Kirkolliskokouksen virallinen avajaispäivä oli tänään tiistaina. Tunteet tulivat pintaan moneen kertaan.
Avajaismessussa saarnasi Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Hän sanoi olevan tärkeätä ja luonnollista, että erilaiset mielipiteet tulevat esillä, mutta se pitää tapahtua toinen toistansa kunnioittaen, rakkaudella.
Avajaisistunnossa puhui Viron arkkipiispa Urmas Viilman. Viron ev.lut. kirkon tilanne on - aineellisesti – varsin toisenlainen kuin Suomen. Kirkkojen ja kansojen historiat ovat erilaisia ja sen näkyy myös kirkollisessa elämässä.
Tallinnassa kirkko pärjää paremmin, mutta maaseudulla se elää köyhyydessä. Mutta elää kuitenkin. Suomessa on vielä hyvät edellytykset toimia, pitää vain osata toimia oikein. Viron kirkon tilanteesta kuuleminen avarsi näkökulmia täällä, jossa vielä eletään yltäkylläisyydessä.
Suomessa kirkon väki saattaa valittaa palkan pienuutta, mutta Virossa kysymys on siitä, saako palkkaa lainkaan.
Viilman toivoi, että Suomen kirkko pitäisi huolta täällä asuvista tuhansista virolaisista ja heidän hengellisestä elämästään.
Piispa puhui selkeää suomea ja oli kirjoittanut puheensa tabletille.
****
Virsikirjan lisävihkoehdotuksen virsien esittely tapahtui hauskasti; kirkkoneuvos Pekka Huokuna kutsui paikalle laulu- ja soitinyhtyeen virsiä esittämään. Asiakohdan käsittely alkoi ulosmarssilla, kun virsientekijät ja kirkolliskokousedustajat Kaskinen, Simojoki ja Löytty poistuivat esteellisinä käsittelyn ajaksi kokoussalin ulkopuolelle.
Joistakin ehdotuksista syntyi keskustelua: ilmentävätkö ne oikein kirkon uskoa ja saako veisata epävarmasta uskosta? Puheissa ehdotettiin mm. Satumaa-tangoa mukaan ja todettiin virsiehdotusten vievän kehitystä eteenpäin.
Minusta kirkossa kävijä voi helpommin samaistua epävarmaan kuin kovin varmaan uskoon. Virsi sanoittaa – kuten iskelmätkin – ihmisten mielen liikkeitä ja tunteita. Virren täytyy tuntua aidolta.
Kaiken kaikkiaan lisävihkoehdotuksessa on hyvin erilaisia virsiä. Se on hyvä kokoelma. Lisävihkosta päätetään vasta marraskuussa ja voisi tulla käyttöön vuonna 2016.
****
Vuoden 2014 tili- ja toimintakertomusten käsittelyssä puhuttiin nyt mm. viime syksyn vaaleista, joissa äänestysprosentti laski edellisiin vaaleihin nähden. Kysyttiin, johtuiko se huonosta kampanjasta vai olosuhteista ja yhteiskunnan myllerryksestä?
Minusta ”Usko hyvän tekemiseen” –kampanja onnistui hyvin, mutta ihmisillä ei ollut enempää halua äänestää kuin sillä 15.5 prosentilla. Hallintoon osallistuminen ei ole sen suuremmassa suosiossa. Keskustelussa heitettiin myös ajatus, että vaaleissa valittiin ”vääriä” henkilöitä, sellaisia joiden kristillinen identiteetti on liian ohut.
Olen jäävi tuohon sanomaan, kun tulin itsekin valituksi, enkä osaa omaakaan uskoani kehua. Omaa uskoaan toki voi arvioida, mutta ei muiden. Kaikilla kastetuilla on äänioikeus ja lupa tulla myös valituksi vastuutehtäviin, jos äänestäjät niin haluavat.
Kansliapäällikkö Jukka Keskitalo tiivisti viime vuoden kirkossa seuraaviin teeseihin: 1) paitsi erottiin, kirkkoon myös liityttiin paljon, 2) kirkossa ja kirkosta keskusteltiin paljon, aiheina mm. kirkon ja valtion rajapinta, uskonnon asema julkisessa tilassa (esim. kouluissa) sekä kirkon talous ja rakenne.
****
Uusia diakonivirka, johon vihittäisiin diakonien lisäksi lasten- ja nuorisotyönohjaajat sekä lähetyssihteerit, ehkä kanttoritkin, herätti paljon puheenvuoropyyntöjä – ja hämmennystä. Tätä diakonaatiksikin kutsuttua vihkimysvirkaa on yritetty saada aikaan vuodesta 1959 lähtien ja keskustelusta päätellen sen aika ei ole vieläkään. Epäselvää tuntui olevan sekä perusteissa että kaikessa virkaan liittyvässä.
Minulla oli ennakkokäsitys, että en ymmärrä, mistä siinä on kysymys, ja käsitys vain vahvistui tänään. Toisaalta monet myös ajattelivat kirkkoneuvos Huokunan tavoin, että nyt olisi aika tehdä päätös tässä asiassa.
****
Käytävillä yleisin puheenaihe oli tänäänkin seurakuntarakenneuudistus, jonka käsittely lakivaliokunnan mietinnön pohjalta alkaa keskiviikkona heti aamulla. Sen läpi meno edellyttää ¾ määräenemmistöä eli 82/109 ääntä puolesta.
Kuulopuheiden perusteella moni vielä harkitsee kantaansa.
Oma kantani on puolesta. Esitys on väljä ja viisas kompromissi, joka ottaa huomioon erilaiset olosuhteet eri puolilla maata sekä tarjoaa paljon mahdollisuuksia selvitä tulevaisuuden haasteista. Nyt on vain uskallettava tehdä päätös ja ottaa tämä askel.
Se ei ole lopullinen ratkaisu, mutta osa kehitystä.