Lapsuuteni kirkossakäynneiltä jäi mieleen, miten vanha rovastimme päätti saarnansa ennen saarnatuolista poistumistaan. Hän sanoi saarnan ja kirkollisten ilmoitusten jälkeen, että ”lopuksi tältä paikalta”. Sanonta kiehtoi jostain syystä nuorta poikaa. Käytännössä pappi luki vielä lyhyen rukouksen.

Kun päätän nyt kolme kautta eli 12 vuottani kirkolliskokouksen maallikkoedustajana, on aihetta tehdä jonkinlainen yhteenveto.

****

Kun tulin muiden uusien ja uudistusmielisten edustajien kanssa kirkolliskokoukseen, tultiin uudistamaan kirkkoa. Melko pian sai huomata, että mitään hyppäystä tai pitkää konkariaskelta uuteen ei ollut odotettavissa. Oli opittava iloitsemaan lyhyistäkin askeleen osista oikeaan suuntaan.

Kun olen yrittänyt ottaa kantaa päätettävänä oleviin asioihin, olen kysynyt, mitä evankeliumi ja kirkon sanoma tarkoittaa meidän aikanamme, ja miten sitä edistetään.

Kirkolliskokous ei ole kirkon jäsenistö pienoiskoossa. Kovin paljon ei edes ole yhteyksiä jäsenten enemmistöön. Nuoriin yhteyksiä yritettiin luoda, mikä piristi normityöskentelyä, mutta ei juuri vaikuttanut varsinaisesti päätöksiin.

Tätä ei saisi sanoa, mutta edustajien jako uudistajiin ja säilyttäjiin tai liberaaleihin ja konservatiiveihin on ollut koko ajan olemassa. Sitä ei virallisesti myönnetä, mutta melkein asian kuin asian yhteydessä jako tulee esiin keskusteluissa ja äänestyksissä. Olisi ihme, ellei sellaista jakoa olisi, mutta virran yli on silta.

Joskus puheissa kuuli oikeita helmiä, jopa yllätyksiä, mutta usein tiesi jo puheen alussa, mitä mieltä edustaja oli. Ehkä sellaisena suurena linjaeroavuutena on ollut jako korkeamman hengellisen profiilin ja matalamman tason kannattajien välillä. Edellistä korostavat kirkon sisäpiirin edustajat, jälkimmäistä seurakuntalaisten enemmistö (oletan).

****

Näiden kolmen kauden suuri kysymys on ollut samaa sukupuolta olevien parien kirkollinen vihkiminen. Kk ei siinä saanut aikaan ratkaisua, mutta todellisuus on ajanut sen (kirkolliskokouksen päättämättömyyden) ohi.

Pappien sukupuoli on ollut yhä myös koko ajan esillä. Kysymys on kuin ikiliikkuja. Naista papin virassa eivät kaikki hyväksy. Kysymys nousee pintaa yhä uudelleen kuin mato-ongen koho. Sen olemme havainneet jälleen tänä syksynä.

Rahan riittävyys on ollut kestoaihe. Hallinnon rakenteita on yritetty keventää, jotta toiminta tehostuisi ja rahaa säästyisi. Tehtävän tärkeys on yleisesti myönnetty, mutta pienetkin käytännön askeleet ovat olleet vaikeita ottaa. Suppeat intressit usein voittavat laajemman tavoitteen.

Katse on ollut tulevaisuuteen. Tulevaisuuskomitea ehdotti isoja ratkaisuja toiminnan modernisointiin ja rakenteiden purkamiseen, mutta tulokset jäivät vähäisiksi. Emme ole kyenneet kehityksen kuljettajiksi, vaan yrittäneet vain sopeutua.

Demokratia ei juuri ole edistynyt ja sitä vierastetaan kirkossa. Vaaleja ei ole kehitetty siten kuin olisin pitänyt tarpeellisena. Viestintä on ollut yksi keskustelujen lempiaiheita, mutta siinäkin näkyy tuo aikaisemmin mainitsemani jako erilaisiin hengellisiin profiileihin.

