Kirkolliskokouksen tämän vuoden toinen istuntoviikko alkaa tiistaina 3.11. Osa valiokunnista kokoontuu jo maanantaina Turun kristillisellä opistolla.
Elokuisesta istuntoviikosta on kulunut vasta reilut kaksi kuukautta, mutta paljon on jo sen jälkeen tapahtunut.
Elokuussa elettiin koronapandemian suvantovaihetta ja odotettiin KHO:n päätöstä siitä, saiko pappia varoittaa samaa sukupuolta olevan parin vihkimisestä.
Sen jälkeen on alkanut pandemian toinen aalto ja KHO on antanut päätöksensä, että saa varoittaa.
KHO:n päätös muutti kirkkoa, ainakin vähäksi aikaa. Toisia kirkon toimijoita se järkytti, toisille se antoi turvallisuuden tunteen: kaikki ei sentään muutu.
KHO:n ratkaisu sai myös piispojen kokouksen ottamaan kantaa. Piispat kehottivat pidättyväisyyteen, millä piispat tarkoittivat tässä tapauksessa sitä, että samaa sukupuolta olevia pareja vihkiviä pappeja ei rangaistaisi, ei ainakaan kovin ankarasti.
Avioliittokysymys ei ole nyt kokouksen asialistalla, mikä ei estä sen tuloa jollain tavalla keskusteluun.
****
Toinen kirkkoa (päättäjiä, pappeja ja muista työntekijöitä, ehkei niinkään jäseniä) kohauttava asia elokuun jälkeen on ollut kirkon nelivuotiskertomuksen julkaiseminen. Viisarit osoittavat sen mukaan yhä alaspäin.
Yksi johtopäätös kirjassa on, että ”suomalaisten uskonnollisuudessa ja suhteessa kirkkoon on menossa sukupolvien välinen murros”. Nuoret ja heidän vanhempansa ajattelevat eri tavalla.
Nykyinen nelivuotiskertomus: Uskonto arjessa ja juhlassa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016 – 2019 on erinomainen kirja siinäkin mielessä, että siinä ei vain kerrota, mitä on tapahtunut neljän vuoden aikana, vaan katsotaan tulevaisuuteen! Siinä on paljon ideoita, miten kirkon toimintaa voisi kehittää.
Nelivuotiskertomus on yksi tulevan istuntoviikon aiheista. Sen yhteydessä voi perinteisesti puhua kaikesta maan ja taivaan välillä.
****
Yksi viikon isoista aiheista on uusi kirkkolaki, joka tuli eduskunnasta bumerangina takaisin. Nyt lakipaketti on pikapikaa kirjoitettu tarvittavilta osin uudelleen ja se palaa näin kirkolliskokoukseen. Siihen sisältyy myös hallintoelimien etäkokousten mahdollistaminen.
Iso periaatteellinen muutos koskee tähän asti kirkkolaissa ollutta kirkon tunnustuksen määrittelyä, jonka kirkkohallitus esittää siirrettäväksi kirkkojärjestykseen. Lain vahvistaa eduskunta, järjestyksen kirkolliskokous yksin.
Kirkkohallituksen esitys syntyi äänestyksen jälkeen, joten se jakanee mielipiteitä myös kirkolliskokouksessa. Vähemmistöön jääneiden mielestä tunnustus tulisi säilyttää kirkkolain puolella.
Pykälän alkuosa kuuluu näin: "Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa."
Olisiko siitä päätettävä eduskunnassa vai vain kirkolliskokouksessa, kas siinä kysymys.
****
Talous on jälleen tärkeä aihe, kun päätetään kirkon ensi vuoden talousarviosta ja toimintasuunnitelmista. Suurimman työn siinä tekee talousvaliokunta, jonka mietinnöt ovat nautittavaa luettavaa.
Elokuussa tehtiin kolme seurakuntarakenteen kehittämistä koskevaa aloitetta. Niiden taustalla on tarve keventää rakenteita, kun kirkon taloudelliset voimavarat supistuvat.
Keveimmässä aloitteessa esitettiin laadittavaksi kriteerit, jotka seurakuntien on täytettävä, tai muutoin tuomiokapituli voi käynnistää jonkinlaisen menettelyn tilanteen korjaamiseksi. Enimmillään se voi johtaa pienen seurakunnan yhdistämiseen suurempaan.
Toisessa aloitteessa ehdotettiin seurakuntayhtymien hallinnon keventämistä. Kolmannessa aloitteessa esitettiin kaikkein suurimpia muutoksia. Siinä esitettiin nk. hiippakuntamallin selvittämistä. Mallissa kaikki seurakunnat kuuluisivat suoraan johonkin hiippakuntaan, mutta siitä myöhemmin lisää.
****
Pyrin päivittäin tässä blogissa kertomaan päivittäin kirkolliskokouksen tapahtumista, joten pysykää kanavalla, jos aiheet kiinnostavat.
