maanantai, 28. marraskuu 2016

Kun totinen torvensoitto ei riitä

Kirkollista viestintää tehdään monella tavalla ja monessa tarkoituksessa. Viestinnän arvioinnissa kritiikki johtuu usein tarkoituksien sekoittamisesta. Seuraavassa esitän muutamia ajatuksia kirkollisen mediaviestinnän kirjosta.

Aloitan kirkolliskokouksesta. Siellä konservatiivisten edustajien tapana on arvostella Kirkon tiedotuskeskusta, joka tuottaa paljon kritiikille altista aineistoa, onhan sillä päävastuu evankelis-luterilaisen kirkon viestinnästä. Toki sen toteuttamiseen osallistuu koko kirkon väki.

Kirkolliskokouksen konservatiivit - tai osa heistä - arvostelevat tiedotuskeskuksen tuotoksia ja medioita siitä, että ne eivät ole tarpeeksi julistavia ja evankelioivia ja että niissä ei ole joitakin sanoja riittävän usein tai että ne eivät arvostelijoiden mielestä aina edusta ”kirkon virallista kantaa”. Ei ehkä pidetä siitäkään, että ollaan toisin ajattelevien ja uskovien kanssa samoilla palstoilla ja verkostoissa.

Palaan KT:n rooliin myöhemmin, mutta entä muut kirkossa viestijät.

Järjestöjen ja herätysliikkeiden viestinnän rooli on selkeä. Ne edustavat julkaisijansa selkeää kantaa, joka on koko kirkkoa rajatumpi. Esimerkiksi Uusi tie ja Sanansaattaja -lehtiä tai Päivämiestä lukiessa ei jää epäselväksi, mitä mieltä ollaan.

Niillä on myös selkeä kohderyhmä, oman järjestön samanhenkiset jäsenet. Järjestölehtien levikki riippuu järjestön jäsenmäärästä, eikä niiden tarvitse kilpailla ”vapailla markkinoilla”. Ne vaalivat lukijoiden yhteishenkeä ja eroa muihin.

Kansan Raamattuseuran Sanaan pätee osaksi sama kuin yllä, osaksi se tavoittelee laajempaa lukijapiiriä ja on valmis myös pohtimaan uskon asioita. Körttiläisten Hengellisen Kuukauslehden linja on hengellisesti väljä, mutta muutoin se tuntuu ”ystäväkansan” keskinäiseen kanssakäymiseen tarkoitetulta.

Kotimaata pidän yleiskirkollisena, kansankirkon äänenkannattajana, joka pyrkii palvelemaan koko kirkkoa. Kotimaasta saa kuvan koko kirkosta ja mitä siellä tapahtuu. Painotus on hallinnossa, rakenteissa ja vähän teologiassakin. Näkökulmaa voisi kutsua ”tuotantolähtöiseksi” ja vähän etäiseksi.

Pidä Kotimaata erittäin hyödyllisenä kirkon työntekijöille ja välttämättömänä luottamushenkilöille. Sen tehtävää eivät herätysliikkeiden mediat täytä. Uskoisin Kotimaata syytettävän milloin liberaaliksi, milloin konservatiiviseksi tai sitten liian laimeaksi?

Mikään edellä mainituista medioista ei varsinaisesti toimi seurakuntien ”tavallisten” jäsenten tasolla, eivätkä ne vastaa heidän tarpeisiinsa. Se onkin mielestäni seurakuntalehtien ja seurakuntamedian kenttää. Niiden lukijat, somettajat ja kuuntelijat elävät todeksi kirkon arkea. Seurakuntalehtiä ja seurakuntien somea luetaan ja ohjelmia kuunnellaan. Somen kohdalla on toki muistettava, että lehtiin verrattuna niiden saavuttama väki on vielä pieni.

Entä Kirkon tiedotuskeskus (KT)? Se toimii moniarvoisessa ja monenkeskisessä viestintäympäristössä, jossa saatetaan olla hyvinkin välinpitämättömiä, jopa vihamielisiä kirkon suhteen. Sen erityinen tehtävä on tarjota kirkon näkemyksiä ja tietoa yleiseen keskusteluun sekä haistella, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.

