Kirkolliskokous aloitti istuntokautensa avajaismessulla Turun tuomiokirkossa lapualaisten ollessa toimitusvuorossa. Piispa Simo Peura puhui saarnassaan yksimielisyyden puolesta, perään kuulutti Pyhän Hengen vaikutusta sekä korosti  kristityn velvollisuutta rakastaa lähimmäisiään, minkä taustana oli tietysti maahanmuuttajatilanne.

Samasta teemasta jatkoi arkkipiispa Kari Mäkinen avajaisistunnon puheessaan: ”Kristinusko ei anna perusteita rajojen sulkemiselle”. Ja että ”luterilaisuus ei ole vain suomalaista”.

Mäkinen arvioi upeassa puheessaan kansakunnan ja kansankielen kehittymistä 500 vuoden kuluessa sekä kirkon osuutta siinä ja kirkon suhdetta valtiovaltaan. Kaikki alkoi reformaatiosta 1500-luvulla. Kirkko on rakentanut kansakuntaa, mutta ei ole yhtä kuin valtio.

Avajaisistunnon toinen kohokohta oli painosta tulleen Virsikirjan lisävihon luovuttaminen kirkolliskokoukselle ja kirkolle kuin tietysti myös seurakuntalaisille veisattavaksi. Odotettu virsikokoelma antaa paljon mahdollisuuksia.

Varsinaisena asiana oli kirkolliskokouksen varapuheenjohtajien valinta. Se tapahtui ainakin jännittävältä tuntuvien vaiheiden jälkeen. Virallisia ehdokkaita ei tietenkään ollut, oli vain kuultu, että se tai tuo saattaisi olla ehdolla. Valintaa pidettiin sen verran tärkeänä, että vaalityötä tehtiin puolen vuorokauden verran.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi (tavan mukaan naispaikka) valittiin Seija Kuikka Mikkelin hiippakunnasta. Hän voitti helsinkiläisen nuoren polven edustajan Katri Korolaisen äänin 61 – 46. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin kokenut kirkolliskokousedustaja ja kansanedustaja Johannes Leppänen Saarijärveltä. Hän voitti porilaisen Pertti Rajalan äänin 69 – 35.

Äänestykset suoritettiin suljetulla lippuäänestyksellä siten, että edustajat kiersivät istuntosalin ympäri rivi kerrallaan ja pudottivat lipun kulhoon.

Valinnoissa tuskin oli kysymys ehdokkaiden pätevyydestä, sillä kaikki olivat siinä mielessä vaatimukset hyvin täyttäviä. Ehkä siinä vaikutti hiippakuntajako, joku voi ehkä nähdä siinä myös konservatiivi-liberaalijaon tai sukupolvieron.

Me Espoon hiippakunnan edustajat yritimme yksimielisesti ajaa pakettia Katri Korolainen – Johannes Leppänen. Se olisi mielestämme antanut tärkeän viestin kirkosta ja koonnut yhteen erilaisia näkemyksiä iän, alueellisuuden ja kirkollisten linjausten mukaan. Se paketti hajosi jo ensimmäisessä äänestyksessä.

Sen jälkeen valittiin valitsijamiehet, jotka parastaikaa sijoittavat edustajia valiokuntiin. Lähtökohtana ovat edustajien omat toiveet ja hiippakunnittain tehdyt sijoittamiset. Aivan helppo tehtävä se ei ole.

Valiokuntatyö on tärkeää, sillä valiokunnissa päätöksiä oikeasti sorvataan, ja yksittäisen edustajan panos tulee täysistuntoa painavammin esiin. Espoon edustajina valitsijamiehissä ovat Päivi Linnoinen ja Tapio Tähtinen.

Valiokuntajako pitäisi aamulla olla valmis. Sitten valiokunnat valitsevat itselleen puheenjohtajat. Valiokuntien painoarvo vaihtelee toimikausittain sen mukaan, mitä asioita on tulossa käsittelyyn. Nyt odotetaan lainsäädännän ja tulevaisuuden pohdinnan merkityksen korostumista.

Aamu- ja iltalenkin ehdin tehdä kauniin Räntämäen maastossa valkovuokkojen reunustamalla kuntopolulla.