Maanantai-iltapäivä alkoi kirkon ensi vuoden talousarvioiden (monikko, koska on kirkon keskusrahasto ja eläkesäätiö) ja toimintasuunnitelmien esittelyllä.

Kansliapäällikkö Pekka Huokuna kertoi vuoden 2022 tapahtumista: seurakuntavaalit, synodaalikokoukset (pappien kokous) sekä viestintäselvitys siitä, miten kirkon viestintä pitäisi järjestää.

Ensi vuoden hankkeita ovat myös Milleniaalien kirkko, Digikirkko, Kipa 2 sekä Työ verkossa ja Vanhan testamentin mobiilikäännös. Se vie vuosia, eikä ole aivan halpaa hommaa, ensi vuonna siihen on varattu 1,5 Me.

Lukkarin eli seurakuntien käytössä olevan julkaisujärjestelmän ylläpitoon on varattu rahaa. Se tuntuu hyvältä, sillä se lähti vuosia sitten liikkeelle suurten seurakuntien yhteistyöstä, missä minäkin olin vähän mukana. Useiden seurakuntien kotisivut on tehty Lukkarilla.

Kirkon viestintähanketta nyt vetävä Sami Kallioinen oli aikoinaan Lukkaria tekemässä ja lupasi silloin, että pian kirkko tulee taskuun. Nyt näin on käynyt, mitähän seuraavaksi?

Valtionrahoitukseen tulee indeksitarkistus 1,6 %, mistä kirkko ja seurakunnat iloitsevat. Siitä osa käytetään kirjurin tietohallintoon, loput jaetaan seurakunnille..

Seurakuntien kannalta on tietysti tärkeätä, että keskusrahastomaksu säilyy entisellään eli 6.5 pros. Sen vuoksi kirkon keskusrahaston taloutta on sopeutettava.

Vuosi 2023 on sopeuttamisen vuosi, jolloin kirkon talouden pitäisi päästä tasapainoon. Säästötavoitteesta runsas puolet on jo suunnitelmissa, loppua vielä haetaan.

Päällekkäisyyksiä yritetään poistaa, ja katsoa, mikä taho parhaiten voisi jonkin tehtävän hoitaa. Vaikea tuntui olevan löytää tehtäviä, joista kokonaan voitaisiin luopua.

Kirkkoneuvos JuhaTuohimäki lupasi, että tehtäviä ei vain siirretä ”jonkun muun” hoidettavaksi, eikä seurakuntien menoja saa lisätä. Nuo vaarathan helposti vaanivat, kun julkisyhteisö säästää.

Jo muodostuneiden ja totuttujen menojen leikkaaminen on vaikea harjoitus, sen jokainen tietää omasta taloudestaan.

****

"Pienet ja isot asiat suloisesti sekaisin"

Eniten kirkolliskokousta puhutti kuitenkin Enonkosken luostariyhteisön tukemiseksi jätetty aloite. Enonkoski on ”toivon välähdys yössä”, lainasi piispa Seppo Häkkinen Anna-Maija Raittilaa. Aloitteessa anotiin tukea 50 000e.

Enonkosken luostariyhteisöllä oli täysistuntosalissa paljon tukijoita piispoja myöten. Tuntui, että kirkon hengellinen elämä on keskittynyt vain Enonkoskelle ja tavalla, johon seurakunnissa ei ylletä.

Pienistä asioista riittää puhetta, suurista linjoista vähemmän. Edustaja Timo Kaunisto sanoikin kirkolliskokouksessa olevan samanlaista kuin kunnissa: pienet ja isot asiat ovat suloisesti sekaisin.

Keskustelussa muistutettiin, että Milleniaalit ja Zoomerit ovat erilaisia, joita pitäisi huomioida eri tavoita. Toisaalta ikä ei määritä välttämättä kaikkia ihmisiä kaikessa.

Puhetta riitti myös evankelioimisaloitteesta, jossa esitettiin evankelioimisen lisäämistä kirkossa ja suunnitelman tekemistä sitä varten. Aloite lähti puheiden saattelemana käsikirjavaliokuntaan.

****

Historiallinen kirkkolakiuudistus

Lakivaliokunnan mietintö kirkkolain kokonaisuudistuksesta on kooltaan peräti 300 sivua. Sitä on sanottu monella muullakin tavalla historialliseksi. Edellinen yhtä iso kirkkolain-uudistus kooltaan ja merkitykseltään oli Schaumanin kirkkolaki 150 vuotta sitten. Sitä kuulemma valmisteltiin 50 vuotta. Ehkä Schaumanin nimiin laitettu laki oli vielä nyt tekeillä olevaa merkittävämpi, sehän erotti seurakunnan kunnasta.

Nyt oikeastaan toivotaan, että tämä meidän uudistus ei olisi sillä tavalla merkittävä, että kirkon asema julkisyhteisönä häiriintyisi. Silti ennustetaan, että seuraavaa kokonaisuudistusta saadaan odottaa samat 50 vuotta.

Historiallista uudistusta esiteltiin tänään kirkolliskokouksen iltakoulussa, mikä sekin on harvinainen tapa. Varsinaisen käsittelyn on tarkoitus tapahtua tämän viikon aikana ja lähettää koko paketti sitten eduskunnan vahvistettavaksi.

Lakiesitys kävi jo kerran eduskunnassa, mutta tuli bumerangina takaisin. Uusintakierroksella sitä supistettiin ja muutettiin eräitä kohtia eduskunnan palautteen perusteella. Varsinaisesti ei eduskunta voi lain sisältöä muuttaa; se vain hyväksyy tai hylkää. Onhan sekin melko suuri valtaoikeus.

Yksi haaste siihen vielä sisältyy: sanotaanko kirkon tunnustus kirkkolaissa vai kirkkojärjestyksessä. Kirkkolain aina vahvistaa eduskunta, kirkkojärjestyksen muutoksista päättää kirkolliskokous yksin.

Asiasta kirkolliskokous on kahta mieltä. Viikon aikana selviää, kumpaan säädöskokoelmaan se liitetään. Tunnustuksesta sinänsä ollaan yksimielisiä, eikä aihe seurakuntalaisten kannalta ole kovin tärkeä, eikä se piispan todistuksen mukaan ole pelastuskysymys.Tällä hetkellä tunnustus kerrotaan kirkkolaissa.

Jos kirkolliskokouksessa muutos ja pysyvyys ovat vastakkain, pysyvyys usein voittaa.