Hiippakuntarajojen tarkistamisesityksestä käytiin kirkolliskokouksen täysistunnossa tänä iltana vilkasta keskustelua, joka jatkuu aamulla. Silloin tehtäneen myös päätökset. Äänestyksiä on tiedossa.
Hallintovaliokunnan mietinnössä esitetään, että Päijät-Hämeen seurakunnat liitetään Mikkelin hiippakuntaan. Yhteensä muutokset koskevat 24 seurakuntaa, mutta Päijät-Häme on suurin alue, jota esitys koskee.
Esitystä perustellaan maakuntien ja hiippakuntien rajojen yhdistämisellä ja Päijät-Hämeen osalta tavoitteella tasoittaa hiippakuntien kokoeroja.
Mietintöön liittyy eriävä mielipide, jossa minäkin olen mukana. Esitämme esityksen hylkäämistä eli rajojen pitämistä entisellään. Toinen vaihtoehto olisi, että Hollolan rovastikunta säilyisi Tampereessa. Näin Päijät-Häme jaettaisiin kahtia Tampereen ja Mikkelin hiippakuntien kesken.
Eriävässä mielipiteessä todetaan mm. että ”Päijät-Hämeen seurakuntia, joita muutokset tältä osin eniten koskettavat, ei mielestämme ole kuultu riittävästi. Näiden seurakuntien selkeän enemmistön kanta on, että Päijät-Hämeen tulee kuulua Tampereen hiippakuntaan tai vaihtoehtoisesti säilyttää hiippakuntajako nykyisellään Tampereen ja Mikkelin kesken.
Monissa puheenvuoroissa katsottiin, että seurakuntien tahtoa ei ole riittävästi kuultu. Samoin, että Päijät-Hämeen asioimissuunta on etelään ja Tampereeseen, ei Mikkeliin.
Esityksen puolustajat korostivat kokonaiskirkon etua.
****
Riittääkö yksi kummi kastettavalle? Siitäkin käytiin puolesta ja vastaan -keskustelu. Aloite lähetettiin valiokuntaan mietinnön laatimista varten. Aloitteen tavoitteena on helpottaa lasten kastamista siten, ettei ainakaan kahden kummin löytäminen olisi esteenä.
Kaiken kaikkiaan kastamattomuus johtuu monista syistä, enemmän ideologisista (ohuesta uskosta ym) kuin käytännöllisistä syistä. Aloitteen olisi 35 edustaja hylännyt, 72 oli valmis lähettämään sen valiokuntaan.
****
Risto Tuorin aloitetta hiippakuntahallinnon uudistamisesta kuvattiin raikkaaksi. Hän esitti, että kunkin hiippakunnan kirkolliskokousedustajat hoitaisivat myös hpk-valtuuston tehtäviä. Aloite jatkoi eteenpäin äänin 55 – 47. Aloite menee lievästi päällekkäin piispojen käsittelyssä olevan hpk-valtuuston tulevaisuuden kanssa.
Pyhäisen pääjumalanpalveluksen alkamisaikaa toivottiin aloitteessa täysin vapaaksi, mutta aloite hylättiin jo lähetekeskustelussa äänin 87-17. Todettiin, että sana ”pääjumalanpalvelus” kaipaisi määrittelyä.
****
Kirkon taloustilanteesta saatiin tilannetiedotus. Kirkkolaiva kulkee yhä syvällä, mutta parin vuoden päästä pitäisi laivan kellua pinnalla. Pari vuotta sitten leikattiin seurakuntien maksamaa keskusrahastomaksua, jonka vuoksi keskushallintoa pitää supistaa. Varsinkin kapitulien väitettiin joutuvan tiukoille supistusten johdosta.
”Ei ole ilmaisia säästöjä.” Näyttää siltä, että seurakunnat joutuvat kuitenkin maksamaan ainakin osan leikkauksista, kun niiden saamia avustuksia ja koulutuksia ym palveluja supistetaan.
Uutinen isolla U:lla ja D:llä oli tieto, että diakonaatista tulee syksyllä jälleen kerran uusi esitys. Sietä on veivattu vuosien ajan eestaas.
Hankalalta kuulosti myös uuden työaikalain soveltaminen, josta edustajat pistivät kirkon työmarkkinalaitoksen johtajan tiukoille. Mutta kesken neuvottelujen hän ei paljon voinut kertoa. Lain vaikutuksia ei vielä tiedetä.
Avioliittoasiakin tuli esille, kun Arto Antturi kysyi, missä vaiheessa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen tai siis siitä johtuvien erimielisyyksien käsittely on piispainkokouksessa. Arkkipiispa Tapio Luoma vastasi, että piispat ovat asiasta paljon epävirallisesti puhuneet, mutta virallinen käsittely antaa vielä odottaa. Ollaan kai vielä siinä vaiheessa, että pohditaan, miten aihetta lähestyttäisiin.
