lauantai, 9. marraskuu 2019

Vielä tältä paikalta - mitä on jäänyt käteen?

Kotiseurakuntani vanhalla rovastilla oli lapsuuteni kirkossa tapana päättää saarnansa, saarnatuolista, sanoihin ”lopuksi tältä paikalta”, jota seurasi rukous.

Se tuli mieleen, kun perjantaina päätettiin nelivuotinen kirkolliskokouskausi, joka minun kohdallani oli jo toinen.

Monen edustajan mielessä pyöri ja yhdessäkin pohdittiin, mitä tästä kaudesta jää käteen, mitkä ovat plussat ja miinukset, mitä on saatu tai mitä minä olen saanut aikaan?

Askeleita eteenpäin on otettu. Olisin toivonut pidempiä askeleita, mutta hyvään suuntaan on kuitenkin menty.

Monta pientä asiaa on päätetty. Isoja ja merkittäviä asiakokonaisuuksia on tämän nelivuotiskauden aikana ollut mielestäni kaksi:

  1. Tulevaisuustoimeksianto, jossa on 17 kohtaa. Niitä on toteutettu vähitellen. Osa niistä jää tulevalle kaudelle, mutta siinäkin suunta on oikea, vaikka tarve olisi pidempiin askeliin. Se on ollut käänteen tekevä asiakokonaisuus.
  1. Talousratkaisut, jossa seurakuntien asemaa on helpotettu ja keskushallinnon menoja supistetaan hallintoa keventämällä, päällekkäisyyksiä poistamalla, toimintakulttuuria muuttamalla ja pohtimalla, mikä oikeasti on tarpeen. Siinäkin on tärkeintä, että suunta on käännetty.

Moni ehkä lisää tähän ainakin pitkään ja hartaasti tehdyn kirkkolain kodifioinnin, jonka tulokset astunevat voimaan ensi vuoden alussa. Iso juttu pohjoisen väestölle oli pohjoissaamenkielisen Raamatun julkaiseminen.

****

Jos ajattelen koko 8-vuotista kauttani, kokemus on iso: tutustuminen koko kirkkoon ja sen eri puolilta maata tuleviin edustajiin. Monella tavalla lahjakasta väkeä, joilta on saanut paljon oppia. Yksi osoitus monilahjakkuudesta oli omalla porukalla toteutettu päätösjuhla viime torstaina.

On käsitelty kirkon asioita, jotka koen tärkeäksi ja johon mielelläni olen osallistunut. Merkittäviä kokemuksia ovat aloitus- ja päätösmessut, varsinkin avustajana Turun tuomiokirkossa, kuten viime maanantaina.

Tavoitteeni henkilökohtaisesti on ollut kirkon uudistaminen niin, että sen sanoma puhutteli tämän ajan ihmisiä ja että sen kieli ja toiminnot ovat tähän aikaan sopivia. Ei niin, että sanoma mukautuisi tähän aikaan, vaan että sanomasta kerrottaisiin tavalla, jonka nykyihminen ymmärtää ja joka palvelee häntä nykyarjen keskellä.

Seurakuntia ja niiden jäseniä olen yrittänyt puolustaa ja olen pitänyt viestintää tärkeänä myös kirkolle.

Noiden tavoitteiden puolesta olen äänestänyt ja puheenvuorojakin käyttänyt. Usein olen ollut hävinneellä puolella, joskus voittaneellakin. Ehkä isoin pettymys oli seurakuntarakenneuudistuksen kaatuminen 4-5 äänellä edellisen kauden lopussa. Se oli myös iso yllätys. Pettymys, mutta ei yllätys, oli samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen junnaaminen paikallaan.

Olen ollut koko ajan hallintovaliokunnassa, jonka jäseniin olen tutustunut parhaiten, mutta paljon muitakin ystäviä olen saanut. Tärkeä ryhmä on ollut epävirallisesti lähes joka istuntoviikolla kokoontunut Muutoksen tuuli, muutama kymmenen väljästi samanmielistä edustajaa. Lukemattomissa kokoonpanoissa on ruokapöydissä parannettu kirkkoa ja maailmaa.

Sanovat keskustelukulttuurin muuttuneen viime vuosina sovinnollisemmaksi. Kun on kirkosta kysymys, sen ei pitäisi olla yllättävää. Vielä kirkkoa hiertävään avioliittokysymykseen toivon pikaista sovintoa.

