Seurakuntavaalit on pidetty ja tulokset laskettu sekä julkaistu seurakunnittain. Julkistaminen tapahtui pienellä viiveellä, mutta kerta kerran jälkeen nopeammin ja joustavammin. Keskitetty järjestelmä on hyvä ja siitä kiitos kirkon viestinnälle.

Paikallisesti voi laskennassa ja julkaisussa olla ongelmia. Oman suurehkon kotiseurakuntani tulokset tulivat tulossivuille viidenneksi viimeisenä maanantain puolella.

Perinteisesti on jälleen alkanut keskustelu alhaisesta äänestysprosentista, joka on lähes ainoa asia, josta kaupallinen media on kiinnostunut ja josta ylipäätään voidaan valtakunnallisesti keskustella.

Valtakunnallisen tuloksen suuntaa on vaikea arvioida, kun ei yhteiskunnallisten vaalien tapaan ole valtakunnallisia kirkkopuolueita, vaan on mitä erilaisempia ryhmiä. Jonkinlainen arvio kuitenkin on, että varsinkin uudistusmielinen Tulkaa kaikki -liike tai vastaavat ryhmät menestyivät useilla paikkakunnilla hyvin.

Miksi valitsijayhdistykset eivät uskalla ottaa rohkeammin käyttöön informatiivisempia nimiä yhdistyksille, vaan kätkeydytään mitäänsanomattomien tai jopa mystisten nimien taakse? Selkeät nimet ja julkaistut tavoitteet osoittaisivat huomaavaisuutta äänestäjiä kohtaan.

Ehkä ajatellaan, että sisäpiiri tuntee henkilöt, ja osaavat siten valita puolensa. Minäkin osaan heti listalla olevista nimistä päätellä, mitä listan ehdokkaat tavoittelevat ja ajavat. Mutta entä ne äänioikeutetut, joita erityisesti tavoitellaan, vähän  kauempana sisäpiiristä olevat?

Ehkä äänestysvilkkauden nousu koetaan uhkana. Pelätään, että ”ketä vain voi tulla valituksi”, kuten kuulin kerran vastustettavan vaalijärjestelmän kehittämistä ja äänestämisen edistämistä.

Demokratiaa yhä vierastetaan joissakin "kirkon piireissä". Vedotaan alhaiseen äänestysprosenttiin, että se vie pohjan demokratialta. Ja samalla pelätään prosentin nousua.

Mikä olisi vaihtoehto? Pappisvalta piispojen johdolla? Kutsumenettely: kirkkoherra kutsuisi sopiviksi katsomiaan seurakuntalaisia kirkkoneuvostoon vai riittäisikö, että seurakunnan työntekijät päättäisivät, mihin suuntaan seurakuntaa kehitetään?

Huonoja vaihtoehtoja. Luotan edelleen demokratiaan parhaana tapana, mutta olisiko nyt aika ryhtyä oikeasti kehittämään kirkon vaaleja?

On myös arvosteltu kirkon viestintää, että se valikoi julkaisemiaan tietoja. On paljon keskusteltu kirkon viestinnän asemasta ja tehtävän luonteesta. Onko sen viestittävä vain kirkolle edullisiksi katsottuja asioita ja vaiettava vähemmän mairittelevista tiedoista, vai onko sen tehtävä vain julistaa evankeliumia vai tulisiko sen käsitellä laajemmiin kirkkoa koskevia asioita tai olla peräti myös kanava kritiikille?

Minusta avoin viestintä on aina paras vaihtoehtoa. Enemmän journalismia, vähemmän byrokratiaa tai markkinointiviestintää kirkonkin viestintään. Se lisää uskottavuutta.