Iltakoulun aiheena oli tänään seurakuntarakenneuudistus, joka tiedetään välttämättömäksi, mutta ei tiedetä, miten se tehdään tai ainakaan, mikä on mahdollista.

Ensin muisteltiin viime vuosien hankkeita ja lain asettamia puitteita. Sen jälkeen käytiin vapaata keskustelua siitä, mitä pitäisi tehdä ja mihin suuntaan. Illan aikana saattoi vihreällä ja punaisella lipulla otta kantaa.

Seuraavassa muutamia omia kommenttejani.

Seurakuntayhtymähanke kaatui vuonna 2015 äänin 78–31. Enemmistö kannatti uudistusta, mutta määräenemmistöä ei syntynyt. Se oli suuri uudistushanke, jonka toivottiin ratkaisevan pienten seurakuntien ja tulevaisuuden rakenneongelmat. Sen kaatuminen oli järkytys, joka lopetti vähäksi aikaan uudistusinnon. Minäkin olin ensimmäisellä edustajakaudellani hallintovaliokunnan jäsenenä tuota hanketta ajamassa. Mallin mukaan kaikki seurakunnat olisivat kuuluneet seurakuntayhtymiin.

Kehitys on sen jälkeen kulkenut omaa tietään, ja seurakuntien määrä on jyrkästi supistunut, 412:sta 354:ään. Se on ollut käytännön pakko, ei välttämättä huono, mutta ei ehkä tahdottu? Yhtymähankkeen tarkoitus oli juuri turvata seurakuntien säilymien.

Tilannetietoa nyt: 55 %:ssa seurakunnista on alle 20 työntekijää ja 83 %:ssa seurakunnista on alle 50 työntekijää. Varsinkin noissa alle 20 työntekijän seurakunnissa on vaikeuksia järjestää kunnolla kirkolliset palvelut.

Siihen on etsitty jo kauan ratkaisua. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevia seurakuntia on jo yhdistetty suurempiin, mutta moni pieni seurakunta haraa vastaan. Yksi vastaus siihen on ollut seurakuntien vapaaehtoisen yhteistyön lisääntyminen.

Viime vuosina on suurta rakenneuudistusta kavahdettu tuon 2015 hankkeen ja tarvittavan työmäärän pelottamana. Kirkolliskokous ei oikein kykene suuriin uudistuksiin, vaan todellisuus kulkee omaa rataansa. ”Vesi hakee oman uomansa maaston mukaan.”

Kun muutos kuitenkin on välttämätön, lähti kolme valiokuntaa (talous-, tulevaiisuus- ja hallintovaliokunnat) viime vuonna kehittelemään rakenneuudistusta, jonka taakse voisi löytyä riittävä kannatus. Siihen puhalletaan nyt henkeä.

Tähän pitää asettaa riittävästi henkisiä ja taloudellisia resursseja. Mielestäni askaroimme kirkossa melko toissijaisten asioiden kanssa, jolloin aikaa ja tarmoa ei riitä isoihin uudistuksiin.

Rakenneuudistushanke on vielä alkutekijöissään. Ilmeisen yksimielisiä ollaan siitä, että ensin on päätettävä, mitä tavoitellaan, ja sen jälkeen sovittava keinot siihen pääsemiseksi. Hanketta kiirehtii mm. ikärakenteen muutos.