Porvoon piispa Björn Vikström ja pääsihteeri Katri Kuuskoski jättivät nyt kirkolliskokouksen. Heidät kukitettiin monin kiitoksin.
Björn siirtyy ennen seuraavaa kirkolliskokousviikkoa yliopiston palvelukseen ja Bo-Göran Åstrand aloittaa Porvoon piispana. Katri Kuuskoski siirtyy eläkkeelle.

Björn Vikström kehotti tulevia edustajia rohkeasti ajamaan kirkon parasta. "Tämä on rakkaudellista kamppailua."
Vähän hän oli huolissaan, että jalkapallon pelaajien määrä on vähentynyt kirkolliskokouksessa. "Pitäisikö jalkapalloharrastus olla yksi valintakriteri tänne..." (Björnin johdolla on ainakin kerran istuntoviikolla lähdetty varhain aamulla pelaamaan jalkapalloa läheiseen halliin.)

Björn V. on ollut tärkeä lenkki täysistunnon eturivissä, jossa piispat istuvat. Hänen puheenvuorojaan ja esityksiä odotettiin aina mielenkiinnolla. Niissä oli aina jokin uusi ajatus, jonka hän rohkeasti toi esiin.

Tapio Luoma sanoi istuntoviikon päätöspuheessa dialogin ja toinen toisensa kunnioittamisen korostuvan kirkolliskokouksen työskentelyssä. "Olen ylpeä tästä kirkosta."

****

Liitän vielä tähän puheeni hiippakuntajakoa käsiteltäessä syksyllä 2019 kirkolliskokouksen täysistunnossa.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat ja muut kuulijat!

Kirkkohallituksen hiippakuntajakoesityksen ja valiokunnan mietinnön mukaan kaikkiaan 24 seurakunnan, hiippakunta vaihtuisi nykyisestä joksikin muuksi. Ajatus on, että kukin maakunta mahtuu jonkin hiippakunnan sisälle. Niiden rajat ovat yhteneväiset. Tosin kussakin hiippakunnassa voi olla useita maakuntia.

Kirkkohallituksen esitys ja hallintovaliokunnan mietintö sisältävät useampia aiheita kriittiseen arviointiin.

1 Maakuntarajojen mukaiselle hiippakuntajaolle voidaan nähdä perusteluja, vaikkakaan mikään sen perusteluista ei ole sillä tavalla ehdoton, ettei seurakunta voisi hyvin toimia ja hoitaa yhteyksiään muihin seurakuntiin ja yhteiskunnallisiin toimijoihin myös hiippakuntarajoista riippumatta.

Maakuntarajojen tavoitteleminen ei seurakuntien kannalta olekaan keskeistä, saati kiireellistä. Hiippakuntajaon muuttamista varten tulee laajemmin selvittää hiippakuntien tehtävät käynnissä olevan keskushallintouudistusten jälkeen ja arvioida todelliset liittymäkohdat maakuntahallintoon.

Sosiaali- ja terveystoimen ja valtion aluehallinnon uudistaminen Sote olisi laajentanut maakuntien tehtäviä. Kun täällä kirkolliskokouksessa tulevaisuuslinjauksia tehtiin, odotettiin supermaakuntien syntyvän. Nyt maakuntien ja valtion aluehallinnon jaotus ja tehtävät ovat täysin auki. Niinpä tätä nyt käsiteltävänä olevaa muutosta ei sillä perustella.

2 Toinen kysymys koskee seurakuntien asemaa tällaisia uudistuksia tehtäessä.

Valiokunnan mietinnössä mainitaan seurakuntien kanta, mutta sille ei kovin paljon painoa anneta. Ovatko siis muutosta vastustavat seurakunnat väärässä, ja toimivatko ne vastoin omaa etuaan? Tai onko seurakuntien kannalla tai edulla tätä päätöstä tehtäessä ylipäätään mitään merkitystä?

