun kantajista saattaa olla sitä mieltä, että se ei ole tarpeenkaan. Ajan merkit saattavat heidän mielestään viedä väärille teille. Olisi luotettava perinteisiin muotoihin ja sanontoihin.

Toinen puoli katsoo, että toimintamuotoja ja tapoja sekä kieltä pitää jatkuvasti uudistaa, jotta tavoitetaan ihmiset. Heidän mielestään se ei tarkoita perinteisestä uskosta luopumista, vaan päinvastoin, halutaan kertoa se nykyihmisille niin, että he sen ymmärtävät.

Kieli, ihmisten elämänpiiri ja yhteiskunta muuttuvat koko ajan. Se haastaa myös kirkon toiminnan. Pappien toimintaa ohjaavia käsikirjoja tulisi pitää ajantasalla ja Raamattuakin pitäisi aika ajoin kääntää uudelleen. Virsikirjaan otettiin edellisellä kirkolliskokouskaudella uusia virsiä, jotka puhuttelevat nykyihmisiä ja ovat nopeasti nousseet suosioon. Nuorillemme ne tulevat olemaan ”niitä vanhoja tuttuja”. Tekstienkään uudistaminen ei ole ilmaista.

****

Tasa-arvo ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus on vanha ja uusi asia. Se sisältyi Jeesuksen opetuksiin ja on luettavissa myös Uudessa Testamentissa. Ranskan vallankumouksessa marssittiin vapauden, veljeyden ja tasa-arvon puolesta. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessakin se mainittiin, vaikka tarkoittikin vain valkoisia miehiä, ei Amerikan alkuperäiskansoja. YK antoi ihmisoikeuksien julistuksen, jossa nuo periaatteet vahvistetaan.

Monien mielestä se on Suomessa jo kunnossa. Eihän täällä ketään syrjitä?

Toisaalta opin juuri uuden sanan: ”moniperusteinen syrjintä”. Sellaista Suomessakin esiintyy ja yhdenvertaisuudessa on monia puutteita, niin yhteiskunnassa kuin kirkon omassakin toiminnassa.

Tarinoita ihmisten kaltoin kohtelusta riittää. Sitä kuulemme yksityisissä keskusteluissa ja mediassa.

Yhdessä kirkolliskokoukselle jätetyssä aloitteessa esitetään selvitettäväksi, miten kirkko voisi aktiivisesti vastustaa syrjintää ja edistää tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta.

****

Koronan vuoksi turvallisuus on otettu monin tavoin huomioon täällä Turun kristillisellä opistolla, jossa kirkolliskokous istuu. Maskit pidetään kasvoilla, istutaan väljästi kokoussaleissa ja ruokalassa harvaan nimikkopaikoilla jne. Istumisen lisäksi monet myös lenkkeilevät, jos aikaa jää.

Tänään tiistaina on avajaismessu, ministerin vierailu sekä täysistuntoja valiokuntien kokouksia. Taustalla pyörii mediakeskustelu siitä, mitä kirkon pitäisi tai ei pitäisi. Viimeksi on luettu toimittaja Samuli Suonpään oivatalvia juttuja Suomen Kuvalehdestä.

Ensi vuoden syksyllä pidetään jälleen seurakuntavaalit, jotka vaikuttavat myös kirkolliskokouksen kokoonpanoon, välillisesti tosin. Käykääpä ihmiset äänestämässä, se on paras paikka vaikuttaa kirkossakin.