Viikon odotetuin keskustelu koski uuden avioliittolain vaikutuksia kirkossa. Esillä oli kolme selvitystä: piispojen selvitys käytännön menettelyistä koskien vihkimistä ja siunaamista, kirkkohallinnon oikeudellinen selvitys ja selvitys kunnioittavan keskustelun mallista, jota on jo kokeiltu. Lisäksi on vireillä aloite vihkioikeudesta luopumisen selvittämisestä.

Kolmessa ensimmäisessä selvityksessä ei tehty päätöksiä, ne olivat vain tiedoksi, mutta runsas keskustelu niistä syntyi.

Selvitysten sisältö lyhyesti sanoen on, että kirkossa ei nykyisen kirkon virallisen kannan mukaisesti vihitä samaa sukupuolta olevia pareja eikä siunata heidän liittoaan. Heidän kanssaan ja puolesta kuitenkin voidaan rukoilla.

On kuitenkin ennakoitu, että osa pappeja voi vihkiä ja siunata vastoin tuota kirkon virallista kantaa. Pientä epäselvyyttä on edelleen - selvityksistä huolimatta, miten eri lait vaikuttavat pappien asemaan tässä asiassa. Ja erilaisia kantoja on myös vihkimisen teologisista perusteista. Joka tapauksessa keskustelu asiasta jatkuu julkisuudessa ja eri instansseissa.

Ehkä noin 40-50 puheenvuoron keskustelussa jakolinjat olivat selvät. Toisten mielestä kirkon avioliittokanta on selkeä: ei samaa sukupuolta olevalle liitolle. Mutta toisen puolen mielestä kyllä voisi ja pitäisi vihkiä ja siunata. He pitävät sitä kristillisen lähimmäisen rakkauden mukaisesti jopa velvoittavana.
Salliva puoli haluaa, että asiaa on katsottava vihkimystä haluavien parien kannalta, ja että ihmisiä ei saisi asettaa eriarvoiseen asemaan sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Edustajien kunniaksi on sanottavan, että keskustelu oli kunnioittavaa. Suhtautuminen nousee kummallakin puolella vakaumuksesta. Muutamassa puheenvuorossa homous mainittiin edelleen synniksi. Toisaalta vaadittiin kaikkien ihmisarvon kunnioittamista.
Yksi ikuisista peruskysymyksistä koskee Raamatun tekstin tulkintaa, joka voi johtaa sekä sallimiseen että kieltämiseen.

Muutama ote puheenvuoroista:
”On katsottava eteenpäin, ei vain taakse.”
”Kihlapari toteuttaa uskoaan halutessaan kirkollisen vihkimisen.”
”Ihmisarvo kuuluu kaikille ja on hyväksyttävä vähemmistösukupuolinen identiteetti. Mutta mitä se tarkoittaa?”
”Muistakaa, että me puhumme omista jäsenistämme.” (piispa Irja Askola)
”Pappia ja kirkkoa ei saisi pelätä.”
”Traditioista voi muodostua niin pyhiä, että niitä aletaan pitää Jumalan tahtona.”
”Me voimme vain rukoilla, että löytäisimme yhteisen ratkaisun.” (edustaja Pekka Simojoki)

Puheenjohtaja yritti rajoittaa puheiden pituutta, jossa hän onnistuikin niin hyvin, että keskustelu saatiin loppuun illan aikana. Puheet olivat puolin ja toisin todella hyviä, osa jopa eeppisiin mittoihin nousevia.
Sen verran vahvoja puheet kuitenkin olivat, että voivat tulla uniinkin? Ainakin väsytti, vaikka itse en puhunut, mutta kuuntelemisessakin voi mennä aika syvälle.

Varmistan vielä, että mitään päätöksiä ei nyt tehty.

****

Aamupäivä aloitettiin tulevaisuuskomitean mietinnön lähetekeskustelulla. 

Mietintö on todella innostava tuotos, joka innosti analysoimaan ja ottamaan kantaa. Mielestäni se luo hyvän pohjan jatkotyöskentelylle, jonka kanssa pidä vitkastella. Päätöksiä pitäisi tehdä ensi vuonna. Sitä ennen mietintöä käsitellään useammassa lautakunnassa. Oma hallintovaliokuntani antaa lausunnon siitä hallinnon ja johtamisen kannalta.

Korostin puheessani seurakuntaa kirkon perusyksikkönä, seurakuntalaisten asemaa keskeisenä toimijana kirkossa, jäsendemokratiaa ja toimintatavan muutosta ketteräksi ja uudistuskykyiseksi.

Keskustelussa mietintö sai paljon kiitosta, jos kohta yksityiskohdissa esitettiin myös varauksia. Esimerkiksi komitean ehdottomat johtavien virkojen määräaikaisuus ja henkilöseurakuntien salliminen herättivät kyselyjä.

****

Kyselytunti koki muodonmuutoksen: ei enää esitelmiä vaan lyhyttä dialogia. Yksi kysymys koski sosiaali- ja terveyshallinnon uudistamista, jossa seurakuntaa kiinnostaa ainakin perheneuvonnan ja diakonian yhteistyö. Todettiin, että sote on mahdollisuus myös seurakunnalle. Sote-suunnittelussa ja sopimisessa kirkon puolelta tuomiokapituli on maakunnan luontevin keskustelukumppani.

Keskustelukulttuurissa yleensäkin on pientä pyrkimystä kehittää sitä. Sellainenkin käsite kuin "ryhmäpuheenvuori" tuli esille, kun muutamat edustajat päättivät pitää yhteisen puheenvuoron. Se on vielä varovaista hapuilua, mutta se voisi johtaa keskustelun jäntevöitymiseen ja mielipiteiden ryhmittymiseen, jolloin niiden välillä voisi myös olla yhteisen kannan etsimistä helpommin kuin nyt, kun mielipiteet ovat hajallaan ympäri salia.
Yhteisen kannan etsiminen on oma taiteenlajinsa. Eilisessä avioliittokeskustelussa tuskin kukaan muutti heti mielipidettään, mutta pientä liikettä ja yhteisen tien etsimistä oli. Puheita oli joka tapauksessa valmisteltu hyvin.

****

Hallintovaliokunta käsitteli alustavasti tulevaisuusmietintöä ja muutoksenhakua seurakuntapastorien rekrytoinnissa.