Lapsuuteni kirkossakäynneiltä jäi mieleen, miten vanha rovastimme päätti saarnansa ennen saarnatuolista poistumistaan. Hän sanoi saarnan ja kirkollisten ilmoitusten jälkeen, että ”lopuksi tältä paikalta”. Sanonta kiehtoi jostain syystä nuorta poikaa. Käytännössä pappi luki vielä lyhyen rukouksen.

Kun päätän nyt kolme kautta eli 12 vuottani kirkolliskokouksen maallikkoedustajana, on aihetta tehdä jonkinlainen yhteenveto.

****

Kun tulin muiden uusien ja uudistusmielisten edustajien kanssa kirkolliskokoukseen, tultiin uudistamaan kirkkoa. Melko pian sai huomata, että mitään hyppäystä tai pitkää konkariaskelta uuteen ei ollut odotettavissa. Oli opittava iloitsemaan lyhyistäkin askeleen osista oikeaan suuntaan.

Kun olen yrittänyt ottaa kantaa päätettävänä oleviin asioihin, olen kysynyt, mitä evankeliumi ja kirkon sanoma tarkoittaa meidän aikanamme, ja miten sitä edistetään.

Kirkolliskokous ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa. Kovin paljon ei edes ole yhteyksiä jäsenten enemmistöön. Nuoriin yhteyksiä yritettiin luoda, mikä piristi normityöskentelyä, mutta ei juuri vaikuttanut varsinaisesti päätöksiin.

Tätä ei saisi sanoa, mutta edustajien jako uudistajiin ja säilyttäjiin tai liberaaleihin ja konservatiiveihin on ollut koko ajan olemassa. Sitä ei virallisesti myönnetä, mutta melkein asian kuin asian yhteydessä jako tulee esiin keskusteluissa ja äänestyksissä. Olisi ihme, ellei sellaista jakoa olisi, mutta virran yli on silta.

Joskus puheissa kuuli oikeita helmiä, jopa yllätyksiä, mutta usein tiesi jo puheen alussa, mitä mieltä edustaja oli. Ehkä sellaisena suurena linjaeroavuutena on ollut jako korkeamman hengellisen profiilin ja matalamman tason kannattajien välillä. Edellistä korostavat kirkon sisäpiirin edustajat, jälkimmäistä seurakuntalaisten enemmistö (oletan).

****

Näiden kolmen kauden suuri kysymys on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kk ei siinä saanut aikaan ratkaisua, mutta todellisuus on ajanut sen (kirkolliskokouksen päättämättömyyden) ohi.

Pappien sukupuoli on ollut yhä myös koko ajan esillä. Kysymys on kuin ikiliikkuja. Naista papin virassa eivät kaikki hyväksy. Kysymys nousee pintaa yhä uudelleen kuin mato-ongen koho. Sen olemme havainneet jälleen tänä syksynä.

Rahan riittävyys on ollut kestoaihe. Hallinnon rakenteita on yritetty keventää, jotta toiminta tehostuisi ja rahaa säästyisi. Tehtävän tärkeys on yleisesti myönnetty, mutta pienetkin käytännön askeleet ovat olleet vaikeita ottaa. Suppeat intressit usein voittavat laajemman tavoitteen.

Katse on ollut tulevaisuuteen. Tulevaisuuskomitea ehdotti isoja ratkaisuja toiminnan modernisointiin ja rakenteiden purkamiseen, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Emme ole kyenneet kehityksen kuljettajiksi, vaan yrittäneet vain sopeutua.

Demokratia ei juuri ole edistynyt ja sitä vierastetaan kirkossa. Vaaleja ei ole kehitetty siten kuin olisin pitänyt tarpeellisena. Viestintä on ollut yksi keskustelujen lempiaiheita, mutta siinäkin näkyy tuo aikaisemmin mainitsemani jako erilaisiin hengellisiin profiileihin.

