Hauskalla aamuhartaudella aloitettiin keskiviikkopäivä seinäjokelaisen edustajan Ilmari Ylä-Aution pitämänä. Harvoin on niin paljon naurettu aamuhartaudessa ja lopuksi laulettiin tango Satumaa, sekin ehkä ensimmäisen kerran kirkolliskokouksessa tai edes aamuhartaudessa. Ja Sanoma välittyi, tuli perille.
”Isä kysyi pojaltaan, mistä pappi puhui?” Poika vastasi, että ”seinän vierestä”. Siinä yksi Ilmarin jutuista.
Virsikirjan lisävihko aloitti asialistan. Suomenkielisen vihon virrestä ”En tiedä miksi kirkon penkkiin näin…” äänestettiin, mukaan vai ei? Mukaan otettiin äänin 67–32. Sama peruskysymys vaikutti koko lisävihkokäsittelyn ajan: mikä laulu on sovelias virreksi? Mainittu virsi haluttiin pois, koska siinä kertoja tunsi epäuskoa ja laulua pidettiin ikävänä. Vastustajat ajattelivat sen ohjaavan väärille urille. Se kuitenkin äänestettiin mukaan rehellistä ihmisen tuntoja kertovana. Siihen voi moni samaistua.
Ruotsinkielisen vihon osalta äänestettiin useamman kerran mukaan ottamisesta. Ongelmallisena koettiin varsinkin luonnon kuvaukset: hengellistä vai ei? Osa halusi välttää kilpailua Suvivirren kanssa, siis ei liian kaunista.
Lopputulos on kuitenkin hyvä: paljon hyviä ja erilaisia virsiä eri tilanteisiin. Noin vuoden päästä luvattiin, että myös seurakuntalaiset pääsevät uusia virsiä veisaamaan. Kyse on siis virallisen Virsikirjan rinnalla käytettävästä lisävihosta, ei virsikirjan uusimisesta.
Virret ovat tärkeä osa hengellistä elämää. Virret myös tuovat esiin eroja hengellisen kokemuksen sanoituksissa. Virsissä liikutaan tunneherkällä alueella, jossa perinne ja uudistaminen tasapainoilevat.
Lopulta molemmat vihot hyväksyttiin noin äänin 100-1, mutta sitä ennen suoritettiin monta äänestystä yksittäisistä virsistä. Kokonaisuuden hyväksyminen edellytti määräenemmistöä.
Lisävihon euromääräisiksi kuluiksi arvioitiin neljän vuoden aikana miljoona euroa, n. 4500 euroa per virsi. Mutta otettakoon huomioon, että virsiä käytetään kymmeniä vuosia, ja että lisävihkoprojektissa tehtiin valtavasti talkootyötä.
****
Kyselytunnilla puhuttivat niin avioliittolaki kuin strateginen johtaminen ja lähetysjärjestöjen sukupuolikannatkin. Kipan eli kirkon laskentakeskuksen kerrottiin jo tuottavan säästöjä seurakuntien menoissa.
Uutinen oli, että sähköinen kirkkoon liittyminen on vahvan tunnistamisen avulla oleva ehkä ensi syksynä mahdollista. Kasteessa liitytään kirkkoon, mutta jos sen on kerran saanut, ei se häviä, vaikka välillä eroaisi. Kaste ei kuitenkaan tule olemaan digitaalinen, joten kasteella on olla käynyt joko nuorena tai nyt.
****
Oma hallintovaliokuntani sai käsiteltäväksi keväällä hylätyn seurakuntarakenneuudistuksen jälkilöylyinä kolme aloitetta, joista eilisen ja tämän päivänä täysistuntojen väliajoilla työstettiin mietinnöt. Vanhalla lailla jatketaan, mutta yhtymien perustamista yritetään vähän helpottaa. Täysistunto päättää.
Jonkinlainen kohaus syntyi, kun lakivaliokunnan mietintö 1970-luvulta alkaen vireillä olleesta diakonaatista jaettiin istuntosaliin. Nuorimmat kirkolliskokousedustajat eivät olleet vielä syntyneetkään, kun sitä ensimmäisen kerran puuhattiin. Valiokunta esittää asian palauttamista jälleen uudelleen valmisteltavaksi...
Kuluneen vuoden aikana hanke on pyörähtänyt useamman kerran 360 astetta, viimeisimmät pyörähdykset ilmeisesti koettiin viimeisen vuorokauden aikana. Kyse on diakoniaviranhaltijoiden ja eri versioissa myös lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden, ehkä myös kanttorien vihkimisestä virkaansa pappien tapaan. Työsuhteisiin vihkimys ei varsinaisesti vaikuttaisi.
Maallikon on vaikea ymmärtää asian teologista ja käytännöllistä moniulotteisuutta ja vaikeutta. Kyseisille työntekijöille asia on tärkeä. Päätöksenteosta ja kirkolliskokouksen työstä prosessi antaa vähän himmeän kuvan. Päätöstä monet ovat toivoneet, mutta turhaan. Kyse lienee näkemyseroista, myös piispojen kesken ja eri virkoja edustavien välillä, ja mistä lieneekään.
Lakivaliokunnan diakoniamietinnöstä (johon oli saatu perustevaliokunnan lausunto, joka sekään ei tainnut asiaa selventää) päätetään loppuviikon aikana, kuten suhtautumisesta uuteen avioliittolakiinkin eli samaa sukupuolta oleviin vihkipareihin. Jos diakonaatin vaikeutta on vaikea ymmärtää, tämän kyllä tajuaa vaikeaksi kysymykseksi.
Kirkon kannasta avioliittolakiin valmistui yleisvaliokunnan mietintö. Sen mukaan keskustelua asiasta jatketaan. Toisten mielestä kirkon kanta on selvä, toisten mielestä ainakin jotain tarkennusta on tehtävä.
