Ovet auki kirkkoon, oikeesti!
Edustaja Tuula Okkonen puhui tiistaina kirkolliskokouksen aamuhartaudessa kirkon avointen ovien puolesta. Kirkon avoimet ovet ovat tärkeitä sekä henkisesti ja symbolisesti että aivan fyysisesti. Kynnykset ja esteet on poistettava, jos niitä vielä on.
Kirkon ovella ei kysytä jäsenkorttia tai bonuskorttia. Osallistuminen vaikuttaa minun sisälläni ja sydämessäni. Älkäämme olla mekään portinvartioina.
Keskustelu Siunauksen signaaleista – tulevaisuusselonteosta jatkui tiistaina. Todella laajasti käsiteltiin puheissa kirkon toimintaa. Hengelliset suuntaukset tulivat hyvin esiin, vuorotellen ja silloin tällöin ponnahti esiin jokin hauska anekdootti. Yksi kysymys nousi pintaan monissa puheissa: tarvitseeko ja kannattaako ihmisiä kuunnella?
Puheet olivat ajoittain hieman ristiriitaisia: vierastettiin sisäpiirin ulkopuolisten kuulemista, mutta seuraavassa lauseessa toivotettiin kaikki tervetulleeksi kirkkoon. Julistamista pidettiin kaiken perustana, mutta vierastettiin ihmisten kuuntelemista. Miten julistaa, kun puhutaan eri kieltä? Julistamisella pitäisi olla myös kuulijoita.
Hyvät puhujat osaavat kohdistaa puheen yleisön mukaan, mikä ei tarkoita, että varsinainen sisältö olisi erilainen.
Piispa Kaisamari Hintikka kertoi saaneensa jo pappikoulutuksessa opetuksen, että ”papin tärkein ominaisuus ovat isot korvat”.
Samaa mieltä oltiin siitä, että ”pelastus tulee yksi Kristukselta”, kuten edustaja Kirsi Pohjola totesi. Yhteistä oli myös se, että kaikki ymmärtääkseni tavoittelevat kirkon parasta, mutta siihen on monta tietä, kuten Roomaan aikanaan.