Toisten mielestä viestinnän tulisi olla julistamista, kun viestinnän ammattilaiset korostavat vuoropuhelun ja ihmisten todellisuuden huomioon ottamista. On muistettava, että viesteillä pitää olla myös vastaanottajia.

Olen huono oppimaan. Sitä en esimerkiksi oppinut, että me kk:ssa edustamme kirkkoa, emme seurakuntalaisia. Siitä moni piispa piti luentoja. ”Te ette edusta seurakuntalaisia vaan kirkkoa.” Kun tänään päätettiin tuesta Kiihtelysvaaran kirkolle, kantaa ei tuon perusteella otettu paikallistunteen perusteella.

Jännitteitäkin on ollut, joka enemmän piilossa tai aivan näkyvissä. Yksi on pappien ja maallikoiden suhde, tai jännitteet etelän ja pohjoisen välillä, maaseudun ja kaupunkien välillä, eri-ikäisten välillä jne.

****

Tuosta en tekisi sellaista yhteenvetoa, että mitään ei ole saatu aikaan. Kyllä monia ainakin pieni askeleita on otettu. Mainitsen vaikkapa Virsikirjan lisälehdet, upeita uusia virsiä. Kanssakäymistä kirkollisissa toimituksissa on helpotettu ja tekstejä uudistettu. Ympäristöasioita ja tasa-arvoa on edistetty jne. Iso asia oli uusi kirkkolaki, jota tehtiin hartaasti vuosikauidet,ja jota palloteltiin muutamaan kertaan eduskunnankin kanssa.

Uudistusmielisten tai liberaalien edustajien Muutoksen tuuli -verkoston yhteistyö on antanut paljon ja tuottanut pieniä tuloksiakin. Siinä olin alusta lähtien mukana. Joukko on kausittain kasvanut. Muutamasta siemenestä on kasvanut iso puu.

”Pankkivaliokunta” ja ”Karaokevaliokunta” ovat tarjonneet hyviä keskusteluja ja arvokkaita hetkiä kokousten ulkopuolella. Puhumattakaan lenkkipolusta vaikkapa keväisin, kun valkovuokot kukkivat. Nuo ovat olleet hyvää vasapainoa varsinaiselle työskentelylle täysistunnoissa ja valiokunnissa.

Mieleen ovat jääneet arkkipiispojen Mäkinen ja Luoma hyvät puheenvuorot istuntoviikkoja aloitettaessa ja päätettäessä, samoin monet saarnat Maarian kirkossa ja tuomiokirkossa.

Suuri tekninen muutos on ollut siirtyminen sähköiseen kokouskäytäntöön. Kun aloitin, kaikki esitykset, muistiot, mietinnöt ym jaettiin paperisena kunkin edustajan pöydälle. Nyt kokousaineisto on verkossa, josta sitä läppärillä luetaan. Paperia säästyy ja ne pysyvät järjestyksessä.

Korona puolestaan toi etäkokoukset. Ennen valiokunnat kokoontuivat istuntoviikkojen välillä Helsingissä, nyt pääasiassa etänä Teamsissa.

Henkilökohtaisesti olen nauttinut tästä ajasta ja pitänyt sitä tärkeänä tehtävänä sekä ollut kiitollinen. Olen saanut tutustua Suomeen ja suomalaisiin, kirkkoon ja ”kirkon edustajiin” aivan uudella tavalla. Monia keskustelunpätkiä on käyty käytävillä ja ruokapöydässä.

Minulle on vahvistunut käsitys, että meidän on kyettävä elämään yhdessä, vaikka olisimme joistakin asioista erimielisiä. Ja vaikka on oltu eri mieltä, se ei ole ollut henkilökohtaista.

Ps. kiitos tämän blogin lukijoille ja antamastanne pääosin myönteisestä palautteesta.

keskiviikko

Pappien vai seurakuntalaisten kirkko?

