Eilistä keskustelua luonnehti blogissaan striimistä seurannut kirkkoherra Tuomas Hynynen ohipuhumiseksi. Siitähän tässä juuri on kysymys. Miten päästään ohipuhumisesta kohtaamiseen?
Olisiko aika tunnustaa, että olemme kaikki kastettuja kristittyjä. Katsomme kaikki omalta suunnaltamme Kristukseen. Uskollamme on sama kohde, vaikka olemme uskon todeksi elämisen muodoista eri mieltä.
Se vanha totuus pätee tässäkin: ”erimielisyyksiä ei olisi, jos kaikki olisivat kanssani samaa mieltä”.
Ohipuhumisella emme pääse eteenpäin. Meidän tulee tunnustaa, että kristinuskoa voi tulkita eri tavoin, vaikka olisi kyse samasta uskosta. Emmekä ole yksin oikeassa. Kristinuskossa on toki pitkä yksin oikeassa olemisen perinne, josta pidetään kiinni.
Voisimme nyt jatkaa piispojen vastauksen osoittamalla tiellä ja hyväksyä sovitteleva ratkaisu, jota myös kompromissiksi sanotaan. Näin pääsisimme tästä eteenpäin. Ehkä sekin lohduttaa epäilijöitä, että ei ole mitään ikuista avioliiton muotoa.
****
Erästä asiaa tällä viikolla käsiteltäessä toivottiin, että aloitteissa ja puheissa sanottaisiin se, mitä oikeasti tarkoitetaan. Totta onkin, että kirkossa ja kirkolliskouksessakin puhutaan usein vertauksin ja symbolein. Joskus puhutaan kehällisistä asioista, kun ei tohdita sanoa oikeaa motiivia.
Tai sitten ei luoteta toisen ilmaisemaan tarkoitukseen, vaan sitä epäillään. Epäillään, että se kuuluisa koira on johonkin haudattuna tai vähintään on oravanhäntä kainalossa. Näin sitä puhun minäkin vertauksin.
Paljon on kuitenkin aitoa ja vilpitöntä puhetta. Esiin tulee erilaisia näkökulmia. Harvoin syntyy sellaisia väittelyitä ja piikittelyä kuin esim. eduskunnassa. Toisaalta kuulee moitittavan – usein välillisesti ja nimiä mainitsematta – ihmisten kristillistä vakaumusta vääräksi.
Kirkko tullut taskuun
Kirkon keskusrahaston ym tilit hyväksyttiin ja vahvistettiin. Niistä ei tällä kertaa syntynyt keskustelua. Johtuiko niukkuudesta?
Etäkokoukset tulevat tästä lähin mahdolliseksi kirkossa myös normaalioloissa. Seurakuntien toiminnassa on jo toteutunut korona-ajan tuloksena vuosia sitten ennakoitu ilmiö: kirkko tulee taskuun.
Istuntoviikon päätösmessu pidettiin Maarian kirkossa aamutuimaan. Markku Orsila lainasi Paavalin kirjettä saarnassaan: ”Saattakaa työnne nyt loppuun. Halusitte sitä innokkaasti, viekää se siis päätökseen mahdollisuuksienne mukaan.”
Hyvä tavoite neljälle vuodelle.