Finaalipäivä toi avioliittokeskusteluun jonkinlaisen ratkaisun; toisille pettymyksen, toisille pelastuksen.
Kirkolliskokouksessa käsiteltiin viime viikolla aloitetta samaa sukupuolta olevien vihkimisestä kolmena päivänä.
Alusta lähtien oli selvää, että perustevaliokunnan esityksestä tullaan äänestämään, mutta mitkä ovat voimasuhteet? Valiokunta esitti, että 1) aloite jätetään raukeamaan ja 2) piispojen tulee valmistella kunnioittavan keskustelun käymistä eri mieltä olevien kesken.
Jo keskiviikkona teki piispa Björn Vikström vastaehdotuksen tuohon ensimmäiseen ponteen (1), että aloitetta ei hylätä, vaan siihen sisältyvän asian käsittelyä jatketaan piispainkokouksessa, joka voi siihen päätyessään tuoda sen uudelleen kirkolliskokouksen täysistuntoon.
Keskiviikkona ja torstaina keskustelu kulki tuttuja polkuja, oltiin puolesta ja vastaan. Tuntui mahdolliselta, että käsittely jatkuu marraskuussa.
Perjantaina aamupäivällä siirryttiin finaaliin tai tämän kertaiseen loppulukuun, kun Arto Antturi teki uuden avauksen. Suunnistustermiä käyttäen tultiin loppuviitoitukselle.
Antturi sanoi nyt olevan tärkeintä päästä eteenpäin. Hän kannatti ensimmäisen ponnen (1) hyväksymistä valiokunnan esittämässä muodossa ja ehdotti toiseen ponteen (2) lisäystä, jossa pyydetään piispainkokousta selvittämään vaihtoehtoja avioliittokäsityksestä vallitsevan erimielisyyden ratkaisemiseksi.
Se oli melkein sama kuin Vikströmin esitys, mutta Antturin esityksessä aloite jätettiin raukeamaan, Vikströmin esityksessä aloitteen sisältämän asian valmistelua olisi jatkettu. Melkoista semantiikka, mutta joillekin se tuntui olevan kynnyskysymys.
Nyt edettiin kohti keskustelun päättymistä ja äänestyksiä.
Tapio Luoma otti hänkin askeleen eteenpäin eilisestä kannastaan eli hän oli valmis kannattamaan Antturin esitystä vaihtoehtojen etsimiseksi, kun hän edellisenä päivänä kannatti valiokunnan perusesitystä, ponsia 1 ja 2. Valiokuntahan toivoi piispoilta vain kunnioittavan keskustelun edistämistä.
Tässä vaiheessa käytiin keskustelu siitä, tarvitaanko ¾ määräenemmistö vai riittääkö yksinkertainen enemmistö. Määräenemmistöä vaativat homoparien vihkimisen vastustajat. Vikström sai useaan kertaan selvittää, mitä hänen esityksensä tarkoitti.
Lopputulos oli, että yksinkertainen enemmistö riittää Vikströmin ja Antturin ponsiehdotusten hyväksymiseen, koska niissä ehdotetaan vain valmistelun jatkamista. Tuon toteamiseen tarvittiin pieni neuvottelutauko ja lainoppineen asiantuntijan Veli-Pekka Viljasen kuuleminen.
Ensimmäisessä äänestyksessä olivat vastakkain valiokunnan esitys aloitteen hylkäämisestä ja Vikströmin esitys valmistelun jatkamisesta piispainkokouksessa. Valiokunnan esitys voitti ääniin 59 – 46.
Toisessa äänestyksessä otettiin kantaa valiokunnan ja Antturin esityksen kesken. Antturin esitys, että piispat etsivät vaihtoehtoja erimielisyyden ratkaisemiseksi, voitti äänin 73 – 32.
****
Muutamia otteita keskustelusta:
Pasi Palmu: ”Ymmärrys on kasvanut tämän viikon aikana. Mekin olemme aikamme lapsia”, jolla hän tarkoitti, että tämän ajan muotiajatukset muuttuvat aikanaan toisiksi.