Hallintovaliokunta uurasti vielä eilen illalla yhden mietinnön kanssa. Sitä on jatkettu tänään. Aiheena on maallikkoedustuksen vahvistaminen seurakunnan hallinnossa eli käytännössä on kyse siitä, johtaako kirkko- ja seurakuntaneuvostoissa puhetta kirkkoherra, kuten nyt pääsääntöisesti, luottamushenkilö vai jompikumpi valinnan mukaan.

Miksi maallikoiden asemaa halutaan vahvistaa entisestään? Eräs ystäväni sanoi hiljattain, että ”tämähän on pappien kirkko”. Minusta tämä kuitenkin ”seurakuntalaisten kirkko”.

Kirkon hallinnon historia kertoo, miten maallikoiden, siis ei-pappien ja siis seurakuntalaisten, päätösvalta on koko ajan kasvanut. Se on näkynyt kirkolliskokouksen kokoonpanossa, jossa maallikoiden osuus on kasvanut pappien kustannuksella. Samoin on päätetty kirkkovaltuustossa, jossa puheenjohtajaksi jo 70-luvulla vaihtui luottamushenkilö.

Nyt halutaan, että maallikko voisi toimia myös kirkkoneuvostojen puheenjohtajana. Näinhän voi tapahtua jo nyt, jos khra, varapj ja neuvosto niin sopivat. Mutta tästä aloitteen tekijät haluavat pääsäännön niin, että kirkkoherralla ei olisi siinä veto-oikeutta.

Lautakunnan jälkeen pääsin ensimmäisen kerran tällä viikolla lenkille klo 21 aikoihin. 6000 askelta hämärällä Linnasmäen lenkillä. Teki hyvää.

Seurakuntavaaleista virisi vilkas keskustelu

Viime vuoden seurakuntavaalien toteuttamisesta oli tehty seurantaraportti toimenpidesuosituksineen. Sen pohjalta käytiin vilkas keskustelu (24 puheenvuoroa+ kirkkoneuvoksen vastaukset).

Kustannukset vaaleista olivat kirkkohallitukselle yhteensä 935 000e. Äänestysprosentti 2022 oli 12,7 (14,4) eli äänestysprosentti laski. Ennakkoon äänesti 62 %.

Toimenpide-ehdotuksia, mm.

• Tarvitaan projektipäällikkö, vaalien kasvot
• Valitsijayhdistysten tavoitteet avoimiksi ja tutuiksi
• Seurakuntien tulisi tehdä toimintaa tutuksi vaalien välilläkin
• Ehdokkaiden rekrytointiin on panostettava

Paljon muita suosituksia nousi esiin vaalien ja sen järjestelmien sujuvoittamiseksi. mm sähköinen äänioikeutettujen luettelo, nettiäänestys, näitä selvitetään. Paljon on paikallisia kokemuksia ja kehitysehdotuksia.
Keskustelua käytiin siitäkin, missä määrin vaalit ovat seurakunnan ja sen työntekijöiden intresseissä? Minusta se on myös seurakunnan intressi.

Nuorten vaikuttajaryhmien jäsenten tulee asettua myös ehdolle. Nuorten äänestämisen kohdalla korostui äänestämisen helppous. Pohdittiin sitä, mikä on pohjimmainen syy alhaiseen äänestysvilkkauteen.

Seurakuntarakenteen kokonaisuudistus tauolle

Rakenneuudistuksesta tehtiin kysely, johon tuli paljon vastauksia (2056 kpl). Rakenneuudistusta pidettiin tärkeänä. Yli 900 avointa vastausta. Edellinen suuri srk-rakenneuudistuksen valmistelu maksoi 2 milj. euroa. Yksi maininta tekstivastauksista: Seurakuntalaisten roolia tulisi kyselyn mukaan vahvistaa seurakunnan toiminnan suunnittelussa.
Rakenneuudistushankkeen eteneminen jää uuden kirkolliskokouksen aloitteellisuuden varaan. Kirkkohallituksesta ei ole tulossa nyt esityksiä eli uudistusta ei nyt ole valmisteilla, mutta valmisteluja on tehty.

