Kolmatta päivää käydyssä avioliittokeskustelussa (ei toki yhtä mittaa) tuli tänään näkyviin käänne. Nyt useissa puheenvuoroissa puhuttiin ratkaisun, jopa kompromissin puolesta.

Käänne ehkä tapahtui jo maanantaina, kun Jouni Turtiainen tuli puolitiehen vastaan, ja esitti kompromissia, jonka eri kannoilla olleet voisivat hyväksyä. Jouni ehkä mursi jonkin lasiseinän, joka rohkaisi muitakin ulos omista poteroistaan.

Kiitos Jouni!

Muutamia lauseita dialogiksi muuttuneesta puhumisesta:

”Kaikki etsivät totuutta. Voimme sietää useitakin totuuksia, mutta emme valheita.”

”Pelailu ja salailu pois. Oikeat mielipiteet on tuotava näkyviin.”

”Mikä on kirkon identiteetti. Kannatan avaraa kansankirkkoa, joka pitää sisällään myös erilaisuutta. Strategiat on otettava vakavasti.”

Syntyi herkullista dialogia, kiitos puheenjohtajan ja järjestelmän se sallittiin ja oli mahdollista:
Niilo Räsänen vastaan Kalervo Salo ja Jouni Turtiainen siitä, tehtiinkö Jerusalemin kokouksessa kompromissi vai ei noin vuonna 50 jKr. Asiasta kerrotaan Apostolien teoissa. Teologien säilät viuhuivat.

Risto Tuori vastaan Jaakko Weuro siitä, mitä laeissa ja muissa määräyksissä säädetään avioliitosta kirkon kannalta. Se on upeaa kuunneltavaa, kun juristit keskustelevat pykälillä. ”Laki on niin kuin se luetaan ja kuten hyvä asianajaja sen esittää.”

A-asia menee nyt perustevaliokuntaan, jolle yleisvaliokunta antaa lausunnon. Siihen palataan toukokuussa ensi vuonna.  Jäin siihen vaikutelmaan, että jotain kompromissia sieltä voisi odottaa, olkoon ratkaisun nimitys vaikka muukin kuin kompromissi, jota jotkut kavahtivat.

Muutakin puuhattiin: Kirkon ict-hankkeita (informaatioteknologia, tietotekniikkajärjestelmät, digi, sähköiset palvelut…) tutkitaan ja koordinoidaan, mikä on hyvä asia. Miten isot hankkeet on järkevintä toteuttaa niin, että tarkoitus saavutetaan, mutta kustannukset pysyvät hallinnassa.

ICT on tärkeä, mutta kallis asia nyt ja tulevaisuudessa. Se aiotaan selvittää perin pohjin ulkopuolisen ja riippumattoman selvittäjän toimesta.

Sillä sektorilla on osattava tehdä yhteistyötä, mutta se tie on usein kuoppainen ja mutkainen. On muistettava kuunnella myös seurakuntia, ei vain keskushallintoa. Yhteistyö on voimaa, minkä voin todistaa kirkon ja seurakuntien yhteisissä verkkohankkeissa itsekin mukana olleena.