****

Palaanko ensi toukokuussa Turun kristilliselle opistolle - ja ylipäätään, ketkä palaavat ja ketkä aloittavat kirkolliskokousuransa - riippuu helmikuun vaaleista. Se on äänestäjien vallassa ja heitäkin suuremmassa kädessä.

Kiitos tämän palstan lukijoille ja antamastanne palautteesta.

torstai, 7. marraskuu 2019

Valtaa vastuullisesti käyttäen

Tänään käsiteltiin talousvaliokunnan mietintöä kirkon ensi vuoden budjettiehdotuksesta ja toimintasuunnitelmista. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Tapio Tähtinen sanoi valiokunnan käyttäneen täysimääräisesti sitä valtaa mikä heillä on – mutta vastuullisesti.

Budjettikäsittelyhän menee niin, että kirkkohallitus (=viranhaltijat) tekee esityksen, jonka luottamushenkilöt (= kirkolliskokous) hyväksyy sellaisenaan tai muutettuna. Täysistunnon puolesta talousvaliokunta tutkii ensin esityksen ja antaa siitä mietinnön.

Peruskysymys on, miten keskushallinto (= kirkkohallitus ja hiippakunnat) sopeutetaan supistuviin tuloihin. Seurakuntien keskusrahastomaksuahan pienennettiin jo pari vuotta sitten ja keskushallintoa on siitä lähtien sopeutettu siihen.

Valiokunta ei hyväksynyt sitä, että seurakuntien saamia avustuksia olisi pienennetty. Se olisikin ollut vähän outoa, että seurakunnat olisi pistetty maksamaan takaisin ainakin osa siitä, minkä toista kautta säästivät. Vähään kuin hölmöläisten hommaa peiton jatkamisessa.

Myöskään juustohöylää valiokunta ei hyväksynyt. Supistukset tulee tehdä hallintoa keventämällä ja toimintakulttuuria muuttamalla.

Hautarekisterijärjestelmän hankkimisen valiokunta hylkäsi. Tietohallintohankkeita ja Kipan asioita valiokunta on seurannut tarkasti. Aloite nuorten osallistumisen tukeminen ei saanut määrärahaa, vaan todettiin sen sisältyvän kehykseen. Sen sijaan nuorten osallisuutta vahvistava hanke eteni. Se tarkoittaa, että seurakuntiin on perustettava nuoria edustava toimielin.

Sen sijaan pyhiinvaelluskoordinaattorin palkkaaminen ja pyhiinvaelluskeskuksen perustaminen yhdessä muiden tahojen kanssa sai määrärahan.

Hiippakunnat joutuvat säästämään yhteisestä kokonaistarpeesta 25 prosenttia, loppu säästötarve menee keskushallinnolle.

Seurakuntien keskusrahastomaksu säilyy entisellään (6.5 %), mutta valtion kirkolle/seurakunnille maksama osuus hieman nousee.

Valiokunnan esitykset menivät sellaisiin läpi myös täysistunnossa. Valiokunta on tehnyt paljon töitä pitkin vuotta, ja sen mietintö olikin hyvin perusteltu ja sisälsi täsmäehdotuksia. Toiset tykkää, toiset ehkä eivät.

****

Torstaipäivä aloitettiin Johanna Lumijärven jo isänpäivän teemoihin johdattelemalla aamuhartaudella. Hän jatkoi hienosti Espoon hiippakunnan edustajien pitämien hartauksien sarjaa.

Istuntoviikko ja koko nelivuotiskausi päätetään huomenna. Ensin on messu Maarian kirkossa ja päätösistunto. Tänä iltana vietetään päätösjuhlaa opistolla – jumppasalissa mutta juhlavasti.

keskiviikko, 6. marraskuu 2019

Alistuksia puretaan, seurakuntiin luotetaan

Tänään on vietetty Svenska dagenia, joten myös Päivi Linnoisen pitämä aamuhartaus oli senkin vuoksi kaksikielinen. Ja onhan kirkko kaksikielinen, joten ruotsia käytetään jonkun verran. Lisäksi hartauteen sisältyi rukousliikuntaa.

Kirkkolakiin hyväksyttiin joitakin enemmän muodollisia muutoksia. Sen jälkeen käsiteltiin tulevaisuustoimeksiantoa, joka tuli vastaan päivän aikana useampaan kertaan.