KT:n on aina ajateltava viestien perille menoa ja vastaanottamista. Herätysliikemedioilla ei ole sitä haastetta, oma väki kuuntelee kyllä.

KT:n tehtävä ei varsinaisesti ole suora evankeliointi, välillinen kylläkin. KT avaa korvia kuulemaan kirkon sanomaa, mutta totisella torvensoitolla se ei onnistu. Varsinaiset hartausohjelmat ovat oma lukunsa, jolla on omat kanavansa ja kuulijansa.

Kirkollisen ja uskonnollisen viestinnän puutteena pidän keskustelufoorumien pienuutta tai puutetta. Kotimaa24 kyllä periaatteessa toimii tuolla kentällä, mutta laajuutta saisi olla enemmän.

Kirkossa kritiikkiä ja jopa keskustelua pelätään, kaupallinen media puolestaan pelkää uskonnollisuutta. Teologit ja eri suuntaukset keskustelevat omissa porukoissaan ja törkyviesteille on paikkansa.

Todellista vuoropuhelua on vähän ja keskusteluissa kuljetaan usein kunkin osallistujan omien totuuksien viittoja seuraten.

0

perjantai, 11. marraskuu 2016

Päätössanoja tältä viikolta

Viikon aikana käsiteltiin isoja ja vähän pienempiä asioita. Kaikenkaikkiaan asioita ja keskusteluja käytiin paljon, minkä kokousedustaja tunsi paineena.

Avioliittoasiassa tehtiin yksi päätös: kirkkohallitusta pyydetään tekemään selvitys siitä, mitä vaikuttaisi, jos kirkko luopuisi vihkioikeudesta. Yleisvaliokunta laati useita kysymyksiä, joihin selvityksessä tulisi vastata. Mm kysytään, mistä vihkimisessä itse asiassa on kysymys. Vihkioikeus vaikuttaa monella tavalla kirkon, seurakuntien ja seurakuntalaisten elämään.

Paljon toiveita on kasattu avioasiassa kunnioittavan keskustelumallin käyttämiseen ja tulosten saamiseen sen avulla. Tulos olisi yhteisymmärryksen lisääntyminen tai ainakin toistemme kuunteleminen. Tuli mieleen ajatus, että myös kirkolliskokousedustajat voisivat kokoontua epävirallisemmin tämän asian äärelle. Onhan kirkossa paljon tällaisen dialogin ja sovittelun asiantuntemusta, mutta onko niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä?

Lääninrovastin vaalitapa muuttuu niin, että hänet nimeää tuomiokapituli kuten tähänkin asti, mutta nyt ilman rovastikunnan pappien valitsemia kolmea ehdokasta.

Päätettiin myös, että muiden kristillisten kirkkojen jäsenten osallistumisesta meidän kirkon ehtoolliselle voivat piispat antaa ohjeita eli käytännössä mahdollisuus osallistua ehtoolliselle laajenee ja ekumeeninen kanssakäyminen helpottuu. Samoin näiden kirkkojen pappien saarnaaminen mahdollistuu.

Arkkipiispan vaalissa (nyt käytävillä jo spekuloidaan, kenestä tulee aikanaan Kari Mäkisen seuraaja) muiden hiippakuntien valitsijoiden painoarvo kasvaa arkkihiippakuntaan (Turku) verrattuna.

Kirkon budjetti ja toimintasuunnitelmat vahvistettiin. Seurakuntien kannalta katsoen keskusrahastomaksu vähän pienenee. 

Kirkon nelivuotiskertomus on valmistunut ja se on tärkeä työväline tulevaisuutta ajatellen. Sen käsittely jatkuu keväällä 2017.

Iso asia on tulevaisuuskomitean mietintö, josta käytiin pitkä lähetekeskustelu. Mietintöä ja toimenpiteitä sen johdosta käsitellään seuraavaksi istuntoviikkojen välillä eri valiokunnissa ja täysistunnossa jälleen keväällä.

