Tämä päivä aloitettiin kirkolliskokouksessa valiokuntien järjestäytymisellä. Espoon hiippakunta menestyi siinä hyvin, sillä se sai peräti kolme puheenjohtajuutta: Anna-Mari Kaskinen käsikirjavaliokuntaan, Tapio Tähtinen talousvaliokuntaan ja Tapio Luoma hallintovaliokuntaan. Anna-Mari K ja Tapio T ovat uusia, piispa Tapio jatkaa viime kauden pestiä.

Merkittävää oli kahden edellisellä kaudella piispan johtaman valiokunnan puheenjohtajuuden siirtyminen maallikolle: Katri Korolainen tulevaisuusvaliokuntaan ja Johanna Korhonen yleisvaliokuntaan. Neljä vuoden aikana tässä on tapahtunut asenteissa muutos.

Merkittävyys tulee mielestäni maallikoiden aseman vahvistumisesta ja siitä, että eri toimielimien luonne erottuu selvemmin, kun niiden puheenjohtajina on kirkolliskokouksen maallikkojäsenet. Valiokuntapuheenjohtajat ovat myös puhemiehistön jäseniä ja siinä vaikuttamassa asioiden käsittelyjärjestykseen.

Piispoilla on luonnostaan monta paikkaa vaikuttaa asioiden käsittelyyn. Heillä on oma piispainkokouksensa ja tärkeä sija kirkkohallituksessa. Näin he ovat keskeisessä asemassa valmistelussa ja täytäntöönpanossa.  Lisäksi piispainkokouksen painoarvoa lisättiin viime kaudella

Toisaalta piispa Tapio Luoman olo hallintovaliokunnan vetäjänä on luontevaa. Onhan piispa keskeinen hallinnon toimija sekä asiantuntija ja hän hoiti tehtävää erinomaisesti edellisellä kaudella. Valiokunta varmaan hyötyy tästä, toisaalta rakenneuudistus tullee koskemaan myös piispojen asemaa ja tuomiokapituleja.

Ehkä tässä lopulta on kyse tasapainon etsimisestä pappis- ja maallikkosäätyjen kesken.

Minä jatkan hallintovaliokunnan jäsenenä. Tänään esittäydyimme toisillemme ja keskustelimme yleisellä tasolla kirkon rakenneasioista, joihin varmasti palataan tällä toimikaudella. Tulevaisuuskomitea tehnee – toivottavasti – hyviä esityksiä syksyllä.

Vielä muut valiokuntavetäjät: perustevaliokunta piispa Matti Repo – Kalervo Salo Espoosta varapj, lakivaliokunta Antti Savela ja kansliavaliokunta Markku Orsila.

****

Toinen iso juttu tänään oli lähetekeskustelu kirkon viime vuoden talous- ja toimintakertomuksesta. Esittelyssä tuli esiin, että toiminnallisia haasteita kirkolla riittää ja talous on tiukalla, joskaan tilanne ei ole suinkaan toivoton, päinvastoin.

Varsinkin uudet edustajat käyttivät paljon puheenvuoroja. Toimintakertomuksen muoto tuloskortteineen sai kiitosta, joskin ikuisuuskysymys on laaja vai suppea? Vähän ihmettelyä herättää kerrostalon täyttämä kertomuksen kansi (uusi toimitalo etelärannassa), ehkä se kuvaa kirkkoa?

Kiinnostava oli Marjaana Toiviaisen kysymys, mitä sana kirkko tarkoittaa? Keitä tarkoitetaan, kun sanotaan ”me kirkossa”? Ovatko lähetysjärjestöt osa kirkkoa vai kirkon yhteistyökumppaneita? Onko kirkko asiakkailleen palveluja tarjoava laitos vai ihmisten yhteisö?

Jari Kemppainen totesi nettisivualusta ”Lukkarin olevan parasta, mitä kirkkohallitus on seurakunnille tarjonnut”. Lukkari on suurten seurakuntien ja kirkkohallituksen yhteishanke, johon kirkolliskokous myönsi alun perin erillisrahoitusta. Lukkari on säästänyt rahaa ja työtä, kun jokaisen seurakunnan ei tarvitse hankkia omaa alustaa. Sitä käyttää jo yli sata seurakuntaa.

Päivän kohokohtia oli tietysti kirkkoministeri Sanni Grahn-Laasosen vierailu ja hänen tarjoamat leivoskahvit. Ministerin aiheena oli vihapuhe, jota valtiovalta ja kirkko yhdessä vastustavat. Ministeri sanoi apostoli Paavalia, väljästi lainaten. että' vihan kylvö tuottaa pahoja hedelmiä.

Illalla oli vielä perehdytystä varsinkin uusille edustajille. Minäkin sain kertoa kokemuksia viime kaudelta. Sen voi tiivistää kehotuksiin älä lannistu, tee yhteistyötä ja verkostoidu.