Usko taisi loppua,  ei uskottu, että käsittelyssä ollut esitys olisi ratkaissut haasteet, mitä tavoiteltiin. Uudistusta katsottiin ehkä myös lähilinsseillä oman paikkakunnan kannalta ja muutaman  vuoden tähtäimellä.

Nyt joudutaan etsimään keinoja,joilla akuutit tilanteet, tarpeet ja ongelmat ratkaistaan.

On myös niin, että kirkossa, kuten muissakin julkiyhteisöissä, isoja kokonaisuudistuksia on vaikea, ellei mahdoton toteuttaa. Edetä voidaan vain pienin askelin, osauudistus kerrallaan. Se on vahinko, mutta inhimillistä. 

Rukoillaan ja veisataankin , että "näytä vain päivänmatka kerrallansa..."

Elämme moniäänisessä, mutta yhdessä, kirkossa.

Istuntokausi jatkuu vielä.