Kirkolliskokousviikko aloitettiin jälleen messulla Turun Maarian kirkossa. Helsingin piispa Teemu Laajasalo saarnasi ja hiippakunnan muut edustajat olivat toimitusvastuussa pastori Marjaana Toiviaisen johdolla (=liturgi).
Piispa saarnasi yhteydestä, tekstinä Jeesuksen kehotus olemaan yhtä. Voisiko eilisen Pyhän evankeliumi paremmin sopia tänne kirkolliskokouksen avajaismessuun. Varsinkin kun edustajat olivat juuri ennen Turkua lukeneet perustevaliokunnan erimielisen mietinnön kirkon avioliittokäsityksen laajentamista koskevavasta aloitteesta.
Laajasalo viittasi Jeesuksen sanoihin "kun olemme yhtä, silloin maailma uskoo ja ymmärtää". Itse ajattelen, ettei yhtä oleminen edellytä, että ollaan kaikesta samaa mieltä.
Piispa näki lohdullisena, että "vaikka tiedämme, että kirkon historia on erilaisten jakautumisten, riitojen ja kiistakysymysten historiaa, jokin meissä samalla tuntee, että niin ei pitäisi olla".
"Vaikka siis tunnistamme, että vaikeat kysymykset jakavat meitä, jokin meissä samalla kannustaa katsomaan luottavaisesti eteenpäin." (Saarna on luettavissa os. http://www.helsinginhiippakunta.evl.fi/piispa/puheenvuoroja/?x514599=3295788)
****
Kari Mäkinen avasi viimeisen kerran arkkipiispana kirkolliskokouksen. Hänen avajaispuheensa ovat aina olleet merkittäviä. Niin nytkin, kun hän katsoi kirkon historiaa sadan vuoden tähtäimellä. Jotain samaa, kuten maallistuminen huolestutti jo sata vuotta sitten. Paljon muuttunutkin, kuten demokratian tulo kirkkoon ja toiminnan monipuolistuminen.
Sisäpiirissä jatkuu kiistely kuten 100 vuotta sitten ja sen piirin ulkopuolella on hiljaisuuden kirkko ja ihmisten elämä, jonka päätöksiä ei tehdä äänestämällä. Siellä on suuri luottamus kirkkoon ja elämään, luottamus, jota ei saa ostamalla.
Puhe päättyi kesäkuussa aloittavan uuden arkkipiispan Tapio Luoman kukittamiseen, onnen ja siunauksen toivottamiseen.
****
Lähetyslentäjät MAF haluaisi kirkon viralliseksi lähetysjärjestöksi. Tätä koskeva aloite kuitenkin hylättiin täysistunnossa äänin 55 - 47. Perusteluina hylkääjillä oli ainakin se, että asia on vireillä piispainkokouksessa. Ehkä perusteluna oli muutakin. Vaikka tuskin kukaan lähetystyötä vastustaa tai ei pidä sitä tärkeänä, mutta tätä aloitetta eivät kaikki pitäneet tarkoituksenmukaisena.
Mielenkiintoinen aloite koski kirkon vaaleja, joihin ehdotettiin aloitteessa "siirtoääniä". Mikäli ymmärsin oikein, se tarkoittaisi sitä, että äänestäjä voisi antaa useamman äänen eri henkilöille tärkeysjärjestyksessä. Ehdokas voisi siis saada ykkösääniä, kakkosääni jne.Tämän toivottiin vähentävän blokkiutumista ja lisäävän yhteisyyttä.
Aloite menee yleisvaliokunnan tutkittavaksi. Itse en suoralta käsin pidä sitä hyvänä. Pelkään, että se olisi äänestäjän kannalta liian vaikea ja se hämärtäisi tulosta ja siitä seuraavaa vastuuta. Kirkon vaaleissa sinällään on paljon kehitettävää.
Tässä keskustelussa sanottiin salissa yhdessä puheenvuorossa yllättävän selkeästi, että ei pidetty hyvänä seurakunnan passiivijäsenten äänestämistä ja pidettiin myös puolueiden osallistumista mörkönä. Itse ajattelen, että seurakunnan täysivaltainen jäsen voi olla, vaikka osallistui vähemmän varsinaiseen toimintaan. Kaste riittää.
Kirkon vaalikeskusteluissa aina jotkut varoittavat "politiikan tulosta kirkkoon". En tiedä, mitä sillä varsinaisesti tarkoitaanko, elämää vai? Joka tapauksessa kannatan puolueiden osallistumista vaaleihin.
Myös kirkon tili- ja toimintakertomukset viime vuodelta esiteltiin ja lähetettiin talousvaliokuntaan, josta ne palaavat mietintönä loppuviikolla isoon saliin valiokunnan kommentein varustettuna.
Keskushallinnossa on menossa sopeutuminen supistuviin resursseihin. Supistus johtuu siitä, että seurakuntien maksamaa keskusrahastomaksua leikattiin.
****
Ehkä tämäkin viikko päättyy avioliittokeskusteluun. Sen lähestymisen voi aistia, vaikka puhutaan vielä muista asioista.
Aamun vapaa-ajan käytin klo 6.30 - 7.30 käytin lenkkiin valkovuokkoniittyjen halki lintujen upeassa konsertissa.