Toisten mielestä viestinnän tulisi olla julistamista, kun viestinnän ammattilaiset korostavat vuoropuhelun ja ihmisten todellisuuden huomioon ottamista. On muistettava, että viesteillä pitää olla myös vastaanottajia.

Olen huono oppimaan. Sitä en esimerkiksi oppinut, että me kk:ssa edustamme kirkkoa, emme seurakuntalaisia. Siitä moni piispa piti luentoja. ”Te ette edusta seurakuntalaisia vaan kirkkoa.” Kun tänään päätettiin tuesta Kiihtelysvaaran kirkolle, kantaa ei tuon perusteella otettu paikallistunteen perusteella.

Jännitteitäkin on ollut, joka enemmän piilossa tai aivan näkyvissä. Yksi on pappien ja maallikoiden suhde, tai jännitteet etelän ja pohjoisen välillä, maaseudun ja kaupunkien välillä, eri-ikäisten välillä jne.

****

Tuosta en tekisi sellaista yhteenvetoa, että mitään ei ole saatu aikaan. Kyllä monia ainakin pieni askeleita on otettu. Mainitsen vaikkapa Virsikirjan lisälehdet, upeita uusia virsiä. Kanssakäymistä kirkollisissa toimituksissa on helpotettu ja tekstejä uudistettu. Ympäristöasioita ja tasa-arvoa on edistetty jne. Iso asia oli uusi kirkkolaki, jota tehtiin hartaasti vuosikauidet,ja jota palloteltiin muutamaan kertaan eduskunnankin kanssa.

Uudistusmielisten tai liberaalien edustajien Muutoksen tuuli -verkoston yhteistyö on antanut paljon ja tuottanut pieniä tuloksiakin. Siinä olin alusta lähtien mukana. Joukko on kausittain kasvanut. Muutamasta siemenestä on kasvanut iso puu.

”Pankkivaliokunta” ja ”Karaokevaliokunta” ovat tarjonneet hyviä keskusteluja ja arvokkaita hetkiä kokousten ulkopuolella. Puhumattakaan lenkkipolusta vaikkapa keväisin, kun valkovuokot kukkivat. Nuo ovat olleet hyvää vasapainoa varsinaiselle työskentelylle täysistunnoissa ja valiokunnissa.

Mieleen ovat jääneet arkkipiispojen Mäkinen ja Luoma hyvät puheenvuorot istuntoviikkoja aloitettaessa ja päätettäessä, samoin monet saarnat Maarian kirkossa ja tuomiokirkossa.

Suuri tekninen muutos on ollut siirtyminen sähköiseen kokouskäytäntöön. Kun aloitin, kaikki esitykset, muistiot, mietinnöt ym jaettiin paperisena kunkin edustajan pöydälle. Nyt kokousaineisto on verkossa, josta sitä läppärillä luetaan. Paperia säästyy ja ne pysyvät järjestyksessä.

Korona puolestaan toi etäkokoukset. Ennen valiokunnat kokoontuivat istuntoviikkojen välillä Helsingissä, nyt pääasiassa etänä Teamsissa.

Henkilökohtaisesti olen nauttinut tästä ajasta ja pitänyt sitä tärkeänä tehtävänä sekä ollut kiitollinen. Olen saanut tutustua Suomeen ja suomalaisiin, kirkkoon ja ”kirkon edustajiin” aivan uudella tavalla. Monia keskustelunpätkiä on käyty käytävillä ja ruokapöydässä.

Minulle on vahvistunut käsitys, että meidän on kyettävä elämään yhdessä, vaikka olisimme joistakin asioista erimielisiä. Ja vaikka on oltu eri mieltä, se ei ole ollut henkilökohtaista.

Ps. kiitos tämän blogin lukijoille ja antamastanne pääosin myönteisestä palautteesta.