Seurakuntapastorin virantäyttöön ei tule muutoksenhakua, rippikoululaisten ehtoolliskäytäntöä laajennettiin, missiologisen (lähetys) tietämyksen lisääminen lähetettiin "tiedoksi mahdollisia toimenpiteitä varten"ja seurakuntavaalikäytäntöjä kehitellään (tarkoittaa mm. sähköistä äänioikeutettujen luettelo, nettiäänestys on eri asia).

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin valiokunnassa ja salissa siitä, mitä lähetystyö on? Todettiin, että mm. myös putkiremontin tekeminen ja matematiikan opettaminen voivat olla lähetystyötä.

Yllättävä tilanne syntyi perjantaina, kun tekninen kokousjärjestelmä kaatui ja siirryttiin manuaaliseen käsittelyyn, mikä koski läsnäolon toteamista, puheenvuoron pyytämistä ja äänestämistä. Rohkaisevaa oli, että kokous voidaan pitää niinkin.

Arkkipiispan päätössanat: "Olemme hämmentyneitä"

Otteita arkkipiispa Kari Mäkisen istuntoviikon päätöspuheesta: Tulevaisuuskomitea antoi näkymiä, kuten "kontrollista luottamukseen". Avioliittokeskustelussa koettiin hämmennystä. Mitä meillä on edessämme? Näkymä ei selventynyt. Olemme tilanteessa (samaa sukupuolta olevien avioliito on pian mahdollinen), jossa emme ennen kirkkona ole olleet.  Joissakin muissa luterilaisissa kirkoissa sekin on koettu. Tässä tilanteessa ei olla vain lakimuutoksen vuoksi, vaan sukupuolivähemmistön asema, tietämyksemme ja suhtautuminen heihin on muuttunut. Hekin ovat kirkon tasavertaisia jäseniä. Havainto: avioliitolla on suuri symbolinen merkitys. Se pitää tunnistaa. Miltä keskustelumme tuntuu heidän keskuudessaan ja mitä tässä voisi merkitä "kontrollista luottamukseen"?

"Jumala vaikuttaa meidän keskellämme ja elämä etsii uomansa. Se on vapauttavaa."

torstai, 10. marraskuu 2016

"Kirkossakaan ei ole varaa tehottomiin rakenteisiin"

Aamuhartaudessa sanottiin, että maailma ja käsitys kirkosta on muuttunut kahdessa päivässä. Se kai tarkoitti Trumpin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi ja kirkolliskokouksen avioliittokeskustelua eilen illalla.

Avioliittokeskustelu koettiin kipeän henkilökohtaisesti. Aamun kysymys kuului, miten päästään eteenpäin? 25 edustajaa julkaisi kannanoton, jossa ilmaistiin myötätunto sukupuolivähemmistöä kohtaan ja halu vihkiä myös heidän avioliittonsa kirkollisesti.

Täysistunto käsitteli tänään talousvaliokunnan mietintöä kirkon ensi vuoden budjettia. Valiokunta totesi, että kirkollakaan ei ole varaa tehottomiin rakenteisiin. "Nyt talous on vielä hyvällä mallilla, mutta meillä on huoli  tulevasta kehityksestä", sanoi valiokunnan pj Tapio Tähtinen.

Mietintö ei sisältänyt menojen lisäyksiä, joskin muutaman siirron määrärahasta toiseen. Linjaa voi sanoa pidättyväksi. Niinpä lähetyslentäjät Maf ei saanut tukea konehankintaan ja muutkin lisäysehdotukset jäivät toteutumatta.

Tulevaisuuskomitean mietinnöstä on keskustelu jo useana päivänä aina pätkä kerrallaan. Määräenemmistön lieventämisestä ollaan puolesta ja vastaan, kuten saattoi odottaa. Samoin henkilöseurakunnista. It-keskusten yhdistämistä vastustettiin. Pääosasta ollaan kuitenkin suorastaan innostuneita.

