Ilmeisesti kävin unen sisällä eilistä avioliittokeskustelua yölläkin mielessä läpi ja nyt tuntuu, että on tarkistettava eilen kirjoittamaani. Saatoin antaa liian myönteisen kuvan avioliittokeskustelun käänteistä, siis että kompromissia kohden olisi menty ainakin kahden askelelen verran. Näyttää siltä, että kun mennään kaksi eteen, tullaan yksi askel taakse.

Maanantaina yksi aikaisemmin vihkioikeuden laajentamista vastustanut edustaja, Jouni Turtiainen sanoi kannattavansa, että Helanderin mallista saataisiin kompromissi. Ymmärsin niin, että samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin hänen mielestään kirkollisesti vihkiä, vaikka kirkko pitäisi perinteisen käsityksensä miehen ja naisen liitosta.

Haluan uskoa edelleen, että tuosta voisi syntyä yhteinen tie eteenpäin, vaikka tiistai toi taka-askelen.

Tiistaina samainen edustaja ilmoitti, että kannattaakin sellaista kompromissia, jossa halukkaat papit voisivat vihkiä samaa sukupuolta olevan parin siviliavioliittoon sekä rukoilla heidän kanssaan ja heidän puolestaan!? Häntä kannatti Arto Antturi, myös perinteisen avioliittokäsityksen kannalla oleva.

Puolesta ja kanssa rukoileminen on ollut jo monta vuotta mahdollinen, enkä tiedä voiko pappi suorittaa sivilivihkimisen, tuskin, ellei lakia muuteta? Sehän on mahdollista, mutta pitkä tie.

Se on joka tapauksessa aivan eri asia kuin mitä Helander ehdotti. Tällainen vihkiminen ei juuri muuttaisi nykytilannetta, eikä vihkimisen osalta olisi ilman avioliittolainen muutosta juridisesti mahdollinen, eikä olisi parin kannalta tasa-arvoinen eikä oikeudenmukainen, päinvastoin.

Ilmeisesti yön yli nukkuminen ja saatu palaute palautti askeleita ottaneiden mielen kannat radalleen. Jos oli takkeja käännetty, ne käännettiin uudelleen.

Todettakoon sekin, että kokoussalissa Helanderin mallia on kannattanut vain yksi piispa, Björn Vikström. Tapio Luoma puhui, mutta ei ottanut varsinaisesti kantaa, ja muut ovat olleet hiljaa. Arkkipiispa on toki aikaisemmin ottanut myönteisen kannan.

Mutta toivon ja uskon edelleen kompromissin löytymiseen. Siinä kirkolliskokousedustajat osoittaisivat rohkeaa, tulevaisuutta katsovaa mieltä.