Alistussuhteiden purku helpottaa monin tavoin seurakuntien elämää. Se tarkoittaa, että luotetaan seurakuntien pystyvän itsenäisesti tekemään hyviä päätöksiä. Esim. kirkkoneuvoston ohjesääntöä ei tarvitse enää hyväksyttää tuomiokapitulissa. Kirkon rakentaminen ja suojellun rakennuksen oleellinen muuttaminen tarvitsevat edelleen kirkkohallituksen luvan, vaikka päätöstä ei sinne alistetakaan. Myös seurakuntajaotuksen muutoksesta päättäisi kirkkohallitus.

Muutoin ohjeet ja neuvonta korvaavat alistukset ja vastaavat. Seurakunnan toimielimien määräyksiä suositellaan kokoamaan yhtenäiseksi hallintosäännöksi, jota siis ei tarvitse kenellekään alistaa. Ja tietysti monet asiat on kirkkolailla ja kirkkojärjestyksellä säädeltyjä. Siis ei ole tiedossa täydellistä vapautta.

Diakonaatin perustaminen on pyörinyt vuosikymmeniä kirkon hallinnossa. Nyt se kuopattiin, ei tule diakonaattia, ainakaan pian. Todennäköisesti hankkeelle annetaan uusi alku, kun ensin selvitetään, mitä siltä halutaan.

Diakonaatilla on tarkoitettu diakonian, nuorisotyön ja mahdollisesti myös kanttorin virkojen haltijoiden vihkimystä pappien tapaan. Nuorisotyöntekijät kampanjoivat kokouspaikalla diakonaatin puolesta ja olivat pettyneitä, kun sitä ei nyt tule. Päättäjät saivat tiskirättejä, tosin kuivana.

Keskustelu kävi edelleen kiivaana ja tavalla, jonka syvintä olemusta maallikon on vaikea ymmärtää.

Diakonaatti on ollut vireillä jossain määrin 1950-luvulta alkaen ja viime vaiheessa vuodesta 2000 alkaen. On ollut useita käsittelyjä ei portaissa ja monia työryhmiä. Nyt todettiin, että ei ole edellytyksiä viedä hanketta eteenpäin vanhoilla spekseillä.

Kuultiin tietoa myös muiden tulevaisuustoimeksiannon hankkeiden etenemisestä. Hankkeitahan oli alun perin 17, joista osa on jo maalissa, osa matkalla sinne.

Kyselytunnilla sivuttiin monia asioita. Avioliittoasiassa kysyttiin, koska piispat saavat valmiiksi selvityksen tilanteen ratkaisemiseksi. Arkkipiispa Tapio Luoma lupasi, että selvitys tulee, mutta se on viivästynyt asian vaikeuden vuoksi. Piispat ovat puhuneet siitä vasta epävirallisesti, varsinainen käsittely odottaa vielä.

Kysyttiin myös nuorisotyön tulevaisuudesta, kristityistä turvapaikan hakijoista, valtuuksista kirkon osallistumiselle Helsinki Priden -tapahtumaan ja kirkon kannasta sananvapauteen contra Päivi Räsänen –case. Luoma vakuutti kirkon kannattavan sananvapautta, mutta kysymyksiä voi syntyä erilaisten vapauksien risteyksissä.

tiistai, 5. marraskuu 2019

Särkyneiden majatalo

Tiistai aloitettiin aamuhartaudella, kuten täällä(kin) on tapana. Tämän viikon aamu- ja iltahartauksien pitäjät tulevat Espoon hiippakunnasta. Eilen piti iltahartauden Kalervo Salo ja tänään aamuhartauden Tapio Tähtinen.

Tapion aiheena oli rakkaus. Rakkaus auttaa ja ratkaisee monet vaikeiltakin tuntuvat ongelmat ja erimielisyydet.  Pekka Simojoki esitti oman teoksensa Särkyneiden majatalo. Vaikuttavaa.

Yksi vai kaksi kummia? Kirkkohallitus esitti, että yksi kummi riittäisi. Mielipiteitä oli puolesta ja vastaan, kuten lähes kaikissa asioissa. Johtopäätös kuitenkin oli tässä vaiheessa, että yksi riittää, voi tietysti olla useampiakin.

Muutos ja säilyttäminen entisellään ovat usein se vastapari, joiden välillä asia ratkaistaan. Säilyttäminen tuntuu turvalliselta, muuttaminen vaatii vähän rohkeutta, mutta usein se on välttämätöntä.