Aloite mahdollisuudesta jatkaa seurakunnan luottamustehtävässä asuinseurakunnan muutoksen jälkeen ei mennyt läpi. Valtiovalta kysyi kantaa valtion tuen pienentämisestä. Kirkon kanta on kielteinen. Lausunnossa vedotaan pari vuotta sitten tehtyyn sopimukseen kirkon ja valtion kesken.

Päivän aikana käsiteltiin moninaisia asioita. Kaikkien taustalla ilmapiiriä ja käytäväpuheita hallitsi avioliittokeskustelu ja vähän myös tulevaisuuskomitean mietintö. Isot asiat ja jonkinlainen historiallisuus kirvottivat hyviä kahdenkesksiä keskusteluja; toinen toisensa ymmärtäminen ja hyväksyminen lisääntyivät merkittävästi, vaikka ei yhtä mieltä olisikaan oltu. Tuntui,että viisastuin ja rakennuin!

torstai, 10. marraskuu 2016

Kirkolliskokous kävi eeppisiin mittoihin yltäneen avioliittokeskustelun

Viikon odotetuin keskustelu koski uuden avioliittolain vaikutuksia kirkossa. Esillä oli kolme selvitystä: piispojen selvitys käytännön menettelyistä koskien vihkimistä ja siunaamista, kirkkohallinnon oikeudellinen selvitys ja selvitys kunnioittavan keskustelun mallista, jota on jo kokeiltu. Lisäksi on vireillä aloite vihkioikeudesta luopumisen selvittämisestä.

Kolmessa ensimmäisessä selvityksessä ei tehty päätöksiä, ne olivat vain tiedoksi, mutta runsas keskustelu niistä syntyi.

Selvitysten sisältö lyhyesti sanoen on, että kirkossa ei nykyisen kirkon virallisen kannan mukaisesti vihitä samaa sukupuolta olevia pareja eikä siunata heidän liittoaan. Heidän kanssaan ja puolesta kuitenkin voidaan rukoilla.

On kuitenkin ennakoitu, että osa pappeja voi vihkiä ja siunata vastoin tuota kirkon virallista kantaa. Pientä epäselvyyttä on edelleen - selvityksistä huolimatta, miten eri lait vaikuttavat pappien asemaan tässä asiassa. Ja erilaisia kantoja on myös vihkimisen teologisista perusteista. Joka tapauksessa keskustelu asiasta jatkuu julkisuudessa ja eri instansseissa.

Ehkä noin 40-50 puheenvuoron keskustelussa jakolinjat olivat selvät. Toisten mielestä kirkon avioliittokanta on selkeä: ei samaa sukupuolta olevalle liitolle. Mutta toisen puolen mielestä kyllä voisi ja pitäisi vihkiä ja siunata. He pitävät sitä kristillisen lähimmäisen rakkauden mukaisesti jopa velvoittavana.
Salliva puoli haluaa, että asiaa on katsottava vihkimystä haluavien parien kannalta, ja että ihmisiä ei saisi asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Edustajien kunniaksi on sanottavan, että keskustelu oli kunnioittavaa. Suhtautuminen nousee kummallakin puolella vakaumuksesta. Muutamassa puheenvuorossa homous mainittiin edelleen synniksi. Toisaalta vaadittiin kaikkien ihmisarvon kunnioittamista.
Yksi ikuisista peruskysymyksistä koskee Raamatun tekstin tulkintaa, joka voi johtaa sekä sallimiseen että kieltämiseen.

Muutama ote puheenvuoroista:
”On katsottava eteenpäin, ei vain taakse.”
”Kihlapari toteuttaa uskoaan halutessaan kirkollisen vihkimisen.”
”Ihmisarvo kuuluu kaikille ja on hyväksyttävä vähemmistösukupuolinen identiteetti. Mutta mitä se tarkoittaa?”
”Muistakaa, että me puhumme omista jäsenistämme.” (piispa Irja Askola)
”Pappia ja kirkkoa ei saisi pelätä.”
”Traditioista voi muodostua niin pyhiä, että niitä aletaan pitää Jumalan tahtona.”
”Me voimme vain rukoilla, että löytäisimme yhteisen ratkaisun.” (edustaja Pekka Simojoki)

Puheenjohtaja yritti rajoittaa puheiden pituutta, jossa hän onnistuikin niin hyvin, että keskustelu saatiin loppuun illan aikana. Puheet olivat puolin ja toisin todella hyviä, osa jopa eeppisiin mittoihin nousevia.
Sen verran vahvoja puheet kuitenkin olivat, että voivat tulla uniinkin? Ainakin väsytti, vaikka itse en puhunut, mutta kuuntelemisessakin voi mennä aika syvälle.