Mikä on positiivisen uskonnonvapauden tila?

Kyselytunnilla käytiin monipolvista keskustelua ajankohtaisista asioista, tai voisiko sanoa ”kohista”. Kysyttiin mm. positiivisenuskonnonvapauden (= oikeus harjoittaa uskontoa) tilasta ja edistämisestä. Kansliapäällikkö Huokuna kertoi tuota tiedottamista tehdyn monella tavalla. ”Aiheesta on laadittu ohjeita seurakuntia varten.” Huokunan mukaan suhteet kouluihin ym ovat hyvällä mallilla. Kentällä kokemukset eivät aina tue tuota.

Tasa-arvon toteutumista seurakunnissa on tutkittu. Mm. oli havaittu edelleen syrjintää pappien sukupuolen perusteella. Tasa-arvosuunnitelma on tekeillä.

Gazan tilannettakin käsiteltiin. Arkkipiispa Tapio Luoma vakuutti piispojen ilman muuta tuomitsevan väkivallan käytön. Diakoninen keräys on käynnissä.

Esille nousi myös kysymys kirkkotilojen antamisesta samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä varten, kuten monet seurakunnat ovat tehneet. Arkkipiispa sanoi, tuollaisten päätösten olevan seurakuntien päätösvallassa.

Arkkipiispa sai vastattavakseen usein kysymyksiä, jotka koskivat tunnettua Inkerin kirkon pappisvihkimystä, sama sukupuolta olevien parien vihkimistä ja pappien sukupuolta. Ja kärsivällisesti hän niihin vastasi.

Torstai

Kiihtelysvaaran kirkko hallitsi keskustelua

Kiihtelysvaaran kirkon jälleen rakentamisen avustus hallitsi keskustelua kirkon keskusrahaston budjetin käsittely. Tunne ja eurot olivat jälleen kerran vastakkain. Kustannusarvio on 5.5 me. Kansalaiskeräys tuotti 700 000e. Piispa Jari Jolkkonen luonnehti kirkkohanketta maltilliseksi ja järkeväksi. Suunnitelmana on rakentaa monitoimitila.

Talousvaliokunnan esitys Kiihtelysvaaran kirkon (= Joensuun seurakuntayhtymä) rakentamiseen oli 333 000e, mikä on pienempi kuin hakemus ja kirkkohallituksen esitys (500 000).

Kirkko paloi vuonna 2018 ja se oli rakennettu vuonna 1770.

Valiokunta käytti valiokunnan puheenjohtajan Tapio Tähtisen mukaan kokonaisharkintaa ja tarveharkintaa. Tähtinen osoitti, että Joensuun srk-yhtymän talous on kohtuu hyvässä kunnossa. Päätös syntyi valiokunnassa äänestämällä. Tähtinen huomautti, että talousvaliokunta ei voi suhtautua tunteella.

Edustaja Mikko Kaskimies kertoi esitykseen liittämästään eriävästä mielipiteestä, jossa kannatettiin kirkkohallituksen määrärahaesitystä.

Äänestyksessä Kaskimiehen esitys 500 000 euron avustuksesta voitti äänin 75 puolesta, 29 valiokunnan kannalla.

****

Talousvaliokunnan mietintö tarjosi jälleen paljon muutakin ajateltavaa ja huomioon otettavaa myös seurakunnissa.

