Viikon aikana käsiteltiin isoja ja vähän pienempiä asioita. Kaikenkaikkiaan asioita ja keskusteluja käytiin paljon, minkä kokousedustaja tunsi paineena.

Avioliittoasiassa tehtiin yksi päätös: kirkkohallitusta pyydetään tekemään selvitys siitä, mitä vaikuttaisi, jos kirkko luopuisi vihkioikeudesta. Yleisvaliokunta laati useita kysymyksiä, joihin selvityksessä tulisi vastata. Mm kysytään, mistä vihkimisessä itse asiassa on kysymys. Vihkioikeus vaikuttaa monella tavalla kirkon, seurakuntien ja seurakuntalaisten elämään.

Paljon toiveita on kasattu avioasiassa kunnioittavan keskustelumallin käyttämiseen ja tulosten saamiseen sen avulla. Tulos olisi yhteisymmärryksen lisääntyminen tai ainakin toistemme kuunteleminen. Tuli mieleen ajatus, että myös kirkolliskokousedustajat voisivat kokoontua epävirallisemmin tämän asian äärelle. Onhan kirkossa paljon tällaisen dialogin ja sovittelun asiantuntemusta, mutta onko niin, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä?

Lääninrovastin vaalitapa muuttuu niin, että hänet nimeää tuomiokapituli kuten tähänkin asti, mutta nyt ilman rovastikunnan pappien valitsemia kolmea ehdokasta.

Päätettiin myös, että muiden kristillisten kirkkojen jäsenten osallistumisesta meidän kirkon ehtoolliselle voivat piispat antaa ohjeita eli käytännössä mahdollisuus osallistua ehtoolliselle laajenee ja ekumeeninen kanssakäyminen helpottuu. Samoin näiden kirkkojen pappien saarnaaminen mahdollistuu.

Arkkipiispan vaalissa (nyt käytävillä jo spekuloidaan, kenestä tulee aikanaan Kari Mäkisen seuraaja) muiden hiippakuntien valitsijoiden painoarvo kasvaa arkkihiippakuntaan (Turku) verrattuna.

Kirkon budjetti ja toimintasuunnitelmat vahvistettiin. Seurakuntien kannalta katsoen keskusrahastomaksu vähän pienenee. 

Kirkon nelivuotiskertomus on valmistunut ja se on tärkeä työväline tulevaisuutta ajatellen. Sen käsittely jatkuu keväällä 2017.

Iso asia on tulevaisuuskomitean mietintö, josta käytiin pitkä lähetekeskustelu. Mietintöä ja toimenpiteitä sen johdosta käsitellään seuraavaksi istuntoviikkojen välillä eri valiokunnissa ja täysistunnossa jälleen keväällä.

Seurakuntapastorin virantäyttöön ei tule muutoksenhakua, rippikoululaisten ehtoolliskäytäntöä laajennettiin, missiologisen (lähetys) tietämyksen lisääminen lähetettiin "tiedoksi mahdollisia toimenpiteitä varten"ja seurakuntavaalikäytäntöjä kehitellään (tarkoittaa mm. sähköistä äänioikeutettujen luettelo, nettiäänestys on eri asia).

Mielenkiintoinen keskustelu käytiin valiokunnassa ja salissa siitä, mitä lähetystyö on? Todettiin, että mm. myös putkiremontin tekeminen ja matematiikan opettaminen voivat olla lähetystyötä.

Yllättävä tilanne syntyi perjantaina, kun tekninen kokousjärjestelmä kaatui ja siirryttiin manuaaliseen käsittelyyn, mikä koski läsnäolon toteamista, puheenvuoron pyytämistä ja äänestämistä. Rohkaisevaa oli, että kokous voidaan pitää niinkin.

Arkkipiispan päätössanat: "Olemme hämmentyneitä"

Otteita arkkipiispa Kari Mäkisen istuntoviikon päätöspuheesta: Tulevaisuuskomitea antoi näkymiä, kuten "kontrollista luottamukseen". Avioliittokeskustelussa koettiin hämmennystä. Mitä meillä on edessämme? Näkymä ei selventynyt. Olemme tilanteessa (samaa sukupuolta olevien avioliito on pian mahdollinen), jossa emme ennen kirkkona ole olleet.  Joissakin muissa luterilaisissa kirkoissa sekin on koettu. Tässä tilanteessa ei olla vain lakimuutoksen vuoksi, vaan sukupuolivähemmistön asema, tietämyksemme ja suhtautuminen heihin on muuttunut. Hekin ovat kirkon tasavertaisia jäseniä. Havainto: avioliitolla on suuri symbolinen merkitys. Se pitää tunnistaa. Miltä keskustelumme tuntuu heidän keskuudessaan ja mitä tässä voisi merkitä "kontrollista luottamukseen"?

"Jumala vaikuttaa meidän keskellämme ja elämä etsii uomansa. Se on vapauttavaa."