Maanantai oli valiokuntapäivä. Useimmat valiokunnat olivat koolla valmistelemassa mietintöjä, jotka tulevat viikon aikana täysistunnon käsittelyyn. Olen hallintovaliokunnassa, joka sorvasi eilen mietintöjä kirkon keskushallinnon ja seurakuntayhtymien hallintorakenteista.
Talousvaliokunta valmistelee mietintöjä viime vuoden tilinpäätöksistä. Sen mietinnöt sisältävät aina oivaltavia johtopäätöksiä ja ehdotuksia myös tulevaisuuden suhteen.
Talous on yksi kirkon Akilleen kantapäistä. Rahat pitäisi saada riittämään niin paljoon, mutta tulot ovat rajalliset. Sen vuoksi rahan käyttöä ja kirkon rakenteita pitää jatkuvasti tarkastella ja viilata, mieluummin enemmän kuin vain ”viilata”, jotta resursseja riittäisi myös tuiki tarpeelliseen kehittämistyöhön.
”Viilaaminen”, leikkaamisesta puhumattakaan, ei ole helppoa. Kaikki toiminnot tai organisaation osat osoittautuvat erityisen tarpeelliseksi viimeistään silloin kun sitä ehdotetaan supistettavaksi tai peräti lopetettavaksi.
****
Toinen vaikea aihe on ajan merkkien ja tarpeiden seuraaminen. Osa kirkon vastuun kantajista saattaa olla sitä mieltä, että se ei ole tarpeenkaan. Ajan merkit saattavat heidän mielestään viedä väärille teille. Olisi luotettava perinteisiin muotoihin ja sanontoihin.
Toinen puoli katsoo, että toimintamuotoja ja tapoja sekä kieltä pitää jatkuvasti uudistaa, jotta tavoitetaan ihmiset. Heidän mielestään se ei tarkoita perinteisestä uskosta luopumista, vaan päinvastoin, halutaan kertoa se nykyihmisille niin, että he sen ymmärtävät.
Kieli, ihmisten elämänpiiri ja yhteiskunta muuttuvat koko ajan. Se haastaa myös kirkon toiminnan. Pappien toimintaa ohjaavia käsikirjoja tulisi pitää ajantasalla ja Raamattuakin pitäisi aika ajoin kääntää uudelleen. Virsikirjaan otettiin edellisellä kirkolliskokouskaudella uusia virsiä, jotka puhuttelevat nykyihmisiä ja ovat nopeasti nousseet suosioon. Nuorillemme ne tulevat olemaan ”niitä vanhoja tuttuja”. Tekstienkään uudistaminen ei ole ilmaista.
****
Tasa-arvo ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus on vanha ja uusi asia. Se sisältyi Jeesuksen opetuksiin ja on luettavissa myös Uudessa Testamentissa. Ranskan vallankumouksessa marssittiin vapauden, veljeyden ja tasa-arvon puolesta. Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessakin se mainittiin, vaikka tarkoittikin vain valkoisia miehiä, ei Amerikan alkuperäiskansoja. YK antoi ihmisoikeuksien julistuksen, jossa nuo periaatteet vahvistetaan.
Monien mielestä se on Suomessa jo kunnossa. Eihän täällä ketään syrjitä?
Toisaalta opin juuri uuden sanan: ”moniperusteinen syrjintä”. Sellaista Suomessakin esiintyy ja yhdenvertaisuudessa on monia puutteita, niin yhteiskunnassa kuin kirkon omassakin toiminnassa.
Tarinoita ihmisten kaltoin kohtelusta riittää. Sitä kuulemme yksityisissä keskusteluissa ja mediassa.
Yhdessä kirkolliskokoukselle jätetyssä aloitteessa esitetään selvitettäväksi, miten kirkko voisi aktiivisesti vastustaa syrjintää ja edistää tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta.
****
Koronan vuoksi turvallisuus on otettu monin tavoin huomioon täällä Turun kristillisellä opistolla, jossa kirkolliskokous istuu. Maskit pidetään kasvoilla, istutaan väljästi kokoussaleissa ja ruokalassa harvaan nimikkopaikoilla jne. Istumisen lisäksi monet myös lenkkeilevät, jos aikaa jää.
Tänään tiistaina on avajaismessu, ministerin vierailu sekä täysistuntoja valiokuntien kokouksia. Taustalla pyörii mediakeskustelu siitä, mitä kirkon pitäisi tai ei pitäisi. Viimeksi on luettu toimittaja Samuli Suonpään oivatalvia juttuja Suomen Kuvalehdestä.
Ensi vuoden syksyllä pidetään jälleen seurakuntavaalit, jotka vaikuttavat myös kirkolliskokouksen kokoonpanoon, välillisesti tosin. Käykääpä ihmiset äänestämässä, se on paras paikka vaikuttaa kirkossakin.
