Tulin valituksi uudelle nelivuotiskaudeksi kirkolliskokouksen maallikkoedustajaksi. Pidän tehtävää tärkeänä ja mielenkiintoisena. Mielelläni siinä jatkan.
Maallikkoedustaja? Hän siis on yhtä kuin ei-pappi, voisi sanoa, että seurakuntalainen. Heitähän maallikkoedustaja edustaa. Vaalien jälkikeskustelua on ollut muun muassa siitä, edustavatko kirkolliskokousedustajat seurakuntia vai seurakuntalaisia? Onko siinä eroa? Minusta se on sama asia.
Jossain mielessä kirkolliskokouksessa edustetaan hiippakuntia, mutta nekin muodostuvat seurakuntalaisista. Ehkä tämä on turhaa saivartelua.
Uudistusmielisyydestä
”Liberaalivallankumous kirkossa siirtyi eteenpäin”, millä tarkoitettiin, että ei toteutunut. Luin tällaisen kommentin sosiaalisessa mediassa. Se pitää paikkansa. Ymmärtääkseni ei kukaan mihinkään vallankumoukseen ole tosin pyrkinytkään.
Sen sijaan kirkon maltillisen, joskin ehkä hieman tähän asti ripeämmän uudistamisen puolesta ainakin minä ja edustamani Kevään kirkko olemme liputtaneet.
Yksi vaalien jälkeinen keskustelu onkin koskenut uudistusmielisyyttä, mikä on herättänyt yllättävän kiihkeätäkin kommentointia. Vaikutelma on, että kaikki haluavat olla enemmän tai vähemmän uudistusmielisiä, eikä kukaan ainakaan olla ei-uudistusmielinen.
Se kuulostaa hyvältä. Samalla tiellä ollaan. Yritetään yhdessä uudistaa kirkkoa tarpeen mukaan.
Perinteisillä kirkollisilla suuntauksilla mitaten voimasuhteet eivät suuresti muuttuneet. Helsingin ja Espoon hiippakunnissa voimasuhteet pysyivät ennallaan, muualla maassa mielestäni Muutoksen tuuli –verkosto sai hieman lisää kannatusta.
Kansankirkosta
Mielestäni Kevään kirkko - nimi kuvaa hyvin maltillisesti uudistusmielistä liikettä, joka pitää esillä kristillisen armon ja toivon näkymiä.
Haluamme rakentaa avaraa kansankirkkoa. Ihmiset ilmentävät, sanoittavat ja elävät todeksi uskoaan nykyään monella tavalla, hengellisessä elämässä on erilaisia painotuksia. ”Liberaalitkaan” eivät ole luopuneet Raamatusta tai Jeesuksesta, vaikka joku niinkin väitti.
Uskonasioista käytetään eri ilmauksia. En haluaisi arvottaa tai asettaa niitä keskenään tärkeysjärjestykseen. Kukaan tuskin voi ajatella, että oma tapa uskoa tai oma raamatuntulkinta on ainakaan ainoa oikea.
Uskon, että uskon kohde on kuitenkin kaikilla kastetuilla kristityillä sama. Kaikkien ihmisten yhtäläisen arvon tunnustaminen on tietysti kristillisiä perusarvoja. Usko näkyy teoissa, kuten lähimmäisten auttamisessa.
Joku ehkä vastaa tähän, että tuo on sitä “kaikki käy” -ajattelua, mutta en sitä tarkoita. Maallikkona on se hyvä puoli, että riittää kun uskoo, ei tarvitse selittää.
Kansankirkolla on edelleen paljon kannatusta, vaikka toisaalta puhutaan jo myös yhdistyskristillisyydestä tai tunnustuskirkosta. Siinä kirkon asema ja toiminta poikkeaisivat melko paljon nykyisestä, mutta jossa hengellinen profiili olisi ehkä korkeampi.
Vaalikokemuksista
Vaalitavat muuttuvat hitaasti. Valitsijayhdistyksiä perustetaan edelleen ainakin kolmella perusteella: 1) paikallisuudella, 2) puolueen tai yhdistyksen puitteissa tai 3) ohjelmalähtöisesti.
Kannatan sitä, että mentäisiin ohjelma edellä. Järkevää olisi, jos edes suurin piirtein samanlaista ohjelmaa kannattavat liittyisivät saman valitsijayhdistyksen taakse. Nyt näin ei kaikissa hiippakunnissa tapahtunut. Se vaikuttaa mm. ”hukkaääniin”.
Olisi tärkeätä ottaa huomioon, että nykyisessä vaalitavassa seurakuntavaalit on kirkolliskokousvaalien ensimmäinen kierros, ja toimia sen mukaan.
Äänestysprosentteja on sanottu alhaisiksi, varsinkin pappien. Espoon hiippakunnassa papeista äänesti n. 65, maallikoista eli seurakuntien luottamushenkilöistä n. 85 prosenttia. On sanottu myös, että eihän äänestäminen ole pakollista.
Tavallaan on: Papeille on äänioikeus ja edustus annettu kirkon viran myötä. Luottamushenkilöt puolestaan on vaaleilla valittu tekemään päätöksiä ja hoitamaan tehtäväänsä. Se on siis molemmilla ryhmillä virkatehtävä, joka pitäisi hoitaa.
Tavoitteista
Haluan tulevalla nelivuotiskaudella keventää kirkon hallintoa ja rakenteita sekä tukea työtään parastaikaa tekevän kirkon tulevaisuuskomitean esityksiä – tietysti on ensin nähtävä, mitä he esittävät.
Vaalijärjestelmän kehittämistä haluan viedä eteenpäin: kirkolliskokous suoralla jäsenvaalilla, äänestäminen netissä jne.
Puolustan avaraa ja tasa-arvoista kirkkoa. Kannatan kirkon vihkioikeuden säilyttämistä. Viestinnän asioita tietysti seuraan tarkasti ja haluan edistää kirkon kielen ajanmukaistamista.
Lisäksi on tärkeää, että Espoon hiippakunnan kirkolliskokousedustajat pitävät edelleen yhteyttä hiippakuntaan sekä sen seurakuntiin viestittämällä että järjestämällä tapaamisia seurakuntalaisten kanssa. Hyödyllistä on myös vuoropuhelu hiippakuntavaltuuston kanssa.
