”Saapa nähdä, mitenkä se viikolla vaikuttaa.”
Näin sanoi Päivi Linnoinen kirkolliskokousviikon päätösmessun saarnassaan tuntematonta ”entistä saarnaajaa” lainaten. Se pätee koko istuntoviikon jälkeen. Jäävätkö puheet vain puheiksi, vai seuraako niitä myös tekoja. Miten viikon työ vaikuttaa tulevina aikoina?
Päätösmessun toimittamisesta Maarian kirkossa vastasivat Espoon hiippakunnan edustajat. Päivi Linnoinen lainasi kahden vanhan teologin, Paavalin ja Anna-Maija Raittilan tekstejä..
- Vahvat sanat, ollakseen totta, vaativat taakseen vahvan elämän. Semmoisen, josta entinen saarnaaja sanoi, kun häntä sakastissa kiiteltiin: ”Saapa nähdä, mitenkä se viikolla vaikuttaa.”
”Raamatun henkilöt voivat toimia meille kristittynä elämisen peileinä. Apostoli Paavali on yksi Jumalan peileistä. Peilejä tarvitaan, jotta oma oleminen ja tehtävä Kristuksen seuraajana kirkastuu. Silloin kirkastuu myös kristityn identiteetti”, sanoi Linnoinen.
Kirjeessään Paavali muistuttaa sekalaista Korintin seurakuntaa: ”Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen.” Jos tässä ruumiissa yksi jäsen kärsii, kaikki muutkin kärsivät.
Anna-Maija Raittila kirjoitti, ettei yhteys synny ristiriitoja väistämällä, vaan se syntyy niiden läpi. Se on aina ”synnyttämisen hedelmä”.
Siitä saimme taas evästä kotimatkalle.
”Tarvitaan nopeita ja rohkeita tekoja”
Tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä kirkon nelivuotiskertomuksesta vaadittiin nopeita ja rohkeita tekoja toiminnan kääntämiseksi ja organisaatiokulttuurin muuttamiseksi. Erityisesti niitä tarvitaan nuorten pitämiseksi kirkon helmassa.
Suorastaan järkyttävää oli kuitenkin lukea siitä, miten valiokunnan aikaisemmat samoja asioita käsitelleet ehdotukset ovat niin hitaasti toteutuneet. Niin paljon on jäänyt vain puheeksi.
Mietintöä esitellyt valiokunnan puheenjohtaja Katri Korolainen sanoi tuntevansa itsensä papukaijaksi Tapio Tähtisen tapaan, kun joutuu vuodesta toiseen toistamaan samoja asioita.
Valiokunnan kärkivaatimus koski milleniaalien (2000-luvun alussa täysi-ikäiseksi tulleet) ja z-sukupolven (vuosituhannen vaihteen tienoilla syntyneet) osallisuuden vahvistamista määrätietoisilla toimilla yhteyksien rakentamiseksi nuoriin aikuisiin.
Kakkoskärkenä vaadittiin diakoniatyön kehittämistä karsimalla systemaattisesti esteitä vapaaehtoistoiminnalta. Kirkko toimii erilaisten auttamistapojen ja solidaarisuuden mahdollistajana.
Seurakuntayhtymän hallinnon keventämisestä oli jälleen tehty aloite. Hallintovaliokunta esitti aloitteen hylkäämistä. Ydinkohta aloitteessa oli, että seurakuntayhtymässä käytäisiin vain yhdet vaalit. Kaksia vaaleja pidettiin hankalana ja hylättyjä ääniä tuottavana.
Valiokunnan mukaan vastuuvapauden myöntäjien ja veroista päättäjien tulee olla suoralla vaalilla valittavia.
Aloitteen tekijä Pauli Niemelä ehdotti asian palauttamista sen selvittämiseksi, voisiko yhtymän valtuuston kuitenkin valita välillisesti. Hän muistutti kuntayhtymien käytännöistä.
Käsittelyä jatkettiin äänin 84–18 ja aloite lopulta hylättiin, mutta aiheeseen varmaan palataan tulevaisuudessa.
Kirkon vaalijärjestelmä kaipaa uudistuksia. Itse totesin kannattavani myös kirkolliskokouksen maallikkoedustajien valitsemista suoralla jäsenvaalilla.
Arkkipiispa Tapio Luoma päätti istuntoviikon kiinnittäen huomiota syytöksiin kirkon jähmeydestä ja avoimuuden puutteesta. Molemmissa pitää tehdä parannusta.
”Viikon aikana on koettu yhteyttä ja ylitetty rajoja. Kaivataan myötätuntoa omaa haavoittuvaisuuttamme kohtaan. Meidät hyväksytään haavoittuvinakin. Siitä syntyy luottamus.”
