Keskiviikkoiltana saatiin vihdoin käyntiin keskustelu kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta perustevaliokunnan kielteisen kannan pohjalta. Paljon painavia ja koskettavia puheenvuoroja pidettiin. Keskustelu jatkuu ainakin torstaina. Vielä ei voi sanoa, miten aloitteen käy.

Käsittelyn aloitti perustevaliokunnan puheenjohtaja piispa Matti Repo. Hän kertoi valiokunnan työskentelystä ja mietinnöstä. Sen henki on, että "Jumala on asettanut avioliiton miehen ja naisen välille".

Valiokunnan mietintöön eriävän mielipiteen liittäneistä käytti ensimmäisenä piispa Björn Vikström puheenvuoron, jonka lopussa esitti aloitteen mukaisen (= asian) valmistelun jatkamista piispainkokouksessa. Piispoista häntä kannattivat Kalliala ja Laajasalo, Häkkinen oli valiokunnan enemmistön, siis aloitteen hylkäämisen kannalla.

Kalliala sanoi, että tärkeämpää kuin päättäjien keskinäinen kunnioitus on kunnioittaa heitä, joita asia todella koskee.

Erityisesti kosketti edustaja Hanna Mithikun puheenvuoro: ”En ole mielipide, vaan Jumalan luoma ihminen.” Hän toivoi ratkaisua nyt, kun on hänen aikansa.

Jouni Turtiainen: ”Puheet tulevat iholle.”
Kirsi Hiilamo: "Ei voida jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut."
Päivi Raunu: ”Hiljainen kirkko odottaa meiltä ratkaisua.”
Päivi Linnoinen puhui mielipiteen muuttumisen mahdollisuudesta: ”Ylioppilasaineeni aihe oli 'Miksi vastustan naispappeutta'. Kahdeksan vuotta myöhemmin minut vihittiin papiksi.”

Aiheen käsittely ei ole helppoa, se menee syvälle sieluun. Tunteet ratkaisevat ja jokainen joutuu peilin eteen itsensä kanssa.

Raha-asiat tiivistivät tunnelmaa jo aamulla

Keskiviikko aloitettiin kirkolliskokouksessa käsittelemällä talousvaliokunnan mietintöjä eläkemaksujen tasosta sekä keskusrahaston/kirkkohallituksen ja hiippakuntien tili- ja toimintakertomuksista.

Kirkkohallitus oli esittänyt eläkerahastomaksujen alentamista, mihin valiokunta ei mietinnössään yhtynyt. Tästä virisi vilkas keskustelu.

Valiokunnan mielestä kannattaa katsoa vielä muutama vuosi, että kerättävät varat pitkällä tähtäimellä riittävät eläkkeiden maksuun. Talouden kehitystä on vaikea ennustaa.

Maksujen alentamiseen houkutteli toive, että seurakunnille ja sopeuttamispaineiden kanssa kipuilevalle kirkon hallinnolle jäisi vähän enemmän käyttövaroja – ja olisi vähemmän sopeuttamistarvetta.

Suuri kysymys talouskeskustelun taustalla on, miten resurssien supistumiseen varaudutaan ja miten toimintaa sopeutetaan. Supistukset eivät ole mahdollisia niin, että se ei tuntuisi mitenkään toiminnassa. Pelkät kirjanpidolliset temput eivät riitä.

Sopeuttaminen ei tarkoita vain supistamista, vaan ennen muuta toiminnan uudelleen järjestämistä. Joka tapauksessa jotain toimintoja jää pois ja viratkin jollain aikataululla vähenevät.

Keskustelussa tuntuivat seurakuntien ja kirkkohallituksen intressit menevän vastakkain.

Valiokunnan kanta (että maksuja ei supisteta enempää kuin kiky edellyttää) voitti ääniin 71 – 32. Tulos tuntui herättävän käytävillä napinaa varsinkin kirkkohallituksen suunnalta. Joku taisi sanoa, että "he eivät tiedä, mitä tekevät".

****

Kyselytunnilla syntyi laajin keskustelu positiivisen uskonnonvapauden soveltamisesta kouluissa ja vastaavissa paikoissa. Julkisuudessa nostetaan jatkuvasti esiin vaatimuksia uskonnollisten tilanteiden kieltämiseksi ja sen suuntaisia esityksiä tehdään viranomaisille, vaikka siihen juridisia perusteita ole, eivätkä viranomaiset ole sellaisia ohjeita antaneet.

Kirkkohallitus lupasi seurata tilannetta ja tuoda esiin uskonnonvapauden oikeutta. Kansliapäällikkö Keskitalo toivoi myös vanhempien pitävän huolta tuosta oikeudesta. Se on yhteiskunnallisen vaikuttamisen paikka ja aihe.