Puheeni avioliittokäsityksen laajentamista käsitelleen aloitteen käsittelyn yhteydessä 16.5.2018
Täällä on pidetty jo monia koskettavia puheenvuoroja tässä asiassa. Erityisesti mainitsen edustaja Mithikun puheenvuoron. Kiitos siitä.
Kirkon historia ihmisten tasa-arvon edistäjänä ei ole kovin kunniallinen, vaikka oma näkemykseni on, että kristinusko kuitenkin on ollut ihmisarvokehitykseen vaikuttamassa taustalla. Kristitythän niitä päätöksiä - sekä hyviä ja huonoja - ovat läntisessä maailmassa yleensä tehneet.
Uskonnolla on historian kuluessa perusteltu monia syrjinnän muotoja, kuten orjuutta, rotusyrjintää, siirtomaaherruutta, miesten ylivaltaa, naisten syrjimistä ja sukupuolivähemmistöjen sortoa. Sorron taakse on sitten etsitty Raamatusta sopivat jakeet.
Olen todella iloinen, että nyt olemme tässä vaiheessa. Monet edellä mainitsemani syrjinnän muodot on voitu jättää taakse tai supistuneet yksittäistapauksiksi. Ihmisten tasa-arvo on parantunut viime vuosikymmeninä jättiaskelin, vaikka auvoiseen ihanneyhteiskuntaan toki on vielä matkaa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa ja myös Suomen kirkossa on menty eteenpäin. Maailmanlaajuisesti yhteiskuntien kehitys kulkee eri tahtiin, mutta Suomessa olemme ja meidän pitäisi olla kehityksen kärjessä.
Tietysti olisin toivonut, että kirkko olisi ollut esimerkiksi tässä sukupuolivähemmistöjen syrjinnän lopettamisessa aloitteellinen. Se olisi ollut kristillistä. On noloa, että emme ole osanneet ajaa uskomme mukaisia asioita, vaan mieluummin tulemme perässä.
Mutta hyvä, että hyväksymme asioita edes näin jälkikäteen. En voi nähdä sitä vain mukautumisena yhteiskunnalliseen kehitykseen, kuten tätä aihetta koskeneessa keskustelussa on usein väitetty, ja kuten valiokuntakin mietinnössään toteaa, vaan se on juuri meidän uskomme mukaista.
On merkittävää, että kirkolliskokouksen yleisvaliokunta asettui puolustamaan aloitetta ja samaa sukupuolta olevien vihkioikeutta.
Perustevaliokuntakin yhtyy aloitteen ajatukseen, että ”pyrkimys kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja arvokkuutta kuuluu kristillisen uskon ytimeen”, vaikka se vastaa kysymykseen ”mitä se on?” eri tavalla kuin aloitteessa vastataan.
Mietinnössä sanotaan, että ”aloitteessa Raamatun merkitys kaventuu hyvin ohueksi”. Oma näkemykseni on päinvastainen. Kuten eriävässä mielipiteessä osoitetaan, aloitteen raamattunäkemys on laajempi ja kokonaisvaltaisempi.
Perustevaliokunnan mietintöön liitetty eriävä mielipide on minusta parasta teologiaa, mitä näin ei-teologina ja maallikkona olen pitkään aikaan lukenut. Kiitos siitä.
Olisi kestämätöntä, jos kirkko yhä puolustaisi ihmisten eriarvoisuutta. Mielelläni kannatan piispa Vikströmin esitystä. Meidän on kirkolliskokouksena rohkeasti astuttava ihmisarvon kunnioittajien eturiviin.
