Kirkolliskokouksen edellisellä nelivuotiskaudella seurakuntarakenneuudistus hallitsi asioita ja käytäväkeskusteluja.  Se oli koko ajan pinnalla tai ainakin pinnan alla ja puheena, missä kaksi tai kolme oli koolla. Nyt vastaavassa asemassa on uuden avioliittolain vaikutukset kirkossa. Pelätään, että kaikkea – ja kaikkia – määritellään nyt sen mukaan.

Keskustelu siitä jatkui tänään isossa salissa aloitteen pohjalta käydyssä lähetekeskustelussa. Aloitteessa esitettiin selvitystä avioliiton vihkimisoikeudesta luopumisen vaikutuksista. Käytännössä valiokunnan pitäisi ensi pohtia, onko selvittäminen aiheellista. Puhemiesneuvosto esitti selvitystarpeen selvittäjäksi yleisvaliokuntaa. Keskustelu rönsyili laajasti aviokysymyksen ympärillä.

Selvityksen suhteen mielet jakaantuivat kolmeen osaan: osa kannatti selvityksen tekemistä ja tarpeen pohtimista yleisvaliokunnassa, toisten mielestä se ei ole tarpeen ja kolmannen ryhmän mielestä kysymys selvittämisestä pitäisi antaa perustevaliokunnan harkittavaksi.

Kyse on siitä, mitä kirkossa tapahtuisi, jos kirkko (=papit) luopuisi vihkioikeudesta, mutta siunaisi edelleen aviopareja.  Silloin olisi kuitenkin edelleen ratkaistava, minkälaisia pareja siunattaisiin.

Selvittämisen tarpeettomuutta perusteltiin sillä, että ei ole oikea aika tai se voidaan tehdä myöhemmin. Se ei aivan selvinnyt, miksi yleisvaliokunta ei kelvannut selvityksen tarpeen selvittäjäksi.

Oli äänestettävä. Selvityksen tarpeen selvittäminen voitti äänin 73 – 35. Selvittäjäksi selvisi yleisvaliokunta äänin 64 – 44.

Oma kantani on, että kirkossa tulee säilyä vihkioikeus. Perusteluja: 1) se on ihmisille, siis kirkon jäsenille tärkeä asia sekä osa kirkon ja jäsenten suhdetta, 2) se vaikuttaisi mm. rippikoulun käymiseen ja lasten kristilliseen kastamiseen, ehkä jäsenkehitykseenkin.

Keskustelussa todettiin, että nuoret haluavat kirkkohäitä. Siitä ei siis pidä luopua. Keskustelussa toistettiin tietysti sitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto ei ole kirkon avioliittokäsityksen mukaista. Sävy oli kyllä maltillinen ja rakentava.

Summa summarum: keskustelua on jatkettava, se on ainoa mahdollisuus.

****

Aloitteen pohjalta käsiteltiin myös kirkon missiota eli lähetystä. Aloitteessa esitettiin missionaarisen koulutuksen lisäämistä kirkon työntekijöille. Tämä johti mission ja lähetystyön eron pohtimiseen. Mission todettiin olevan enemmän kuin vain työmuoto: Se on osa kirkon olemusta, jonka pitäisi läpäistä koko toiminta. Eri mieltä oltiin siitä, onko missio-opetusta jo tarpeeksi vai ei.

Kirkollisten vaalien kehittäminen oli aihe, josta oli parikin aloitetta. Aloitteissa ja keskustelussa nousi esillä seurakuntavaalien ajankohdan muuttaminen pois isänpäivästä, ilmoituskorttien lähettämistä äänioikeutetuille, sähköisiä vaaliluetteloita ja  lopulta sähköistä äänestämistä, jota käsiteltiin viime kaudellakin.

Puheenvuorossani korostin vaalien merkitystä paitsi päätöksenteon ja demokratian, myös yhteisön toimivuuden kannalta. Vaaleihin kannattaa satsata, vaikka kirkossa on myös ajattelua, että vaalit ja demokratia eivät ole kirkossa niin tärkeitä.

Kannatan uudistuksia, jotka helpottavat äänestämistä ja yksinkertaistavat vaaleja. Kannatan myös nettiäänestämistä; kun se toimii osuuskaupassa, se toimisi myös kirkossa.

****

Eräs ensimmäisen kauden edustaja totesi hiukan pilke silmäkulmassa, että ”näin toimikauden alussa sitä on viisaimmillaan, joten kannattaa käyttää paljon puheenvuoroja”. Hän taisi olla oikeassa. Myöhemmin realismi saattaa viedä voiton idealismista ja idearikkaudesta.

Lounaalla kokoontui jo viime kaudella toiminut Muutoksen tuuli –verkosto, nyt oli mukana myös uusia tuulia. Keskustelimme nelivuotiskauden tärkeistä asioista. Kaikki vuorovaikutus, jota täällä tämän viikon aikana on todella paljon, on mieliä kohottavaa ja innostavaa.

Iltaohjelmassa oli tänään vierailu arkkipiispan talossa Eija ja Kari Mäkisen vieraana. Talo sisältää paljon historiaa, jota arkkipiispapari ja Jukka Paarman kirjoittama kirja kertoivat.