Kirkolliskokouksen ensimmäinen päivä aloitettiin Maarian kirkossa. Me Espoon hiippakunnan edustajat olimme toimitusvastuussa, mikä tuntui juhlavalta tuossa historiallisessa ympäristössä.
Piispa Tapio Luoma käsitteli saarnassaan kirkon johtamista, johon sanoi moninaisuuden tuovan oman vaikeutensa. ”Moninaisuus on otettava huomioon lauman johtamisessa”, muistutti Luoma.
Messun jälkeen oli avajaisistunto, jossa arkkipiispa Kari Mäkinen puhui kirkon roolista yhteiskunnassa. Merkittävä puhe, jossa arkkipiispa tarkasteli kysymystä monesta suunnasta.
Ihminen on keskiössä. ”Ei ole eroa sillä, mikä on ihmisen tausta tai status. Jos apua tarvitaan, ihmistä autetaan, oli kyse kantasuomalaisesta tai muualta tulleesta”, Mäkinen sanoi.
Kirkko on olemassa, jotta Jumalan olisi enemmän läsnä tässä yhteiskunnassa, mutta Jumalan läsnäolo ei ole ihmisen osaamisesta kiinni.
Kirkon vaalijärjestykseen on tulossa eräitä pieniä tarkennuksia, ei kuitenkaan vielä sähköistä vaaliluetteloa saati sähköistä äänestämistä. Sähköinen luettelo on kuitenkin valmistelussa.
Jälleen muistutettiin siitä, että kirkolliskokousedustajat ovat ”kirkon edustajia, ei seurakuntien tai hiippakuntien tai muun ryhmän edustajia”, vaikka puheissa toisin usein sanotaan.
Ainakin kymmenen vuotta on kirkon lainsäädäntöä kodifioitu eli yhdistelty ja hiottu toimivammaksi kokonaisuudeksi. Siitä kun päästiin puhumaan lähetekeskustelussa, osoittautui jälleen todeksi se, että kirkossa rakastetaan hallintoa. Siitä riittää puhetta ja ehdotuksia.
Yksi aihe siihen liittyen oli keskustelu siitä, puhutaanko tiedottamisesta vai viestinnästä. Kirkon tiedotuskeskus kun haluaisi muuttua Kirkon viestinnäksi. Viestintä on enemmän tätä päivää kuin tiedottaminen.
****
Iltapäivällä nautittiin valtion tarjoamat leivoskahvit, kuten tapana on. Leivos oli muotoiltu Suomi 100-hengessä. Kirkkoministeri Sanni Grahn-Laasonen kertoi jatkavansa mielellään tuossa tehtävässä, vaikka ministerien tehtäviä kierrätetään. Kirkkoministeri tarkoittaa valtion yhteyshenkilöä kirkon suuntaan, mutta ei hänellä mitään roolia ole kirkon sisällä.
Sanni Grahn-Laasonen puhui jälleen nuorista, lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työssä, jossa hän sanoi kirkon tekevän paljon hyvää työtä.
Kari Mäkinen kiitti ministeriä ja jälleen todistettiin, että valtiolla ja kirkolla on paljon yhteistyötä. Varsinkin nuoret ovat molempien sydäntä lähellä.
Mäkinen totesi aikuisten kautta historian olleen nuorista huolestuneita. Nyt on ammattikasvattajien rinnalle nuoria ohjaamaan tullut muita vaikuttajia. Vaikutukset voivat olla ristikkäisiä.
****
Päivän ”The keskustelu” oli lähetekeskustelun aloittaminen avioliittolaista: vihitäänkö vai ei samaa sukupuolta olevia pareja. Tällä kertaa oli kyse aloitteesta, jossa esitettiin vihkimisen sallimista. Aloitetta perusteli sen ensimmäinen allekirjoittaja Jukka Hautala. Hän sanoi, että kirkko ei selviä tästä vaikenemalla.
Keskustelussa ei juuri uusia näkökohtia esiin tullut. Pääosin äänessä olivat aloitetta tiukasti vastustavat edustajat. Piispa Björn Vikström poikkesi siitä linjasta analysoimalla kirkon kannanottojen ja Raamatun tulkintojen historiaa. Ymmärsin hänen kannattavan aloitetta. Keskustelu jatkuu keskiviikkona.
Minusta koko päivän oli aiheena moninaisuus ja se, miten sen kanssa eletään. Sekin todettiin, että ”ykseys ei tarkoita, että kaikki olisivat samaa mieltä”.
