Tuntuu, että tänään (maanantaina) oltiin isojen asioiden äärellä, vaikka mitään päätöksiä ei tehty. Kirkolliskokousväen mieliä kuitenkin liikutettiin.

Kaste, perhe ja kummit keskiöön

Kirkon ensi vuoden toimintasuunnitelmista ja budjetista aloitettiin.  Valmistelijat olivat löytäneet uuden asian, ikivanhan itsestään selvyyden ja kristinuskon keskiöön kuuluvan asian: kasteen.  Mieleen tuli Johannes Kastaja, huutava ääni erämaasta!

Nyt on todettu, että kastetta on ehkä pidetty liian itsestään selvänä, ja nyt kun sen asema on jotenkin uhattuna, on päätetty nostaa se strategian keskiöön.  Kasteen ympärille ehkä luodaan brändi? Kummeja ja vanhempia valmennetaan jne. Ollaan kristinuskon ytimessä.

Muita ensi vuoden strategisia painopisteitä tulevat olemaan muiden muassa syksyn seurakuntavaalit, vaatimus sairaiden ja vanhusten inhimillisestä hoidosta sekä ympäristövastuu.  

Kirkko aikoo olla enemmän läsnä yhteiskunnassa ja se aikoo keventää omaa hallintoaan. Sote ja maakuntahallinto aiheuttavat uuden tilanteen, jossa on paikka yhteistyölle niin maakunnan kuin uuden kunnankin kanssa. Kirkko on siihen valmis.

Halutaan uudistuksia, ei muutoksia

Tulevaisuuspaketin käsittely herätti hämmentävää keskustelua. Kun viime keväänä velvoitettiin kirkkohallitusta valmistelemaan hiippakuntavaltuustojen lakkauttamista (tilalle maallikoita tuomiokapitulin istuntoon), nyt monissa puheenvuoroissa puolustettiin hpk-valtuustoja ja pidettiin niitä niin tärkeinä, ellei aivan korvaamattomina.

Perustana oli maallikkojen aseman säilyttäminen, mihin ei katsottu parin lisämaallikon kapitulin istunnossa riittävän. Itse ajattelen, että ne pari lisämaallikkoa voivat vaikuttaa enemmän kapitulissa kuin koko kahdesti vuodessa kokoontuva hpk-valtuusto. Perusteluna säilyttämiselle esitettiin myös tulevaa maakuntahallintoa, jolloin hpk-valtuusto olisi maakunnan kumppani.

Minustakin jonkinlainen hiippakunnan seurakuntien yhteistyöfoorumi tarvitaan. Ehkä juuri foorumi, mutta ei välttämättä virallista valtuustoa. Veikkaus kuitenkin on, että valtuustoja ei lakkauteta. Voi olla, että piispatkaan eivät halua lisätä maallikoita kapitulin istuntoon?

Säilyy tai ei, mutta se hämmensi, että puolessa vuodessa mielipideviiri kääntyi 180 astetta. Jonkin toiminnon lopettaminen ja kustannusten leikkaaminen ovat ylivoimaisia tehtäviä useimmissa yhteisöissä, niin myös kirkossa. Perusteluja säilyttämiselle alkaa löytyä, kun harvennuskirves otetaan esille.

Kun tulevaisuuspakettiin kuuluu kirkon menojen leikkaaminen, myös siinä otettiin takapakkia. Määrärahojen säilyttämistä tai jopa lisäämistä varsinkin oman tontin lähellä pidettiin tärkeänä, ehkä naapurin puolelta voisi säästää.

Joku ehdotti leikkaamista juustohöylällä joka puolelta saman verran, mutta miten silloin toteutuisi tarkoituksenmukaisuusharkinta ja priorisointi.

Jos pidetään kiinni menotasosta, tuskin voidaan olla vakuuttuneita, että eurot säilyvät myös tulevaisuudessa. Joskus on parempi luopua jostain, jos haluaa sen säilyvän. Kiinalainen viisaus kuuluu, että ”vain se mikä muuttuu, voi säilyä”.

Tulevaisuuspaketin tekeminen perustuu aloitteeseen, joka tehtiin neljä vuotta sitten. Nyt aloitetaan paketin 17 osan valmistelu työryhmiä perustamalla, ellei koko paketti ehdi lentää tuuleen sitä ennen.

Vuosi sitten komitean mietintöä ja viime keväänä tullutta valiokunnan esitystä tervehdittiin suurella ilolla, mutta nyt aletaan yksityiskohdista käydä kauppaa. Taitaa olla perää vanhassa sanonnassa, että "piru elää yksityiskohdissa".

Avioliitto oli päivän kolmas puheenaihe

Avioliittoa käsiteltiin nyt piispojen kirkon vihkimisoikeudesta luopumista koskevan selvityksen käsittelyllä. Piispat totesivat, että vihkioikeudesta ei pidä luopua. He myös kehottavat ottamaan huomioon Eila Helanderin aiheesta tekemän selvityksen.

Helander päätyi myös kannattamaan vihkioikeuden säilyttämistä. Mutta sen lisäksi hän ehdottaa nk. Norjan mallia, että kirkko ei muuttaisi käsitystään avioliitosta miehen ja naisen välisenä asian, mutta hyväksyisi myös samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen.

Tästä kirposi jälleen vilkas keskustelu, joka jatkuu tiistai-aamuna n. klo 9.15 alkaen. Sitä voi seurata striimauksena netissä.

Keskustelu kulki vanhoja ratoja, toiset kannattaa, toiset vastustaa ja perustelut on kuultu.  Monissa puheenvuoroissa tuotiin kuitenkin esiin mahdollisuus hyväksyä Helanderin malli kompromissina, joka olisi ainoa nähtävissä oleva tie eteenpäin. Erityisesti korostuivat piispa Björn Vikströmin (linkki hänen puheeseensa) ja edustaja, kirkkoherra Jouni Turtiaisen puheenvuorot, joissa kannatettiin kompromissia.

”Ykseyttä ei ole se, että erimielisyydet piilotetaan”, totesi piispa Vikström. Hän vaati niiden ratkaisemista tavalla, jonka kanssa yhdessä voimme elää, tai sen hyväksymistä, että olemme tästä asiasta kahta mieltä, mikä ei kirkkohistoriassa ole Vikströmin mukaan tavatonta. Saman toi esiin edustaja Juha Tanska, Vuoden pappi 2017.