Keskiviikkona 7.5

Keskiviikkona jatkui seurakuntarakenneuudistuksen lähetekeskustelu, jonka välissä puhuttiin aloitteista ja pidettiin kyselytunti. Päivä alkoi partiohenkisesti edustaja Mari Korhosen aamuhartaudella, jonka teemana oli ”Lupaan parhaan kykyni mukaan”.

Henkilöstöseurakuntien perustamisen mahdollistaminen puhutti, mutta aiheen laajuuteen nähden vain raapaistiin pintaa. Kyse on siitä, miten seurakuntaan kuulutaan: tietyn rajoitetun alueen sisältä, siis nykysysteemi, jota sanotaan parokiaaliseksi.
Vaihtoehtona on henkilöstöseurakunta, johon kuulutaan rajoista välittämättä. Henkilöstöseurakunnan perusteena voi olla esimerkiksi herätysliiketausta tai suhtautuminen naispappeuteen eli nk. virkakysymys. Seurakuntarakenne-esitys lähtee alueellisista seurakunnista.
Yhdessä aloitteessa esitettiin Kirkon keskushallinnon ja organisaation tarkastelua ”puhtaalta pöydältä” tavoitteena huomattavasti nykyistä kevyempi hallinto. Kirkkoa on uudistettu sieltä täältä, mutta olisi aika katsoa kokonaisuutta, poistaa päällekkäisyyksiä ja tarkastella vaihtoehtoisia malleja.
Hesarin pääkirjoitussivullekin päässyt aloite käsitteli lasten huomioon ottamista vihkikaavassa. Erityisesti siinä ajateltiin uusperheitä tai muita vihittäviä pareja, joilla on jo lapsia.

Kyselytunnilla käsiteltiin arkipyhiä, jumalanpalvelusten kehittämistä, kirkollisten ammattien koulutusta ja perinteiden mukaan myös kirkon viestintää. Arkipyhien siirtoa selvitellään, mutta kirkon kanta lienee selvä: pyhät kuten loppiainen ja helatorstai ovat oikealla paikalla nyt. Pyhät on kirkkolakikysymys, mutta palkallisia vapaapäiviä ne ovat työlainsäädännön perusteella.

Viestintäkeskustelu käytiin nyt syksyn seurakuntavaalien ja facebookin ympärillä. Olemme osaksi vielä viestinnän murroksessa siirtymässä yksisuuntaisesta ja monenkeskiseen viestintään, mikä näkyy viestintäasenteissa ja tottumuksissa.
Kuinka paljon vaaliviestinnässä voidaan nostaa esiin asiateemoja ja ongelmakysymyksiä? Miten tavoitella erilaisia ihmisryhmiä? Miten hallita facebookia?
Facebook ja sosiaalinen media ylipäätään on kuin tori, jonne tulee viestejä eri tahoilta. Somea ei voi hallita, mutta siinä täytyy olla mukana.

Rakennekeskustelu jatkui velloen laidasta laitaan. Pintaan nousivat jälleen mm. pakkoliittyminen, yhtymärakenteen plussat ja miinukset, yhtymärovasti ja neuvostojen puheenjohtajuudet.
Kaksi piispaa ja pari muuta edustajaa vaati, että kirkkoherran on oltava seurakuntaneuvoston puheenjohtaja edelleen. Esityksessä annetaan seurakuntaneuvoston päättää, kuka jäsenistä on pj.
Edustaja Tapio Tähtinen tiivisti ajatuksen taantuvasta seurakunnasta lauseeseen ”meillä on aina tehty näin” eli ei kyetä uudistumaan. Kasvavassa seurakunnassa pidetään hänen mukaansa heikoimmista huolta ja annetaan maallikoille valtaa.
Tärkeänä pidettiin muutoksen tukemista ja kaikenlaista yhteistyötä sekä toivottiin ”rakennemuutosrauhaa” seurakunnalle, jossa rakenteita on ravisteltu viime vuosina.
Itse pidin kirkkohallituksen esitystä hyvänä kompromissina, vaikka olisin toivonut rohkeampia askelia hallinnon keventämisessä, säästöjen saamisessa ja jäsendemokratian vahvistamisessa.
Tähän asti on rakenneuudistuksesta käytetty 39 puheenvuoroa ja odottamassa ainakin 10.

Käytäväkeskusteluissa puhuttiin, mikä on puhumisen funktio. Ainakin puheoikeus kuuluu demokratiaan ja kokeneet kirkolliskokousedustajat sanovat, että täällä hyvä puhe voi oikeasti vaikuttaa ja hyviä perusteluja arvostetaan.
Kirkolliskokouksessa on paljon samaa kuin eduskunnassa, mutta myös eroja. Ehkä näkyvin ja eniten päätöksentekoon vaikuttava ero on ryhmien tai puolueiden puuttuminen. Mielipiteet eivät ryhmity ryppäiksi, joiden kesken voitaisiin sovitella ja tehdä kompromisseja.
Edustajat ovat yksilöitä ja äänestysten lopputulokset ovat usein arvaamattomia. Ryhmätraditio puuttuu. Ryhmät kyllä helpottaisivat päätöksentekoa ja toisi siihen ennakoitavuutta. Kokeneet sanoivat, että kirkossa on mahdotonta muodostaa ryhmiä mielipiteiden mukaan, sillä ne asettuvat joka asiassa eri tavoin ja eri perustein.
Aivan satunnasta mielipiteenmuodostus ei kuitenkaan ole. Pinna alla ryhmien kaltaisia virtauksia, jotka pulpahtavat esiin puheissa ja äänestyksissä.