Juhlavuutta, perinteitä ja tärkeitä valintoja
Helmikuussa valittu uusi kirkolliskokous aloittaa työnsä maanantaina 9. toukokuuta juhlavasti ja tärkeitä valintoja tehden. Juhlavuutta edustaa avajaismessu Turun tuomiokirkossa. Jo sitä ennen tarkastetaan edustajien valtakirjat. Arkkipiispan puhetta avajaisistunnossa kannattaa jälleen odottaa. Juhlavaa jo sinänsä on uuden kirkolliskokouksen kokoontuminen ensimmäisen kerran.
Tärkeitä valintoja tehdään jo ensimmäisenä päivänä: valitaan kirkolliskokoukselle kaksi varapuheenjohtajaa, jotka perinteisesti ovat maallikoita, kun viran puolesta puheenjohtajana toimiva arkkipiispa edustaa papistoa. Nyt ei voida valita "entisiä", kun Kaisa Rönkä ja Timo Sahi eivät ole enää edustajina.
Valitaan myös valitsijamiehet (ja valitsijanaiset), jotka sijoittavat edustajat valiokuntiin ja valiokunnat valitsevat itselleen puheenjohtajat. Näin kokous on järjestäytynyt ja alkaa varsinainen työ.
Muutamia asioita tulee edustaja-aloitteiden ja kirkkohallituksen tai hiippakuntavaltuustojen esitysten kautta jo käsittelyyn, vaikka ensimmäinen viikko sisältää paljon perehtymistä ja nelivuotisen työn valmistelua.
Yksi esitys koskee arkkipiispan vaalitapaa. Arkkipiispana on perinteisesti toiminut Turun arkkihiippakunnan piispa. Piispat johtavat itsenäisesti hiippakuntiaan, mutta arkkipiispa on ikään kuin ykkönen vertaisensa joukossa. Hänellä on paljon koko kirkko koskevia tehtäviä, kuten kirkolliskokouksen ja kirkkohallituksen täysistunnon puheenjohtajuus. Hän edustaa kirkkoa ja antaa sille äänen.
Arkkipiispan valinta on vanhastaan kuulunut hänen oman hiippakuntansa edustajille, mutta muiden hiippakuntien asemaa on valinnassa vähitellen vahvistettu ja nyt tulee päätettäväksi jälleen kerran sitä koskeva esitys. Siis koska arkkipiispa hoitaa koko kirkkoa, on myös koko kirkon oltava mukana valinnassa. Toisaalta arkkipiispalla on edelleen myös vain hänen omaa hiippakuntaansa koskevia asioita.
****
On tapana korostaa kirkon ja kirkolliskokouksen yhtenäisyyttä, yhteisellä matkalla olemista, ja jos mahdollista, välttää erimielisyyksistä puhumista.
Varmaan niinkin on hyvä, mutta siinä on vähän pään pensaaseen pistämisen ajatusta. Erimielisyyksiä kuitenkin on eli edustajat ovat eri mieltä tehtävistä päätöksistä ja linjauksista. Ne tulevat viimeistään äänestyksissä todellisiksi.
Minusta siinä ei ole mitään pahaa. Jos olisimme kaikesta yhtä mieltä, tuskin tällaista kokousta tarvittaisiin. (Sattumalta samaan aikaan kokoontuu eräässä aasialaisessa valtiossa puoluekokous ensimmäisen kerran 40 vuoteen - arvelen, että siellä ei olla eri mieltä). En tietenkään halua lietsoa erimielisyyksiä, mutta toivon, että niitä ei peitellä ja ollaan realisteja (vaikka minussa on paljon idealistiakin).
Jo alkukirkon väki pari tuhatta vuotta sitten oli erimielistä. Aina on löytynyt kuitenkin se yhteinen tie, valtaväylä, jota on kuljettu. Toki kristillinen kirkko on jakaantunut moniin kirkkokuntiin ja suuntauksiin, on kuljettu rinnakkaisia teitä, pääosin kuitenkin samaan suuntaan. Yhtä totuutta tavoitellessa tehdään kompromisseja.
****
Mitä odotan alkavalta nelivuotiskaudelta? Oma iso toiveeni ja pyrkimykseni on, että kirkko tulisi tämän ajan keskellä ja tämän ajan ihmisten arjessa siksi, mitä sen sanoma lupaa: antaisi ihmisille armon ja toivon näkymiä. Toteuttaisimme nyt sitä, mitä sanomamme tarkoittaa.
”Emme yritä sovittaa askeleita aikaisempien sukupolvien jalanjälkiin vaan etsiä sitä, mitä hekin etsivät.”
Se tarkoittaa, että kirkon rakenteet, kirkon kieli, tavat, toiminta ja monenlaiset muodot voivat muuttua. Emme pyri palauttamaan jotain vanhaa elämämuotoa vaan elämään tämän elämän keskellä ja elämään todeksi kristillistä sanomaa ja uskoamme.
Odotan, että tulevaisuuskomitea tekee syksyllä rohkeita ehdotuksia kirkon rakenteiden yksinkertaistamiseksi, ja että ryhdymme niitä toteuttamaan. Odotan, että keskustelu avioliittolain vaikutuksista kirkossa jatkuu ja siinä päästään eteenpäin. Odotan, että kirkon vaalijärjestelmää kehitetään: lisää demokratiaa ja teknisiä parannuksia, mm. sähköistä äänestämistä.
Ensi vuosi on reformaation merkkivuosi. Olisi tosi juhlavaa, jos silloin voisimme tehdä reformaation hengessä uudistuksia, joita juhlittaisiin vuosisadankin kuluttua?
Innostuneena ja toiveikkaana aloitan uuden istuntokauden. Tunnen kiitosta ja samalla vastuuta, kun minut sinne uudelleen valittiin.
Ps. Kirjoitan tässä blogissa päivittäin kirkolliskokousviikon tapahtumista ja tunnelmista. Saa kommentoida!