Varmistan vielä, että mitään päätöksiä ei nyt tehty.

****

Aamupäivä aloitettiin tulevaisuuskomitean mietinnön lähetekeskustelulla

Mietintö on todella innostava tuotos, joka innosti analysoimaan ja ottamaan kantaa. Mielestäni se luo hyvän pohjan jatkotyöskentelylle, jonka kanssa pidä vitkastella. Päätöksiä pitäisi tehdä ensi vuonna. Sitä ennen mietintöä käsitellään useammassa lautakunnassa. Oma hallintovaliokuntani antaa lausunnon siitä hallinnon ja johtamisen kannalta.

Korostin puheessani seurakuntaa kirkon perusyksikkönä, seurakuntalaisten asemaa keskeisenä toimijana kirkossa, jäsendemokratiaa ja toimintatavan muutosta ketteräksi ja uudistuskykyiseksi.

Keskustelussa mietintö sai paljon kiitosta, jos kohta yksityiskohdissa esitettiin myös varauksia. Esimerkiksi komitean ehdottomat johtavien virkojen määräaikaisuus ja henkilöseurakuntien salliminen herättivät kyselyjä.

****

Kyselytunti koki muodonmuutoksen: ei enää esitelmiä vaan lyhyttä dialogia. Yksi kysymys koski sosiaali- ja terveyshallinnon uudistamista, jossa seurakuntaa kiinnostaa ainakin perheneuvonnan ja diakonian yhteistyö. Todettiin, että sote on mahdollisuus myös seurakunnalle. Sote-suunnittelussa ja sopimisessa kirkon puolelta tuomiokapituli on maakunnan luontevin keskustelukumppani.

Keskustelukulttuurissa yleensäkin on pientä pyrkimystä kehittää sitä. Sellainenkin käsite kuin "ryhmäpuheenvuori" tuli esille, kun muutamat edustajat päättivät pitää yhteisen puheenvuoron. Se on vielä varovaista hapuilua, mutta se voisi johtaa keskustelun jäntevöitymiseen ja mielipiteiden ryhmittymiseen, jolloin niiden välillä voisi myös olla yhteisen kannan etsimistä helpommin kuin nyt, kun mielipiteet ovat hajallaan ympäri salia.
Yhteisen kannan etsiminen on oma taiteenlajinsa. Eilisessä avioliittokeskustelussa tuskin kukaan muutti heti mielipidettään, mutta pientä liikettä ja yhteisen tien etsimistä oli. Puheita oli joka tapauksessa valmisteltu hyvin.

****

Hallintovaliokunta käsitteli alustavasti tulevaisuusmietintöä ja muutoksenhakua seurakuntapastorien rekrytoinnissa.

 

tiistai, 8. marraskuu 2016

Kirkonkellojen ääni kuuluu kauas

Ihmisten epäoikeudenmukainen kohtelu oli aamupäivän aiheena kirkolliskokouksessa.

Ensin avajaismessun saarnassa Porvoon piispa Björn Vikström kysyi, ”miten kirkko voi olla maailman suola, kun ihmisiä kohdellaan epäoikeudenmukaisesti?” Kristillinen rakkauden laki tarjoaa mahdollisuuden aloittaa alusta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen jatkoi samaa aihetta avajaisistunnossa. Hän puhui maailman tilasta ja kirkonkellojen soiton symboliikasta.

Kellot soivat Lundissa, jossa vietettiin ekumeenista hartaushetkeä reformaation hengessä. Historiallinen hetki, johon myös paavi Franciscus osallistui.

