Toiseksi viimeinen istuntopäivä, torstai sisälsi jälleen monenlaista. Budjetissa hyväksyttiin isot rahat ja sivukaupalla toimintasuunnitelmia mukisematta - toki talousvaliokunta oli jälleen tehnyt suuren työn käymällä suunnitelmat ja luvut tarkkaan läpi, mutta iso keskustelu ja lopulta äänestys tuli vain Kirkon tiedotuskeskuksen toimintasuunnitelman yhdestä sanaparista: muihin uskontoihin suhtautumisesta. Sanat poistettiin äänin 45–59.
Päätös oli, että toisia uskontoja ei manita, mutta uskontodialogi hyväksyttiin. Puhetta herätti myös Kipa, Kirkon palvelukeskus. Valiokunta esitti lisäähenkilöresursseja seurakuntien tueksi ja se hyväksyttiin, samoin avustus Aurinkorannikon (Espanjassa) seurakuntakodin hankintaan.
Kirkollisia vaaleja koskeva iso paketti oli jatketussa ensimmäisessä käsittelyssä. Huomenna se hyväksyttäneen toisessa käsittelyssä ja astunee voimaan ensi vuonna ennen syksyn seurakuntavaaleja. Sen näkyvin osa on seurakuntavaalien muuttuminen yksipäiväiseksi, toki ennakkoäänestys pysyy entiseen tapaan.
Kari Latvuksen aloite kirkolliskokouksen maallikkoedustajien valitsemiseksi suoralla jäsenvaalilla nykyisen välillisen, jo valittujen luottamushenkilöiden suorittaman vaalin sijaan, synnytti hyvän keskustelun. Yleisvaliokunta oli tehnyt laajan ja tärkeän mietinnön, jossa päädyttiin esittämään aloitteen raukeamista. Perustelut olivat teologisia, käytännöllisiä ja taloudellisia.
Kirkolliskokousta kuvataan synodiksi, jossa yleisen (maallikot) ja erityisen (papit) pappeuden edustaja etsivät yhteistä tietä. Tästä johdetaan perustelut, joiden mukaan suora jäsenvaali ei olisi mahdollinen. Oma maallikon käsitykseni on siitä toinen.
Lopulta kysymys on siitä, miten kirkko ja seurakunta mielletään. Historiallinen suunta on kohti jäsenten vaikutusmahdollisuuksien kasvamista, joten asiaan palataan tulevissa kirkolliskokouksissa. Käytin puheenvuoron, jossa kannatin aloitetta, jos kohta ymmärsin, että sillä ei nyt, vielä ollut läpimenomahdollisuuksia.
Mielikuvassa pohdin, rakentuuko kirkko ylhäältä alas, vai alhaalta jäsenistä ylöspäin. Ajattelen, että kastetut jäsenet - yleinen pappeus - ovat yhtä lähellä Jumalaa kuin erityinen pappeus tai muu kirkon ylärakenne, joten kirkko ja seurakunta rakentuvat jäsenistä käsin.
Suuri kysymys on, miten jäsenet kiinnostuisivat seurakuntansa ja kirkkonsa asioista? Yksi keino olisi vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja helpottaminen. Erilaisten ratkaisujen vaikutuksesta ja tuloksista ei tietenkään koskaan voida sanoa mitään varmaa.
Paljon jää aina uskon varaan.
Illalla käytiin vierailulla Paraisilla. Upeassa kivikirkossa vietetyn musiikkihartauden jälkeen kuultiin Paraisten seurakuntayhtymän synnyttämisestä ja toiminnasta. Monesta pienestä, kaksikielisestä seurakunnasta muodostettiin yhtymä, jossa yhteinen tekeminen ja seurakuntalaisten osallistuminen toteutui ilmeisen hyvin.
Kirkkoherra Juha Kopperoinen jätti muistolauseeksi, että pitäkää seurakuntarakenneuudistuksessa kiinni hyvästä järjestyksestä, mutta välttäkää liikojen rajojen asettamista.
Perjantaina aamulla on päätösmessu Maarian kirkossa, vastuuvuorossa Tampereen hiippakunnan edustajat piispa Matti Revon johdolla. Sen jälkeen on täysistunto, lounas ja kotimatka.
Viikon aikana on kuljettu tietä ja ohitettu risteyksiä.On tehty valintoja, ei ehkä nyt kovin suuria, mutta eteenpäin on menty. Uskon ja tiedän, että kaikki täälläkin etsivät samaa maalia, mutta joskus kuljetaan hieman eri reittejä ja eri vauhtia.
Ihmisten välillä on aina myös kysymys viestinnästä: tulemmeko ymmärretyksi, mitä kukin tarkoittaa, koemmeko samat sanat eri tavoin sekä käymmekö aitoa vuoropuhelua vai puhummeko toistemme ohi?