Jarmo Leppäniemi sanoi avioliitossa kaikkein oleellisinta olevan jonkin muun kuin sukupuolikokemuksien. ”Avioliittoon kuuluu syvä sitoutuminen.”
Meri-Anna Hintsala käsitteli aihetta tutkijan otteella. Hän arveli, että ei niinkään käsitys avioliitosta vaan ymmärrys seksuaalisuudesta on muuttunut.
Pekka Niiranen: ”Täällä on löydetty erilaisia Luthereita.” Hän viittasi siihen, että usein viitataan ja tukeudutaan Lutheriin, mutta tuolta reformaattorilta löytyy erilaisia mielipiteitä.
Johanna Lumijärvi, joka on perustevaliokunnan jäsen, muistutti, että mietinnön kannalla olleet eivät tehneet sitä ilkeyttään, vaan ”se on meille omantunnon asia”.
Marjaana Toiviainen käytti voimakkaan puheenvuoron, jossa sanoi muuttaneensa kantansa. Kun hän aikaisemmin kannatti vain yhtä avioliittokantaa kirkolle (että kaikki on vihittävä), nyt hän voi hyväksyä, että papit voivat vihkiä tai olla vihkimättä eli on kaksi käsitystä.
Rolf Steffansson: ”Meillä ei ole vaihtoehtoja. Keskustelua on jatkettava.”
Jaakko Weuro: ” Luotan piispoihin, että he löytävät ratkaisun, ja rukoilen heidän puolestaan.
****
Lounaalla arvioitiin, oliko otettu neljännes vai puoli askelta eteenpäin. Vaikka aloite samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä jätettiin raukeamaan, jäi kuitenkin ovi auki, että asian selvittäminen jatkuu. Piispoilta voi tulla – joskus – jokin esitys tai sitten ei. Taisivat kaikki olla ainakin vähän tyytyväisiä, toiset kun aloite tuli tyrmättyä ja toiset kun asian käsittely jatkuu.
Aloitteen kannattajien päällimmäisin tunne taisi olla suru. Heille, joita asia varsinaisesti koskee eli sukupuolivähemmistöön kuuluville, kirkolliskokouksen enemmistön tyrmäävä päätös oli iso pettymys.
Se myönnettiin, että kenenkään etu ei ole, että nykyinen kaksijakoinen tilanne jatkuisi. Äänestysnumerot osoittivat selvästi, että kirkossa on vahvasti kaksi kantaa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Molempia kantoja perustellaan Raamatulla ja ollaan vakavalla mielellä.
Yksikään puhuja ei tainnut enää sanoa homoutta synniksi, mitä tapahtui vielä viime marraskuussa.
Jokin ratkaisu tähän on piispoilta tultava, jos ja kun heidän tehtävänsä on ykseyden vaaliminen, ja sitä tehtävää usein korostavat. Rohkaisevaa oli, että kesäkuussa aloittavan uuden arkkipiispan Tapio Luomankin kannassa oli liikkumavaraa.
Vaikka viikon alkupuolella avioliittokeskustelussa olivat kaikki vielä vanhoissa asemissa, loppuviikolla ja varsinkin viimeisen tunnin aikana alkoi liike eteenpäin.
****
Viikko päättyi jäähyväisiin. Kari Mäkisen lailla myös Oulun piispa Samuel Salmi oli viimeistä kertaa kirkolliskokouksessa jäsenenä. 18 vuotta piispana ollut Samuel Salmi on piispoista virkaiältään vanhin. Hänen piispakautensa päättyy lokakuussa. Piispanvaali on käynnissä Oulun lisäksi myös Espoossa.
Mäkinen totesi kautensa alkaneen kahdeksan vuotta sitten avioliittokeskustelulla ja siihen se myös päättyi. Hän sanoi puheiden sävyn muuttuneen. ”Kahdeksan vuotta sitten keskustelu oli jyrkempää kuin nyt.”
Kirkolliskokouksen 2. varapuheenjohtaja Johannes Leppänen sanoi Mäkisen olleen tasapuolinen ja turvallinen puheenjohtaja.
Yksi ajanjakso oli päättynyt ja uusi alkanut.