Odotettu rakenneuudistuskeskustelu (tarkoittaa laajaa kirkkolain muutosta, jonka perusteella kaikkien seurakuntien on kuuluttava johonkin seurakuntayhtymään vuodesta 2019 alkaen) alkoi keskiviikkona heti aamulla lakivaliokunnan puheenjohtajan Antti Savelan ja hallintovaliokunnan puheenjohtajan Tapio Luoman puheenvuoroilla.
Sen jälkeen yleiskeskustelu polveili eri puolia esiin nostaen, puolesta ja vastaan, pitkin päivää ja iltaa. Noin 20.30 päädyttiin tilanteeseen, jossa yleiskeskustelu päättyi, ja äänestettiin pöydälle jättämisestä. Stig Kankkonen esitti pöydälle panoa syksyn istuntokaudelle, jotta ”jäisi enemmän aikaa muodostaa kanta tähän”.
Äänin 89 – 17 käsittelyä päätettiin jatkaa, torstaina, yksityiskohtaisella käsittelyllä. Silloin voidaan tehdä sisällön yksityiskohtiin muutosesityksiä, joista äänestetään ja päätetään. Ensimmäisessä käsittelyssä sisältö lyödään lukkoon. Toisessa käsittelyssä lakiesitys hyväksytään tai jätetään raukeamaan.
Lakiesityksen hyväksymiseen tarvitaan ¾ enemmistö annetuista äänistä eli 82 ääntä, jos kaikki 109 äänestävät kyllä tai ei. Tyhjiä ei lasketa. Päätös syntynee torstaina.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosta esitettäneen ainakin yhtymään liittymisen pakkoon, diakonian ja kanttorin virkojen mainitsemiseen laissa seurakuntien pakollisina virkoina, yhtymärovastin asemaan ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuuteen, onko se kirkkoherra vai luottamushenkilö tai kumpi vaan.
Jos laki menee läpi, se tarkoittaa, että jokaisen seurakunnan on siirtymäajan jälkeen kuuluttava johonkin seurakuntayhtymään. Lisäksi uudistukseen sisältyy monia pienempiä muutoksia nykyiseen lakiin verrattuna.
Monia näkökohtia keskustelussa nousi esiin. Puheenvuoroja lienee ollut jälleen liki 50? –
Joitakin paloja keskustelusta:
Tapio Tähtinen toivoi, että uudistus nähtäisiin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana. Hän myös vetosi yhteiseen vastuuseen ja kysyi ”miten erilaisuus voidaan yhdistää kokonaisuuteen?" "Kun moninaisuus lisääntyy, samalla riippuvuus toisistamme kasvaa”, pohti Tähtinen.
Kenttäpiispa Pekka Särkiö käytti Pyhän Birgitan rukousta: ”On uskallettua jatkaa matkaa ja vaarallista jäädä paikalleen”, ja kannatti uudistusta. Pertti Rajala korosti perussäännön merkitystä. Sen huolellisella laatimisella voidaan monia kysymyksiä ja huolen aiheita ratkaista.
Pirjo Ala-Kapee huomasi kiittää puhujakorokkeelta rakenneasian koordinaattoria Terhi Jormakkaa ja lakivaliokunnan puheenjohtajaa Antti Savelaa, jotka tekivät lakiesityksen kanssa ison työn. Sali yhtyi kiitoksiin taputtamalla.
Uudistuksen vastustamista perusteltiin useimmiten pakolla. ”Kannattaisin, jos siinä ei olisi pakko liittyä yhtymään.” Moni vastustuspuheenvuoro alkoi, että ”kannatan uudistusta, mutta en siinä muodossa kun valiokunta esittää”.
Heikki ja Kirsi Hiilamo, muutama muukin, vaativat diakonianviran liittämistä lakisääteiseksi seurakunnan viraksi eli että jokaisessa seurakunnassa olisi oltava myös diakonian virka. ”Ilman sitä en voi hyväksyä esitystä”, sanoi Heikki.
Saamelaisten edustaja Veikko Guttorm toivoi tukea Lapin kunnille ja Ahvenanmaalle, joissa on vaikeat olosuhteet seurakunnilla.
Käsittelyn edetessä puheenvuorot hauskuuntuivat. Mukaan otettiin myös runoa, ainakin Leinoa ja Hellaakoskea lausuttiin puhujapöntöstä. Kuulimme myös kauniita luonnonkuvauksia. Ne ehkä nähtiin arvoina, joita uudistus uhkasi.
Oma kantani käy ilmi puheenvuorossani, jonka liitin blogiin.
****
Lapset jumalanpalvelus- ja ehtoollisavustajina oli kyselytunnin mielenkiintoisin kysymys, kysyjänä Maria Kaisa Aula.
Kirkkoneuvos Pekka Huokuna vastasi, että lapset ovat tervetulleita toteuttamaan jumalanpalvelusta, myös olemaan apuna ehtoollisen jaossa, esim. tarjottimien kantajana. Sen sijaan varsinaisen avustajan, siis esim. viinin jakajan tulisi olla konfirmoitu.