Esimerkiksi: Hyvinvointialueiden asukasluvut laskevat lähivuosina ikäluokissa 24–30 lukuun ottamatta Helsinkiä, pääkaupunkiseutua ja Pirkanmaata eli = rakenneuudistukselle on tarvetta

 

 

Kirkolliskokouksen perinteisiin kuuluu tiistaisin valtiovallan edustajan tervehdys ja kakkukahvitarjoilu. Valtiota edusti tällä kertaa ylijohtaja Riitta Kaivosoja. Hän on myös kirkolliskokousedustaja, mutta hän sanoi opillisissa asioissa olevansa neutraali ja äänestävänsä silloin tyhjää. Hän korosti kirkon ja valtion yhteistyötä esimerkiksi kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpidossa. Käynnissä on mm. Turun tuomiokirkon ja Imatran Kolmen ristin kirkon peruskorjaukset.

Varsinainen kirkkoministeri on nykyisessä hallituksessa Anna-Maja Henriksson, mutta hän ei tällä kertaa päässyt kirkolliskokousta tervehtimään.

Arkkipiispa Tapio Luoman vastauspuheessa oli kiinnostava kohta, kun hän sanoi (Lutheria lainaten) esivallan ja lakien toteuttavan lähimmäisenrakkautta. Ei ole tullut asiaa tuolta kantilta ajateltua. Lait myös suojelevat meitä toisiltamme.

****

Seurakuntiinkin tulee voimaan laki yhteistoiminnasta, joka säätelee työnantajan ja työntekijöiden suhteita. Laki yhteistoiminnasta tulee yli 20 työntekijän seurakuntiin. Se tietää lisää töitä viranhaltijoille, mutta on yhteiskunnan trendin mukainen.

Ehdotus yhden äänestyslipun saamiseksi seurakuntayhtymien vaaleihin herätti isomman keskustelun. Yleisvaliokunta ehdotti aloitteen jättämistä raukeamaan, mutta sali päätti toisin. Kirkkohallitus sai tehtävän selvittää, miten päästään yhteen äänestyslippuun.

Kaksi äänestystä srk-yhtymien seurakuntavaaleissa tuottaa paljon hylättyjä ääniä, kun äänestäjät sekoittavat valtuustoon ja eri seurakuntaneuvostoihin ehdolla olevien numerot. Ylipäätään srk-yhtymärakenne on huonosti tunnettu ja käsitetty.

Edustaja Janne Kaisanlahti sanoi periaatteessa vastustavansa kaikkien vaalien vähentämistä kirkossa. Hyvä periaate sekin. Omasta kokemuksestani tiedän, että hylättyjen äänten ongelma on todellinen.

Muutamat puhujat olivat sitä mieltä, että ongelmaa ei pidä vähätellä perusteilla ”sellaista sattuu” tai ”ei ole ratkaisua”. Tätä ongelmaa ratkonnee vielä useampi edustajasukupolvi.

Käsikirjavaliokunta laati mietinnön uskonnonvapauden edistämisestä maahanmuuttajien keskuudessa.  Valiokunta korosti uskontolukutaidon ja uskontodialogin merkitystä.

Tulevien kauden edustajien palkkiot päätettiin nyt kautensa päättävässä kirkolliskokouksessa, joten uusien edustajien ei tarvitse päättää omista palkkioistaan.

****

Itselleni päivän jännittävin hetki ja samalla kohokohta oli pitää aamuhartaus täysistunnon edessä. Puhui kotikirkon tuoksusta. Edustaja Göran Stenlund säesti virren. Se oli toinen 12 vuoden aikana pitämäni aamuhartaus täällä, joten siitä ei ole vielä muodostunut rutiinia.

Maailmantilanne huoletti kirkolliskokouksen avajaispäivänä

Sodat kuuluivat avajaispäivä messussa ja arkkipiispan avajaispuheessa. Rauhan puolesta rukoiltiin monin sanoin. Myös ruotsalaisuuden päivä näkyi siten, että ruotsia kuului tavallista enemmän.