Mielestäni seurakunnat itse tietävät parhaiten omat etunsa ja tarpeensa. Niiden kannalla pitää olla enemmän painoarvoa. Seurakuntien jäsenethän kuitenkin tämän kaiken lystin maksavat. Kirkko muodostuu seurakunnista ja niiden jäsenistä. Hiippakuntakin koetaan omemmaksi, jos se rakentuu alhaalta, seurakunnista käsin, ei ylhäältä määräten.

Tällä uudistuksella ei nyt ole tilausta, ei tarvetta eikä kiirettä ja se sisältää ristiriitaisia vaikutuksia. Kannatan/esitän mietinnön jättämistä raukeamaan.

3 Vaikeimmaksi näyttää muodostuvan kysymys Päijät-Hämeen maakunnan seurakuntien sijainnista; Tampereen vai Mikkelin hiippakunta.

Kirkkohallituksen esityksen mukaan, mihin hallintovaliokunnan mietinnössä enemmistö yhtyy, kahdeksan nyt Tampereen hiippakuntaan kuuluvaa seurakuntaa kappeliseurakuntineen liitettäisiin Mikkelin hiippakuntaan. Neljä Päijät-Hämeen seurakuntaa kuuluu jo nyt Mikkeliin.

Nykyisen jaotuksen mukaisesti kaikki Tampereen hiippakuntaan kuuluvat Päijät-Hämeen seurakunnat vastustavat heidän siirtämistään Mikkelin hiippakuntaan ja Mikkelin hiippakuntaan nyt kuuluvat kannattavat Mikkelissä pysymistä.

Tampereen hiippakuntaan kuuluvien kahdeksan seurakunnan jäsenmäärä on yhteensä noin 124.000 jäsentä kun taas Mikkelin hiippakuntaan kuuluvien neljän seurakunnan jäsenmäärä on noin 25.000. Demokraattisesti tarkastellen siis selkeä enemmistö Päijät-Hämeestä haluaa kuulua edelleen Tampereen hiippakuntaan.

Päijät-Hämeen tapauksessa päätös halutaan tehdä vain Mikkelin tuomiokapitulin tarpeista käsin ja ylhäältä määräten.

4 Muutosesitystä vastustaneet seurakunnat ja niiden muodostama Hollolan rovastikunta puolustavat näkemystään luontaisilla kulku- ja asiointisuunnilla, hiippakuntarajojen vähämerkityksellisyydellä, historialla ja perinteillä sekä toimivilla yhteyksillä nykyisiin hiippakuntiin tai seurakuntaverkostoihin. Ne eivät halua, että toimiva yhteisö ja toimintakulttuuri hajotetaan.

Mietinnössä pidetään ”merkillepantavana, että nykyisin Tampereen hiippakuntaan kuuluvista seurakunnista on löytynyt kannatusta myös niiden siirtämisestä Mikkelin hiippakuntaan”. Tämä ei tosiasiallisesti pidä paikkaansa nykytilan kanssa, sillä Hollolan rovastikunnan seurakunnat ovat ilmaisseet yhdessä ja kaikki vielä erikseen kantansa, että haluavat säilyä Tampereen hiippakunnassa.

Mielestäni tätä seurakuntien yhteistä kantaa ei pidä ohittaa.

5. Päijät-Hämeestä on myös hyviä kokemuksia siitä, miten eri hiippakuntiin kuuluvat seurakunnat voivat tehdä toimivaa yhteistyötä sekä keskenään että ympäristönsä kanssa. Seurakunnan ja kunnan yhteistoiminta on tiiviimpää ja siinä samat rajat ovat tärkeitä jo veronkannonkin vuoksi.

Päijät-Hämeen maakunta on osa Etelä-Suomea, Hämettä ja ulointa pääkaupunkiseutua. Yhteistyökuviot, asiointi ja suuntautuminen kohdistuvat ensisijaisesti etelään, muualle Hämeeseen ja Tampereelle, ei Savoon eikä Mikkeliin tai Kymenlaaksoon.

Kannatan Päijät-Hämeen seurakuntien kuulumista jatkossakin Tampereen hiippakuntaan tai, että ainakin Hollolan rovastikunta säilyy Tampereen hiippakunnassa.