Tiistai 6.5.

Aamuhartaudessa muistutti edustaja Annika Määttänen edesmennyttä Heikki Kotilaa lainaten, että ”muistakaa hengittää”. Se on aiheellinen kehotus niin tiiviillä kirkolliskokousviikolla kuin elämässä muutoinkin. On joskus hyvä pysähtyä, levähtää ja katsoa, missä mennään.

Kirkon ulkomaalaistyön toimintakertomuksen 2013 viesti oli, että Suomi on yhä kansainvälisempi. Se näkyy mm ulkomaalaisten ja ulkosuomalaisten määrien voimakkaana kasvuna. Se asettaa haasteita myös kirkolle.

Kirkkoa kehitetään työpaikkana tavoitteena olla Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Hanketta varten toteutettiin ideariihi verkossa. Se tuotti 5292 ideaa 3748 osallistujalta.

Vastausten perusteella kiteytettiin kehittäminen neljään aihekokonaisuuteen: 1. Luottamus ja yhteistyö, 2. Työhyvinvointi ja terveys, 3. Osaava työvoima ja 4. Innovointi ja tuottavuus.

Suuri osanottajamäärä kertoo halusta kehittää työpaikkaa ja uskoa kirkkoon työpaikkana, totesivat hankkeen vetäjät. Toiveena on, että kirkon kaikissa työpaikoissa valittaisiin 1-3 kehityskohdetta, joita ryhdyttäisiin työstämään.

Rakenneuudistuksen käsittelyä jatkettiin valiokunnassa ja täysistunnossa. Edellisessä kuultiin asiantuntijoita eli käytännössä kirkkohallituksen viranhaltijoita ja jälkimmäisessä jatkettiin lähetekeskustelua. Puheenvuoroja tuntuu riittävän, oma vuoroni siirtyi keskiviikolle.

Puheissa oli kritiikkiä esitystä kohtaan, mutta pohjavireenä tuntui kuitenkin olevan tahto, että tämä uudistus on vietävä perille asti. Keskustelun perusteella haasteina nähtiin edelleen kaikkien seurakuntien kuuluminen yhtymään. Esillä oli myös kysymys diakonian viran mainitsemisesta kirkkolaissa seurakunnan pakollisena virkana, vai riittääkö maininta, että seurakunnassa on tehtävä diakoniatyötä ja että yhtymän on osoitettava siihen resurssit? Ymmärrän huolen diakonian asemasta, mutta en sitä, että sen virka on mainittava laissa. Kenenkään ajatus ei ole ollut, että tällä uudistuksella diakonian virkoja vähennettäisiin. Rahan puute saattaa kuitenkin siihen johtaa.

Rakenneuudistuksen näki moni tärkeänä ja välttämättömänä ja kiiteltiin sen hyvää valmistelua sekä monia yksityiskohtia. Toisaalta puhujat esittivät valiokunnalle toiveita harkita vielä joitain esityksen kohtia.

Kirkkoministeri Päivi Räsäsen tarjoamat iltapäiväkahvit eivät pettäneet tälläkään kertaa: ainakin pientä kohinaa syntyi. Ministerin puhetta ja arkkipiispan vastausta suorastaan odotettiin.

Päivi Räsänen kertoi ensin valtion kirkolle maksaman avustustavan muutoksesta, josta kirkkohallitus antaa lausunnon. Sen jälkeen hän kehotti kirkkoa ja sen vaikuttajia osallistumaan keskusteluun tasa-arvoisesta avioliitosta ja puolustamaan perinteistä avioliittokäsitystä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen vastasi siihen, että kristityt osallistuvat siihen jo nyt. ”Ihmiset tulevat kristillisen uskon ja kristillisen etiikan pohjalta erilaisiin johtopäätöksiin tässä asiassa. Niiden perusteella ei voi kuitenkaan arvioida ihmisten uskoa ja kristillisyyttä”, vastasi Mäkinen.

Kirkon virallinen kanta puolustaa miehen ja naisen avioliittoa, mutta kirkon jäsenillä on erilaisia näkemyksiä. Asia ei ole tällä hetkellä kirkolliskokouksen asialistalla. Sen sijaan eduskunnassa on avioliittolakia koskeva kansalaisaloite.