Kirkolliskokouksella mahdollisuus tehdä isoja päätöksiä – reformaatio
Kirkolliskokous kokoontuu alkavalla viikolla kevätistuntokaudelleen juhlavissa puitteissa. Monet matkaavat Turkuun lippujen liehuessa ja ilmapallojen nosteessa. Valiokuntien ensimmäiset istunnot pidetään vapunpäivänä maanantaina.
Ensimmäinen varsinainen istuntopäivä tiistai aloitetaan perinteitä kunnioittaen Maarian kirkossa avajaismessulla, jonka toimittamisesta tällä kertaa vastaavat Espoon hiippakunnan edustajat.
Viikon asialistalla on monta tärkeää asiaa. Muutaman asian kohdalla kirkolliskokouksella olisi mahdollisuus tehdä historiallisia päätöksiä, mikä hyvin sopisi reformaation merkkivuoden henkeen. Historiallisella tarkoitan, että ne todettaisiin tulevaisuudessa sellaisiksi:
Turku 2017! Miltä kuulostaisi, kuten Wittenberg tai Augsburg, jotka yhä muistetaan 500 vuotta myöhemmin? Reformaation merkkivuosi voisi olla sen tekemistä eikä vaan muistelua.
Pelkään kuitenkin, että niin ei tapahdu. Tyydymme lyhyiden, usein lähes huomaamattomien askelien ottamiseen. Vai olenko turhaan kärsimätön?
****
Suurin asia on kirkon tulevaisuuden hallinto, talous ja toimintakulttuuri eli tulevaisuusvaliokunnan tulevaisuuskomitean mietinnön perusteella tekemät esitykset, joita varten muutkin valiokunnat antoivat lausunnon. Hallintovaliokuntakin teki lausuntoa istuntoviikkojen välillä useampana päivänä.
Esityksissä on jääty varsin kauas siitä, mitä alkuperäisessä aloitteessa tarkoitettiin. Aloitteessa esitettiin kirkon hallinnon ja rakenteen perusteellista remonttia ”puhtaalta pöydältä”; minkä verran tarvitaan hallintoa ja rakenteita, jotta kirkon keskeiset tehtävät tulevat hyvin hoidettua – myös lähivuosikymmenten aikana, jolloin resurssit todennäköisesti supistuvat ja kirkon asemakin saattaa muuttua.
Nyt päädyttäneen tekemään pieniä tarkistuksia sinne tänne, mutta varotaan suuria rakenteellisia tai valta-asetelmiin liittyviä muutoksia. Käsittelyn kuluessa kaikki tahot ovat puolustaneet omia asemiaan ja pyrkineet mieluummin niiden vahvistamiseen kuin luopumaan jostain.
Vanha totuus on, että halutaan uudistuksia mutta vastustetaan muutoksia. Olen mieltynyt myös kiinalaiseen viisauteen, että ”vain se voi säilyä, mikä muuttuu”.
Kirkkoa ympäröivä todellisuus ajaa ohi, kun me pohdimme nippeleiden muotoa. Pelkään, että lähivuosina käytetään valtavasti jälleen aikaa näpertelyyn, kun pitäisi tehdä isompia asioita.
Vai tekisimmekö isomman reformaation?
****
Käytännössä suuri ja suureksi nostettu asia on samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen avioliittoon. Sitä käsitellään aloitteen pohjalta. Aloitteessa esitetään, että kirkollinen vihkiminen olisi mahdollista, mutta papeilla olisi omantunnon vapaus vihkiä tai olla vihkimättä.
On etukäteen selvää, että siitä ollaan ainakin kahta mieltä. Mutta ajatteleeko joku, että tässä asiassa jompikumpi puoli vaihtaisi mielipidettään? Voitaisiinko siinä saavuttaa yksimielisyys? Tuskin.
Miten ajatellaan tästä päästävän eteenpäin?
Eikö nyt olisi viisainta myöntää, että olemme tässä asiassa erimielisiä, ja toimia niin, että voimme elää sen kanssa yhteisessä kirkossa.
****
Monta muutakin asiaa tulee taas käsiteltäväksi pikapikaa tiistaista perjantaihin. Yritän tässä blogissa kertoa päivittäin tapahtumista ja tunnelmista. Saa kommentoida ja lähettää palautetta.
Hyvää vappua!