Kirkon ja seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuutensa samaan tapaan kuin kunnissa eteni siten, että kirkkohallitus selvittää, miten se voisi tapahtua. Yhden äänestyksen se vaati. Sana ’vapaaehtoisesti’ poistettiin ääniin 77–26. Tavoitteena tällä on lisätä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Nuorten osallisuuden vahvistaminen herätti enemmän puhetta. Keskeisin uudistus on seurakuntien velvoittaminen perustamaan nuorten vaikuttajaryhmä seurakuntaan. Sen muoto on väljä ja vapaa, mutta jonkinmuotoinen pitää saada aikaiseksi. Tietysti sen pitäisi antaa myös vaikuttaa. Nuorilla tarkoitetaan tässä 15-29 -vuotiaita.

Uudistuksella halutaan kuulla nuoria päätöksiä tehtäessä ja kasvattaa uusia vastuunkantajia. Kirkolliskokouskin sitoutuu tapaamaan kerran kaudessa nuoria.  Sama voisi toimia myös seurakunnissa.

maanantai, 4. marraskuu 2019

Valtaa omaavien on katsottava peiliin

Kirkolliskokousviikko aloitettiin tänään aamulla Turun tuomiokirkossa. Hulppea kirkko. Lattian kiviä ovat käyneet ja hioneet lukuisat sukupolvet. Kirkon kerrotaan olevan Turun tunnetuin paikka, siis linnaakin tunnetumpi. Historiaa ja traditioita riittää.

Espoon hiippakunnan edustajat olivat toimitustehtävissä. Piispa Kaisamari Hintikka saarnasi. Tekstinä oli hankalantuntuinen vertaus kuninkaan pojan häistä, joihin monia kutsuttiin, mutta heillä oli erilaisia syitä, että eivät ottaneet kutsua vastaan. Erityisen hankala kohta oli se, jossa eräällä kutsuille tulleella ei ollut juhlavaatteita yllään.

”Jos Jumala kutsuu valtakuntansa juhlaan aivan kaikki, silloin meidänkin on syytä olettaa, että jokainen on kutsuttu – ja huolehtia siitä, että jokainen tuntee olevansa yhtä arvokas, tervetullut, kaivattu”, piispa Hintikka sanoi.

”Meidän tehtävämme ei ole määritellä, kuka meistä elää uskoaan todeksi oikealla tavalla, kuka lähtee juhlista, ja kuka jää. Se on vain ja ainoastaan Jumalan tehtävä”, hän muistutti.

Messusta kannattaa mainita myös Anna-Mari Kaskisen kirjoittama ajankohtainen esirukous. - - "Sinä jota mitkään inhimilliset sanat eivät riitä kuvailemaan, anna meille uudet sanat, että emme puhuisi toistemme ohi."

****

Avajaistunnossa puhui arkkipiispa Tapio Luoma vallasta. Hän sanoi, että vallankäyttöä on aina tarkasteltava kriittisesti. Vallan käyttäjän joutuu kantamaan vastuuta ja vallasta on oltava valmis myös luopumaan. Valtaa ei voi omistaa.

Valtakeskustelua sivusi myös valtiovallan tervehdyksen esittänyt uusi kirkkoministeri Hanna Kosonen. ”Valtaa omaavan on katsottava peiliin monta kertaa päivässä.”

Päivän pääaiheena oli lähetekeskustelu kirkon ensi vuoden budjetista ja toimintasuunnitelmista. Muutama aihe siitä herätti puheenvuoroja.

Hautapaikkarekisterin perustaminen herätti vastustusta ja moni piti sitä turhana. Sen sijaan useampi edustaja kävi kannattamassa aloitetta pyhiinvaelluskeskuksen perustamisesta Turkuun. Myös nuorten osallisuuden vahvistamiseen tarkoitettu määräraha-aloite sai kannatusta.

Piispa Teemu Laajasalo piti hieman erilaisen puheenvuoron, kun ei vaatinut lisää tai pois määrärahoja. Hän vihjasi, että tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tee?

Laajasalo kehotti käynnistämään soittokampanjan: Soitetaan jokaiseen perheeseen! Tavoitteena on saada nuoret perheet kastamaan lapsensa. ”Olemme hyviä rakentamaan laitureita, mutta sillan rakentaminen ei tahdo onnistua”, väitti Laajasalo.

Budjetti- ja toimintasuunnitelmaesitys menee lähetekeskustelun avittamana talousvaliokunnan käsiteltäväksi ja palaa myöhemmin tällä viikolla täysistuntoon.