AAMUMESSU Kirkolliskokouksen tämänkertaisen istuntokauden viimeinen päivä aloitettiin tradition mukaisesti aamumessulla klo 8 Maarian kirkossa. Piispa Matti Repo yllätti pitämällä saarnan keskikäytävällä seurakunnan tasalla ja keskellä.
Hän käsitteli armoa ja oikeutta, hyvää ja pahaa Les Miserables-musikaalin (Victor Hugo: Kurjat) henkilöt esimerkkinä. ”Armo on armoa, ei oikeutta”, jäi pyörimään mieleen.
****
Täysistunto ei kauan kestänyt. Suuri vaalilakipaketti hyväksyttiin toisessa käsittelyssä. Se tarkoittaa, että kirkkolakimuutokset menevät eduskunnan vahvistettavaksi, muu suoraan toimenpantavaksi.
Näin ensi syksynä käydään seurakuntavaalit yksipäiväisenä. Ennakkoäänestys on toki useampipäiväinen jo totuttuun tapaan.
****
KIRKOLLISKOKOUS ”Ei ehkä tehty historiaa, mutta tehtiin paljon työtä”, aloitti arkkipiispa Kari Mäkinen päätöspuheensa.
Hän sanoi viikon yhtenä teemana olleen kirkolliskokouksen identiteetin pohtiminen. Se liittyi niin määräenemmistösäädöksiin ja kirkon keskushallinnon virtaviivaistamiseen kuin vaaliasioihin, joita käsiteltiin useammassa kohdassa, muun muassa maallikkoedustajien vaalitavasta keskusteltaessa. Meille yritettiin opettaa, että kirkolliskokous ei ole eduskunta. Toisaalta kirkon hallinto on suurelta osin lähes kopio valtion ja kuntien hallinnosta.
Identiteettiä pohdittiin, mutta tuskin asia tuli loppuun käsitellyksi. Ajattelen, että jäsenillä tulee olla suorempi yhteys kirkolliskokoukseen. Se ei voi perustua vain pappien ja seurakuntien edustukseen. Maallikkoedustajana koen edustavani nimenomaan seurakuntalaisia, hehän sen seurakunnankin muodostavat. Kannatan siis maallikoiden valitsemista suoralla jäsenvaalilla.
Arkkipiispa totesi jälleen eletyn muutoksen ja pysyvyyden jännitteessä. Se tulee vastaan lähes joka asiassa.
Kari Mäkinen palasi päätöksessä avauksen ympäristöteemaan ja näin ympyrä sulkeutui. Hän jätti edustajille haasteen, että tahoillaan pyrkisivät 1-2 asteen lämpötilan laskemiseen seurakuntien kiinteistöissä.
****
VIIKOSTA JÄI KÄTEEN Tiivis viikko sisälsi istuntoja ja kokouksia ja keskusteluja aamusta iltaan. Yhdessä tekemistä ja yhteistä vastuuta. Muutama valinta ja päätös sekä usean ison asian vieminen eteenpäin. Kotiin palasin yhä innostuneena, jos kohta väsyneenä.
Ennen istuntoviikkoa kirjoitin Kotimaa24-blogissa kirkon ketteryydestä (.http://www.kotimaa24.fi/blogit/voisiko-kirkko-olla-ketteraempi ).
Kovin ketteriä ei tällä viikolla oltu, mutta pienin askelin mentiin eteenpäin.
Saatoimme todeta, että kirkossa tapahtuu monenlaista uudistustyötä koko ajan: Virsikirjaan kootaan lisävihkoa uusista virsistä, tehdään strategiaa ja tulevaisuusselvitystä (strategian tähtäin on muutaman vuoden päässä, tulevaisuusselvityksen kauempana), jumalanpalvelusta kehitetään, seurakuntarakennetta uudistetaan ja paljon muuta. Kaikkea sitä käsiteltiin myös nyt kirkolliskokouksessa.
Muutoksen tuuli -verkostoa kokoontui jälleen torstain lounaalla. Motoksi nousi ajatus, että "muutos alkaa avoimuudesta". Muutos ei ole itsetarkoitus, mutta se on väistämätöntä ympäristön muuttuessa.
****
VIESTINTÄ Yksi ajankohtaisista teemoista on viestintä, joka jokaisella istuntoviikolla herättää keskustelua. Käytäväkeskustelussa syntyi ajatus, että seuraavalla istuntokaudella tulisi järjestää teematilaisuus viestinnästä. Kirkon tiedotuskeskus avaisi siinä toimialansa näkymiä edustajille sekä voisimme keskustella viestinnän tehtävästä ja linjauksista.
Kirkkohan viestii koko olemuksellaan. Joka pyhä messuissa ja jatkuvasti kaikessa toiminnassa viestitään tiukasti omaa Sanomaa. Kirkon Tiedotuskeskuksen tehtävä on laajempi. Se toimii viestinnän avoimella kentällä erilaisten arvojen ja katsomusten kanssa vuoropuhelussa ja kilpailutilanteessa.
Siellä – jos kohta kaikessa kirkon toiminnassa – joudutaan pohtimaan, miten viesti saadaan menemään perille ja miten kohtaamme ihmiset. Pelkästään julistamalla se tuskin parhaiten toteutuu.
Seuraavan kerran kirkolliskokous kokoontuu ensi vuoden toukokuussa. Tällä välin valmistelu jatkuu kirkkohallituksessa, työryhmissä ja valiokunnissa.
Erityiset kiitokset naisedustajien isille laulamasta Anna-Mari Kaskisen sanoittamasta uudesta virrestä. Se tuntui hyvältä.