Avajaismessussa Maarian kirkossa toimitusvastuussa olimme me Espoon hiippakunnan edustajat vahvistettuna muutamilla muiden hiippakuntien edustajilla. Heidi Zitting saarnasi ja Päivi Linnoinen toimi liturgina. Talousvaliokunnan jäsenet kantoivat kolehtia, kuinkas muuten.

****

Kirkolliskokouksen avajaisistunnossa arkkipiispa Tapio Luoma puhui, kuten ennenkin, ajankohtaisista asioista. Sellainen oli mm. kysymys, miten kirkko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Arkkipiispaahan on sellaisesta kritisoitu ja toisaalta häneltä on sellaista kannanottoa vaadittu.

Luoma huomautti, että kirkko ei ole puolue, eikä se ota kantaa puoluepoliittisiin asioihin tai poliittisin perustein. Kirkko ottaa kantaa oman kutsumuksensa mukaisesti ja puolustaa heikoimmassa asemassa olevia ja vastustaa syrjintää. Tänäkin päivänä jatkuvat sodat olivat toinen arkkipiispan huolen aihe.

”Viikon aikana käsitellään jälleen paljon asioita hallinnollisia ja kirkon sisäisiä asioita, mutta niillä on myös yhteiskunnallista merkitystä”, totesi arkkipiispa.

Harvoin kirkolliskokouksessa taputetaan, mutta Luoman puheelle taputettiin.

****

Edustaja Pauliina Järvinen kiinnitti huomiota siihen, että rekrytointi on kirkon töihin on vaikeutunut. . Opiskelemaan hakijoiden määrä kirkon aloilla on vähentynyt. Parannuskeinot olisi Järvisen mielestä aloitettava kirkon nuorisotyöstä alkaen ja rekrytointiprosesseja olisi kehitettävä. Työantajakuvaa on parannettava. Kirkon arvot vaikuttavat alalle hakeutumiseen ja kirkossa vallitsevat kiistat on ratkaistava. Viestintään kiinnitettävä huomiota.

Kotiseurakuntani Nurmijärvikin pääsi esille. Edustaja Ville Auvinen totesi, että seurakunnan kerhot eivät voi olla tunnustuksettomia. Auvinen viittasi keskusteluun Nurmijärven seurakuntien iltapäiväkerhojen tunnustuksellisuudesta.
”Seurakunta ei voi sellaiseen suostua”, sanoi Auvinen.

En oikein hoksannut, mihin kohtaan se kirkon talousarviota käsiteltäessä liittyi. Ehkä kumppanuuksiin, joita ei pitäisi Auvisen mielestä hyväksyä millä hinnalla tahansa. Aihe on Nurmijärvellä sikäli prosessissa, että kunnalle tuotettavien kerhojen sisällöstä keskustellaan.

Talousarvion yhteydessä puhutaan usein isoista ja pienistä asioista. Nyt mm. vaadittiin, että hautausmaksut pitäisi olla samansuuruisia kaikissa seurakunnissa. Vaadittiin myös, että kirkon jäsenmäärän lasku on saatava kääntymään. Se ei olekaan aivan helppo tehtävä.

Hyväksyttävänä oli uusia rukouksia, jotka vaikuttivat hyviltä, mutta kyllähän niistäkin saatiin aikaan maallikolta ohi mennyttä teologista keskustelua. Oliko kyse siitä, ”koska ihminen alkaa olla Jumalan oma?” Se koski kasterukousta ja kävi ilmi, että kirkossa on erilaisia kastekäsityksiä. Siitä päästiin oikein äänestämään. Selvä enemmistö oli valiokunnan mietinnön takana.

****

Hallintovaliokunnassa käsiteltiin päivän aikana mietintöä kiusaamisen vastaisista toimista seurakunnissa ja maallikoiden aseman vahvistamista seurakunnan hallinnossa. Se tarkoittaa tällä kertaa käytännössä sitä, kuka johtaa puhetta kirkkoneuvostossa: kirkkoherra vai joku muu neuvoston jäsen, pappi vai maallikko?