Aleppon kellot eri puolilla Suomea ja maailmaa kuuluivat kauemmas kuin mikään julkilausuma tai hallinnollinen menettely.

”Turvapaikanhakijoiden kohtelu on tiukentunut kohtuuttomasti”, sanoi arkkipiispa. Ihmisiä ei pidä jättää yksin. Voisiko kirkko vaieta sellaisesta?

Hän lainasi Viljo Kajavan runoa Suomen sotakeväältä 1918, jossa Kajava kirjoitti, että ”ja kaikki kirkonkellot vaikenivat” – juuri kun olisi kaivattu kirkon ääntä.

****

Samaa aihetta tavallaan käsiteltiin vielä iltapäivällä, kun kirkkoministeri Sanni Grahn-Laasonen vieraili kirkolliskokouksessa ja tarjosi perinteiseen tapaan hyvät kahvit. Hän otti puheessaan esille syrjäytyvät nuoret, joilla ei ole opiskelu-, harjoittelu- tai työpaikkaa.

Ministeri kutsui kirkkoa yhteistyöhön näiden nuorten puolesta. Yhteistyön kättä hän tarjosi myös Suomi 100-juhlavuoden järjestelyihin.

Vastauspuheessaan arkkipiispa otti haasteen vastaan. Hän korosti, että ihmisen arvo ei riipu hänen saavutuksistaan. Ihmisarvo on jakamaton.

Puheissa ei käsitelty sitä ajankohtaista asiaa, kun valtio pyytää kirkolta lausuntoa lakimuutoksesta, jolla kirkon valtiolta saamaa avustusta pienennettäisiin.. . Mahtaako se kirkkoa tai seurakuntia innostaa?

****

Varsinaisista kokousasioista aloitettiin kirkon nelivuotiskertomuksen käsittely, mutta se jatkuu keväällä, koska ruotsinkielinen versio ei ole valmis. Kertomus on uudenlainen; siinä on vähemmän numeroita, enemmän arvioita ja analyysiä.

Kirkon ensi vuoden talousarviosta käytiin lähetekeskustelu ja siitä saadaan talousvaliokunnan mietintö vielä tällä viikolla.

Toimintasuunnitelmassa lähivuosille viestintä on yksi strateginen painopiste, jota tietysti komppaan mielelläni. Kohtaamiset ihmisten kanssa, yhteistyö ja jäsenyyden vahvistaminen ovat nekin painopisteitä. Kuhunkin painopisteeseen on suunnitteilla erilaisia hankkeita.

Lähetekeskusteluja käytiin myös ehtoollisyhteyden laajentamisesta toisten kristillisten kirkkojen kanssa ja heidän pappiensa saarnaoikeudesta. Lääninrovastin valintatapa oli yksi aihe sekin: tekeekö valinnan rovastikunnan papit vai tuomiokapituli?

Mielenkiintoinen oli tieto, että 4/5 suomalaisista suhtautuu myönteisesti luterilaisuuteen. Käsitys perustuu kyselyyn elämänarvoista ja -tavoista.

Tulevaisuuskomitean mietinnöstä aloitettiin lähetekeskustelu ja minäkin varauduin puhumaan, mutta sen aika tullee vasta keskiviikkona. Mietintöä kehuttiin, vaikka yksityiskohdista tuli jo pian varauksia.

Paljon päivään mahtuu. Lounaalla kokoontui Muutoksen tuuli –verkosto. Puhuttiin keskustelukulttuurin kehittämisestä; voisiko samansisältöisiä täysistuntopuheita koota yhteen niin, että valmistellaan yhdessä, yksi puhuu ja muut liittyvät siihen? Vai tuleeko jokaisen sanoa ne samat asiat, kun asioiden kannatuksia saatetaan mitata laskemalla puheenvuorojen lukumäärää?

Keskiviikkona tulevat sitten esille neljä uuden avioliittolain vaikutuksiin liittyvää asiaa. Ne ilmeisesti käsitellään samassa paketissa.

Päivä päättyi – ennen tämän kirjoittamista – kävelylenkkiin Aurajoen rantamilla kauniissa talvi-iltavalaistuksessa.