Tästä viikosta
Tällä istuntoviikolla ei ehkä ollut yhtä isoa asiaa, mutta asioita kyllä jälleen paljon. Kauaskantoisin päätös oli varmasti koko kirkon organisaation ja hallinnon uudistamista valmistelevan komitean perustaminen. Merkittävää oli myös historiateoksen valmistuminen ja sen esittely. Se lisää itseymmärrystämme.
Joitakin havaintoja tai johtopäätöksiä tästä viikosta:
- Harva julkinen tai yksityinen yhteisö lähtee pohtimaan omaa olemustaan niin alusta ja puhtaalta pöydältä, kuin kirkko päätti tehdä. Mitä tehtäviä kirkon keskushallinnolla tulee olla ja millä organisaatiolla ne hoidetaan? Minkälainen on työnjako ylimmän tason, hiippakuntien ja seurakuntien kesken. Siinä otetaan huomioon sekä teologia että käytännön tarkoituksenmukaisuus. Kyse on sanalla sanoen koko kirkon itseymmärryksestä: mikä kirkko on?
Tämän luulisi kiinnostavan alan parhaita asiantuntijoita ja kirkosta huolta kantavia.
- Kirkon keskusrahaston ja eläkelaitoksen että myös seurakuntien talous on tiukoilla lähivuosilla. Sen vuoksi on toimittava entistä tehokkaammin koko kirkkona, eikä tilannetta helpota, jos tiukkuutta siirrellään kirkon ja seurakuntien välillä.
Talouden kestävyyden kannalta odotukset kohdistuvat nyt vähän pidemmälle katsoen kahteen välttämättömään hankkeeseen, keväällä päätettävään seurakuntarakenteen uudistamiseen sekä vuoden 2016 kuluessa valmistuvaan mietintöön keskushallinnon uudistamisesta ja sen toteuttamisesta.
Seurakuntarakenneuudistuksesta päättäminen on nyt meidän omissa käsissämme, mutta iso keskushallintoremontti on pidemmän ajan päässä.
- Virkakysymys ja sukupuoli-identiteetti kuuluivat nekin viikon teemoihin. Niiden perusteella ehdotettiin muutoksia käsillä oleviin asioihin, niitä käsiteltiin kyselytunnilla ja ne jakoivat edustajien kantoja, mistä puolestaan seurasi napakoita keskusteluja.
Virkakysymys eli sukupuolen vaikutus mahdollisuuteen toimia papin virassa nousee nyt esille siten, että vanhoillisemmalla kannalla – miten sitä kukin kutsuukin – olevat tavoittelevat mahdollisuutta järjestää vain miespappien toimittamia messuja. Vuoden 1986 päätöstä tuskin kukaan enää yrittää pyörtää.
Ajatus kahdesta eri suhtautumistavasta on kuitenkin hankala mm. tasa-arvon ja yhtenäisyyden kannalta. Suhtautumisessa sukupuolivähemmistöön on myös kyse tasa-arvosta ja ylipäätään ihmisarvosta. Homoseksuaalisesti suuntautuneiden ihmisten asemasta puhutaan ikään kuin näiden ihmisten päiden yli ja usein heitä itseään kuulematta. Vielä ei tosin ole käsitelty lainkaan suhtautumista mahdolliseen tasa-arvoiseen avioliittoon, mutta sekin debatti on tulossa lähivuosina.
Historiankirjoittaja Antolan mukaan kirkon kanta tällaisissa asioissa heijastelee yleisen mielipiteen muutoksia.
- Kirkolliskokouksen työtapaa kehitetään: istuntoviikko muuttuu ainakin ensi kevään kokouksen osalta. Varsinainen istuntoviikko alkaa tiistaina vapun jälkeen ja kestää perjantaihin noin puolille päiville. Nämä neljä päivää kokoustetaan tiiviisti. Valiokuntatyötä siirretään istuntoviikkojen ulkopuolelle ja Istuntoviikon maanantaille.
- Kulttuurienvälisyys on yksi keskeinen trendi. Työ maahanmuuttajien kanssa, heidän kotouttamisensa ja vieraskielisten kanssa toimiminen olivat esillä myös kirkolliskokouksessa.
- Kirkon todellisuus ja ihmisten arkinen todellisuus eivät ole aina sama asia. Viikon aikana on jälleen elänyt monia vuodesta toiseen tuttuja pohjavirtauksia. Kyse on kahdesta todellisuudesta ja niiden suhteesta.
Minusta kirkon on elettävä tämän ajan ihmisten arjen keskellä, elettävä todeksi omaan sanomaansa, lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.
Muistetaan kääntyä ulospäin
Perjantai-aamun päätösmessu oli vahvasti yhteisöllinen. Siinä yhdistyivät monet ajattoma langat ja koottiin myös koko tämän viikon lankoja. Vastuussa olivat tällä kertaa Espoon hiippakunnan edustajat liturgina Päivi Linnoinen.
Piispa Tapio Luoma varoitti saarnassa päivän evankeliumin pohjalta sisäänpäin kääntymisen vaaroista (historiateos tunnisti sellaista), muistutti siitä, että asiat eivät suju aina helposti, vastaan voi tulla vaikeuksia, jopa vihaa. Jeesus tuo Jumalan lähelle. Miten voisimme kääntyä enemmän ulospäin?
Levollinen ja rauhallinen viikko, kuvasi arkkipiispa Kari Mäkinen. Suvannossakin on virtausta, vaikka se ei aina näy pinnalle. Julkaistu historiateos näytti näitä pinnan alla kulkevia virtauksia, näki arkkipiispa.
Mäkinen totesi muutoksia olevan kolmenlaisia: lyhyen, keskipitkän ja pitkän ajan. Ne tulisi nähdä ja tunnistaa kaikkia, eikä keskittyä vain lyhyen ajan, juuri tapahtuviin asioihin. On tunnistettava hitaatkin muutokset.
Hän kiitti Turun kristillistä opistoa, jossa kirkolliskokous on kokoontunut nyt 40 vuotta. Rehtori Tapani Rantala vastaanotti korokian, kummituskukan.
Kiitokset koko opiston henkilökunnalle, rehtori Tapanille ja erityisesti Jaana Rantalalle, joka on ollut aina tarvittaessa apuna.