Johtuiko nelivuotiskauden viimeisestä istuntoviikosta, että puhetta oli täysistunnossa tavallista vähemmän.

 

 

Mikä on kirkon paikka yhteiskunnassa?

Kirkolliskokous 2020–2023 päättää nelivuotisen kautensa 6. marraskuuta, Kustaa Adolfin päivänä alkavalla viikolla Turussa. Paikan nimi on vaihtunut: Turun kr. opisto on muuttanut nimensä Linnasmäen opistoksi.

****

Kr. häipyy vähitellen sivummalle. Esimerkkejä:
Kotipitäjäni oppikoulu perustettiin vuonna 1929 ja oli aikaisemmin nimeltään Nurmijärven kristillinen yhteiskoulu. Nyt se on jo vuosia ollut vain Nurmijärven yhteiskoulu.
Tähän ehkä liittyy menneen viikon uutinen, että ”Nurmijärven seurakunnan iltapäiväkerhot muuttuvat tunnustuksettomaksi”. Häly aiheutti pienen somekohun.
Nopeimmat lukivat uutisen niin, että seurakunnan koko lapsi- ja nuorisotyö muuttuu tunnustuksettomaksi. Somettajat ihmettelivät, miten seurakunta voi sellaista tehdä, ja voiko se enää olla seurakunta jne. Mielikuvitus loi puitteita ”tunnustuksettomuudelle”. Joku jo ehkä ajatteli, minkälainen on ”tunnustukseton” messu?
Kirkkoherra yritti saada oikeaa tietoa perille, mutta sehän on vaikeata, kun uutisratsukko laukkaa jo kaukana väärin tiedoin.
Kysehän on yhteistyöstä kunnan kanssa. Seurakunta on kunnan alihankkija, jolloin kunta määrää puitteet.
Seurakunta voisi toki lopettaa yhteistyön. Siitä lapset kärsisivät, ja minusta on silti hyvä, että srk järjestää yhä näitä iltapäiväkerhoja. Ne kokoontuvat kuitenkin seurakunnan tiloissa ja kerhoja pitävät seurakunnan työntekijät. Perinteitäkin voitaneen yhä pitää esillä.
Kristillisyys tulee esille muutoinkin kuin muotomenojen kautta. Kristillisyyttä voi elää todeksi monella tavalla.
Suunta yhteiskunnassa on, että uskontoa kammetaan pois julkisilta paikoilta. Onko siitä hyötyä vai vahinkoa yhteiskunnalle? Minusta se on vahinko.

****

Kirkolliskokous päättää nyt nelivuotisen kauden. Helmikuussa pidetään vaalit, joissa valitaan uudet edustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Näiden työkausi alkaa toukokuussa.
Viikon aikana käsitellään vielä paljon asioita ja tehdään merkittäviä päätöksiä. Perinteisesti syksyn kokouksessa päätetään kirkon seuraavan vuoden budjetista ja toimintasuunnitelmista. Monia valiokuntien mietintöjä tulee viikon aikana päätettäväksi. Uusia hankkeita ei enää aloiteta.
Oma hallintovaliokuntani on valmistanut mietinnön kiusaamisen vastaisesta työstä seurakunnissa.
Työt aloitetaan maanantaina valiokuntien kokouksilla ja avajaismessulla, jonka toimittamisesta vastaa tällä kertaa Espoon hiippakunta.
Tiistaina juodaan valtiovallan edustajan tarjoamat kahvit ja tavataan ehkä uusi kirkkoministeri. Torstai-iltana vietetään kauden päättäjäisiä ja perjantaina kokoonnutaan päättäjäismessuun Turun tuomiokirkkoon.
Kirjoittelen jälleen kirkolliskokousblogiini päivittäin kuulumisia. Vähitellen mielessä pyörii jo itselläni kolmen nelivuotiskauden yhteenveto, mutta palataan siihen myöhemmin.