Tämän kirkolliskokouksen nelivuotinen toimikausi ja viimeinen istuntoviikko päättyivät tänään vähän puolen päivän jälkeen kiitospuheisiin ja kotimatkaan.
”Kirkollista arkiaskaretta”, kuvasi arkkipiispa kokouksen työtä päätöspuheessaan. Isoja juttuja olivat seurakuntarakenneuudistuksen yrittäminen ja Virsikirjan lisävihon toteuttaminen. "Kyse on tulevaisuuden rakentamisesta." Rakenneuudistuksen kaatumista hän kuvasi pettymykseksi, mutta sanoi sen hyväksi tehdyn työn toimivan sytykkeenä jollekin uudelle. Nelivuotinen työ ei mennyt hukkaan. Se on terapeuttinen ajatus, johon on pakko uskoa.
Arkkipiispa puhui kuuntelemisen tärkeydestä ja hiljaisuuden merkityksestä. Hän kiitti nyt kirkolliskokouksen jättäviä pitkäaikaisia varapuheenjohtajia Kaisa Rönkää ja Timo Sahia. Puheenjohtaja on viran puolesta arkkipiispa, mutta varapuheenjohtajilla on tärkeä rooli monien täysistuntojen puheenjohtajina ja puhemiesneuvoston jäseninä.
****
Päivä aloitettiin aamumessulla Maarian kirkossa. Lapuan piispa Simo Peura saarnasi. Hän kysyi, voitaisiinko kirkolliskokouksessa pyrkiä yksimielisiin päätöksiin? Mielestäni määrävähemmistön asema on jo nyt liian vahva.
Aamupäivä tehtiin töitä ja käsiteltiin loput vireillä olleet asiat. Yksi aloite johti myönteiseen päätökseen: hallintovaliokunnan mietinnön mukaan lähetettiin kirkkohallituksen valmisteltavaksi tuomiokapitulin aloiteoikeutta koskeva asia. Sen mukaan piispa tai tuomiokapituli voi aloittaa selvityksen seurakuntayhtymän perustamiseksi joidenkin seurakuntien kesken. Kyseessä olisi tilanne, jossa joku tai jotkut seurakunnat eivät yksin tulisi taloudellisesti toimeen.
Muut seurakuntarakenneuudistuksen kaatumisen jälkimainingeissa tehdyistä aloitteista hylättiin. Rakenneuudistusta ei keväisen valmistelun pohjalta ehditty, eikä haluttukaan, nostaa enää esille. Sen aika meni ja nyt odotetaan uusia ratkaisuja. Rakenneuudistuksiin varmasti palataan vielä.
Kehittämistä riittää
Mielenkiintoista ja innostavaa, kirkon ja ihmisten kannalta tärkeätä työtä on tehty. Niin olen kokenut tämän neljä vuotta. Viikon istuntokausina on töitä ollut tekemässä Suomi pienoiskoossa, etelästä pohjoiseen. On pohdittu kirkon ja kristinuskon asioita, mutta myös tutustuttu erilaisiin seurakuntiin ja ihmisiin.
Olen usein kirjoittanut uudistamisen ja säilyttämisen jännitteestä ja tasapainosta. Se tulee vastaan kirkolliskokouksessa päivittäin. Monesti sanotaan, että kirkon oppia (eikä mitään muutakaan) ei pidä muuttaa galluppien tai muodin mukaan. Mielestäni uudistuksissa ei ole siitä kysymys, vaan yrityksestä selvittää, mitä kirkon perussanoma tarkoittaa kulloinkin muuttuvissa olosuhteissa sekä mikä tarkoituksenmukaista ja tehokkaina sen vaikutuksen edistämiseksi..
Kirkko voisi olla ketterämpi. Monesti pitkissä uudistusprosesseissa todellisuus menee ohi, kun me vielä pohdimme ratkaisuja ja yritämme saada ¾ määräenemmistöä päätöksen taakse. Näin todettiin käyneen viimeksi seurakuntarakenne- ja diakonaattiuudistuksissa.
Päätöksenteko kaipaa uudistamista. Maaliin pitäisi päästä nopeammin. Tarvitaan enemmän avoimuutta päätösten syntymisen koko prosessiin. Siitä joskus enemmän.
Ihmisten kirkon asioita pitää käsitellä enemmän seurakuntalaisen kannalta. Nyt näkökulma otetaan kaukaa kirkon tai opin sfääreistä. Symbolisesti tätä kuvaa hyvin Turun tuomiokirkko, jossa kirkkoväen penkeistä on 50 metriä alttarille.
Uusi kirkolliskokous valitaan 9. helmikuuta ensi vuonna ja se aloittaa työnsä 9. toukokuuta. Maallikkoedustajien vaalissa äänioikeutettuja ovat hiippakunnittain seurakuntien luottamushenkilöt ja pappisedustajien vaalissa kunkin hiippakunnan papit. Olen lupautunut asettumaan ehdolle.
Uuden toimikauden iso asia tulee olemaan viime toukokuussa asetetun tulevaisuuskomitean ensi vuoden loppuun mennessä tekemien ehdotusten puntarointi ja toteuttaminen. Komitean tehtävänä on uudistaa kirkon hallintoa ”puhtaalta pöydältä” ja kirkon olemuksesta lähtien.
****
Torstai-iltana vietettiin toimikauden päättäjäisjuhlaa ylioppilastalo Kårenilla. Ohjelmasta pari sykähdystä: opiskelijoiden vahvistettu kvartetti lauloi kotipitäjäni pojan Aleksis Kiven sanoihin Laulun oravasta! ja Sibeliuksen Finlandian.
Kirjoitan jatkossa edelleen kirkon, seurakunnan ja uskonnon asioista toisessa blogissa os. http://avarakansankirkko.vuodatus.net/
