Kirkolliskokouksella on ollut tässä asiassa pitkä etsikkoaika, jota se ei kuitenkaan ole kyennyt käyttämään hyväksi. Samaa aikaan kirkkovihkimisten suosio on laskenut. Siihen nähden tämä suuri skisma ei ole oikein suhteessa vihkimisen yleiseen suosioon, eikä teologiseen merkitykseenkään.

Vastauksessaan piispat toteavat, että asiassa voidaan perustellusti päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Piispat toteavat, että ”tilanteessa, jossa piispainkokouksen jäsenet päätyisivät syystä tai toisesta joustamaan parhaana pitämästään mallista, pitää enemmistö heistä toiseksi parhaana mallia 3”. Tuo on kirjallisesti loistava lause, mutta mitä se tarkoittaa tulevaisuutta ajatellen?

Malli 3 olisi kompromissi, jonka mukaan kirkko pitäisi kiinni avioliitosta miehen ja naisen välisenä, mutta myös samaa sukupuolta olevat parit voitaisiin vihkiä avioliittoon. Papeilla olisi omantunnonvapaus vihkiä tai olla vihkimättä. Tavallaan se omantunnon vapaushan on jo nyt olemassa.

Keskustelun loppupuolella perjantaina puhunut piispa Kaarlo Kalliala sanoi olevansa pettynyt, ettei päästy yhteisymmärrykseen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Hän sanoi asian nyt etenevän muulla tavalla.

Mikä se muu tapa tämän jälkeen voisi olla?  Vaihtoehtoja on ainakin kolme - neljä, jotka voivat toteutua yhtä aikaakin:
1) Jatkossa ilmeisesti käytännöt vaihtelevat hiippakunnittain.
2) Odotetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä valituksiin asiassa.
3) Yksittäiset papit vihkivät jo nyt myös samaa sukupuolta olevia pareja.
4) Todellisuus kulkee omaa tietään ja toteuttaa tuota kahden avioliittokäsityksen mallia.

Asia voi vielä palata kirkolliskokoukseenkin aloitteen tuomana, aika näyttää.

Minusta kirkon kannattaisi vihkiä kirkossa kaikki, jotka sitä yhä haluavat.